Tutkimusta ja demokratiaa

Think tank, ajatushautomo, ajatuspaja, ajatusmylly. Nuo omituiset sanat vilahtelevat silloin tällöin suomalaisessakin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Merkitys on kuitenkin useimmille hämärä ja toimintakin meillä lapsenkengissä. Suuressa maailmassa sen sijaan think tankit ovat jo poliittisen kentän vakiintuneita vaikuttajia.

teksti: Outi Kuittinen
kuvitus: Markus Koljonen

Nauru kuuluu kauas, kun lontoolaisen Demosin johtaja, Dr. Catherine Fieschi, pyyhältää pillifarkuissaan ja korkokengissään sisään ja katoaa taas hetken kuluttua puhujaksi jonnekin. 30 hengen avotoimistossa muut jatkavat tietokoneidensa naputtelua ipodit korvilla. Keittiön pyöreän pöydän sanomalehtiröykkiön yllä käydään kiivasta väittelyä, apukeittiön lattialla on menossa podcastin nauhoitus. Tapahtumatilasta purkautuu aulaan seminaarivieraita jatkamaan vilkasta keskustelua sandwichien ja sipsien ääreen. Näyttää enemmän it-firmalta kuin tutkimusorganisaatiolta. Ajatushautomokin taitaa olla liian passiivinen käännös.

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo määrittelee think tankit itsenäisiksi laitoksiksi, jotka yhdistävät vankan tieteellisen taustoittamisen ja analyysin ajankohtaisiin puheenvuoroihin (Aviisi 16/2004). Yhdysvalloissa think tankejä on satoja, suurin osa konservatiivisia, ja niiden sisällä ja välillä käydään tärkeää sisä- ja ulkopolitiikan muotoutumiseen vaikuttavaa keskustelua. Euroopassa merkittäviä think tank -maita ovat Saksa, Ranska ja Iso-Britannia, jossa monet ajatushautomot sijoittuvat poliittisesti keskustasta vasemmalle. Virallisesti think tankit ovat yleensä puoluepoliittisesti sitoutumattomia, mutta todellisuudessa ne toimivat usein kiinteästi elinkeinoelämän ja puolueiden kyljessä. Kuitenkin niiden riippumattomuutta pyritään korostamaan. Ne voivat nostaa esiin ja esittää provokatiivisiakin avauksia aiheista, joihin hallitustoimijat eivät tohdi julkisesti koskea. Akateemisista tutkimusorganisaatioista think tankit erottuvat usein avoimella pyrkimyksellään vaikuttaa poliittiseen keskusteluun sekä nopeampitempoisella ja selkeän ajankohtaisella tutkimuksellaan.

Tutkimusta vai propagandaa?

Demos on Iso-Britannian ajatushautomokentässä ihailtu ja kritisoitu villikko, jolla on omat myspace ja facebook-sivunsa. Sen tutkijat sekä iskevyydestään ja selkokielisyydestään tunnetut raportit saavat mediassa säännöllisesti huomiota. Tunnuslauseen "Think Tank for Everyday Democracy" alla tehdään muun muassa julkisia palveluita, tiedettä ja teknologiaa, sekä kaupunkeja ja julkista tilaa koskevaa tutkimusta. Näihin väljiin teemoihin mahtuu mitä erilaisimpia, niin käytännönläheisiä kuin käsitteellisempiäkin projekteja, joiden ideat lähtevät suurilta osin omasta nuoresta ja nuorekkaasta tutkijajoukosta. Demosin on nähty vaikuttaneen keskeisesti New Labourin ajattelun muotoutumiseen Tony Blairin hallituskaudella, niin hyvässä kuin pahassa. Demos toimii projektirahoitteisesti ja rahoittajan roolin rajoista ollaan tarkkoja; kaikkia ehdokkaita ei hyväksytä yhteistyökumppaneiksi. Useimmat think tankit ovat voittoa tavoittelemattomia.

Think tankejä kuitenkin kritisoidaan usein juuri niiden paljolti yksityiseltä sektorilta tulevan rahoituksen vuoksi, jonka nähdään ohjaavan tutkimusta ja tuloksia. Toisaalta monet organisaatioista ovat avoimen aatepohjaisia. Termi on häilyvä ja sen alle mahtuu monenlaisia intressejä ajavia laitoksia. Sanonta "think tank" tulee sodanajan Yhdysvalloista, jolloin sillä viitattiin huoneisiin, joissa strategit keskustelivat sotasuunnitelmista. Ensimmäiset näistä laitoksista tarjosivatkin sotilaallisia ja poliittisia neuvoja hallituksille. 1970-luvulla think tankien määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja kuvioon tulivat pienet laitokset, jotka edustivat monia puoluepoliittisia ja ideologisia näkemyksiä. Nettikolumnisti John Chuckmanin mielestä think tankit ovat "huijari-instituutteja, joissa ideologi-propagandistit teeskentelevät akateemikkoja, ja joihin raha virtaa kuin veri avoimista valtimoista tukemaan merkityksetöntä mainontaa, joka tukahduttaa aidon keskustelun" (yellow_pages.blogspot.com).

Suomeen valtion tuella

Meillä Suomessa think tankeiksi esittäytyvät muun muassa Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva, "sosiaalidemokraattinen aivoriihi" Kalevi Sorsa -säätiö sekä keskustaa lähellä oleva Ajatuspaja E2.
Potkua puolueiden kylkiäisten perustamiseen tuli valtiolta. Vuonna 2005 Kansavalta 2007 -toimikunta totesi, että poliittisen keskustelun vahvistamiseksi sekä poliittisen ohjelmatyön tueksi tarvitaan muun maailman malliin tutkimustoimintaa hyödyntäviä ja sen pohjalta yhteiskunnallista keskustelua käyviä organisaatioita, jotka Suomesta puuttuivat lähes kokonaan. Poliittisen päätöksenteon, tutkimuksen ja kansalaisyhteiskunnan välimaastoon oli perustettava yksiköitä, jotka pystyisivät joustavasti ja nopeasti hankkimaan ja suodattamaan tietoa. Vuoden kokeilun jälkeen valtio jakoi starttirahaa puolueille tällaisen toiminnan käynnistämiseen.

Yrityksiä ja puolueita — minne jäi kolmas sektori? Punavuoreen. Helsinkiläiset Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka liikkuivat urallaan journalismin ja tutkimuksen välimaastossa ja huomasivat, että Suomesta puuttuu toimintatapa, jolla tehdään systemaattista yhteiskunnallista uudistustyötä, niin että ajatukset leviävät ja vaikuttavat. "Karikatyyrimäisesti voisi sanoa, että tehdään tutkimus, pidetään loppuseminaari ja se on siinä", Aleksi toteaa. Vuonna 2005 toimintansa aloitti Aleksin ja Roopen voimin itsenäinen ja riippumaton Demos Helsinki. Pelkän loppuraportin julkaisemisen sijasta tavoitteena on saada ihmiset kiinnostumaan jo tutkimusprosessin kuluessa esimerkiksi pitämällä avoimia seminaareja. Prosessin aikana rakennetaan alustoja, joiden avulla työtä voidaan jatkaa ja tutkimuksella vaikuttaa aktiivisesti loppupaperin valmistuttuakin. Aleksi ja Roope kiertävät edelleen esitelmöimässä hyvinvointivaltion tulevaisuutta pohtivan raporttinsa tiimoilta, joka ilmestyi viime vuoden lopulla Sitran julkaisemana.

Yhteistyötahoihin kuuluu kuntia, ministeriöitä, järjestöjä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ja ay-liikkeessä, puolueita sekä enenevässä määrin yrityksiä. Tällä hetkellä halutaan tietoa ja koulutusta muun muassa ilmastonmuutoksesta ja demokratian kehityksestä. Aleksi määrittelee think tankin yhteiskunnan eri toimijoita yhteen tuovaksi tahoksi, joka rakentaa uusia ajatuksia siitä, mihin yhteiskunta voisi kehittyä. Puolueita ja elinkeinoelämää lähellä olevista tutkimusorganisaatioista poiketen Demos Helsingin katse on kansalaisyhteiskunnassa. "Perinteisesti yhteiskunnan kehitystä koskeva tutkimus on ollut päätöksentekoa ohjaavaa: asiantuntijat sanovat päättäjille mitä heidän pitää tehdä. Meillä, kuten brittiläisillä think tankeillä, on ajatuksena, että ihmiset voivat olla yhteiskunnallisen päätöksenteon toimijoina."

Kirjoittaja oli tutkimusharjoittelijana
Demos UK:ssa kesällä 2007

Kritiikkiä ja keskustelunavauksia

Kansalaislähtöisyys näkyy myös Demos UK:n tiedettä ja teknologiaa luotaavissa tutkimusprojekteissa. Tänä kesänä ilmestynyt, suurta kiinnostusta herättänyt Nanodialogues — Experiments in Public Engagement with Science kokoaa yhteen löydökset kaksivuotisesta projektista, jossa yleisön jäseniä kutsuttiin keskustelemaan tieteentekijöiden kanssa nanoteknologian vaikutuksista, säätelystä, tutkimusrahoituksesta ja kehityksestä. Raportissa todetaan, että nanoteknologiasta on tullut uudenlaisen hallinnon ennakkotapaus. Sen esiinmarssi on osunut aikaan, jolloin tiede- ja innovaatiopolitiikassa on alettu pyrkiä suurempaan avoimuuteen. Kuitenkin raportin mukaan päätöksentekijät näkevät yleisön ennemminkin ongelmana kuin mahdollisuutena. Mutta projektin tutkijat väittävät, että yleisön jäsenet esittävät hankalia mutta tärkeitä kysymyksiä, jotka avaavat uusia mahdollisuuksia tieteelle. Yleisön mukanaolo merkitsee aktiivista ja avoimempaa tiedepoliittista keskustelua. Raportti uskoo nanoteknologian tapauksen olevan mahdollisuus ajatella tieteen ja demokratian suhdetta uudelta kantilta.

Toinen tänä vuonna valmistunut raportti on Demosin NESTAlle (the National Endowment for Science, Technology and the Arts) kokoama The Disrupters — Lessons for Low-Carbon Innovation from the New Wave of Environmental Pioneers. Se kommentoi Ison-Britanniassa tulikuumana käyvää keskustelua hiilipäästöjen vähentämisestä: puhe tuulivoimalapuistoista, päästöjen kompensoinnista ja hybridiautoista hautaa usein alleen isomman ongelman eli sen, että tarvitaan kokonaan uudenlaisia tapoja rakentaa, matkustaa, tehdä ostoksia ja jopa syödä. Keksinnöt voivat olla niin teknologisia kuin käyttäytymistäkin koskevia tai näiden yhdistelmiä. Raportin kirjoittajat vaativatkin, että teknologisten ratkaisujen lisäksi on tunnustettava laajempien innovaatiomuotojen — kuten organisaatio- ja liiketoimintamallien — tärkeys. He nostavat vähähiilisen yhteiskunnan tiennäyttäjistä esiin kahdeksan "häirikköä" eli innovaattoreita, jotka suuntavat luovuutensa ja yrittäjyyden ymmärryksensä ympäristötavoitteiden saavuttamiseen, ja tarjoavat halvempia ja helpompikäyttöisiä vaihtoehtoja olemassa oleville tuotteille ja palveluille. Raportti suomii Ison-Britannian hallitusta siitä, että innovaatioita tukeva politiikka ei ole ollut linjassa ilmastonmuutosta hillitsevien tavoitteiden kanssa. Raportissa kehotetaan muun muassa uudistamaan energiamarkkinat, jotta ne kannustaisivat paremmin uusiin ratkaisuihin. Uudenlainen suhtautuminen voisi hiilipäästöjen vähentämisen lisäksi tuottaa hyötyjä myös tekemällä maasta edelläkävijän nousevilla vähähiili-innovaatioiden maailmanlaajuisilla markkinoilla, povaa tämä kiinnostava raportti.

Outi Kuittinen