Polyteekkari |
"Oho, jalka irtoz!"
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
Kalle Kemppainen
Jukka Tilsa: Zärmikkäimmät
Suuri yleisö tuntee Jukka Tilsan tuotannon parhaiten Helsingin
Sanomien ja Nyt-liitteen sivuilta. Sekametsä ja Pätkittäin käy kateeksi
ovat kuitenkin kovin konservatiivisia verrattuna Tilsan alkuajan
tuotoksiin. Tilsa julkaisi nuorena poikana 80-luvulla Zärpä-lehdessä
vinksahtaneita sarjakuviaan, jotka on koottu Zärmikkäimmät-albumiin.
Kokoelman tarinat ovat niin päättömiä ja ratkiriemukkaita, että niiden kuivailukin on hankalaa. Tilsan absurdissa universumissa kaikki on mahdollista ja mahdotonta samaan aikaan. Fysiikan ja logiikan lait heittävät häränpyllyä yleensä viimeistään jo kolmannessa ruudussa. On täysin normaalia että vesihanasta tulee muovikasseja ja että ihmisiltä irtoilee neniä ja jalkoja matkan varrella. Se on korkeintaan hahmoille itselleen naurun paikka.
Nykyään Tilsa on jo varsin taidokas kynänkäyttäjä, vaikka itse muuta
väittääkin. Varhaistuotannon Tilsa on täysin muuta. Piirrostyyli on
hävyttömän yksinkertaista ja huvittavaa katseltavaa. Hahmot
muistuttavat enemmän käveleviä makkaroita kuin ihmishahmoja. Tilsa
onkin Suomen paras piirustustaidoton sarjakuvapiirtäjä.
Mauri Kunnas: Nyrok City
Nykyteekkarille Mauri Kunnas muistuu parhaiten mieleen Herra
Hakkaraisen luojana. Läpimurtonsa Kunnas teki kuitenkin Introssa ja
Suosikissa 70- ja 80-luvulla ilmestyneillä populaarikulttuuria
kommentoivalla Nyrok City -sarjakuvilla. Aikanaan Nyrokkia oli varsin
hankala saada käsiinsä, mutta uudella vuosituhannella Otava teki
kulttuurihistoriallisen teon kerätessään Kunnaksen sarjakuvat
kokoelmaksi.
Kunnas teki sarjakuvansa aikana jolloin sarjakuvataiteilijoiden ei tarvinnut olla teostensa korrektiudesta kovinkaan huolissaan. Klassikkomateriaalia on Kunnaksen irvailu Indiana Jones -elokuvasta. Siinä Indiana Mäkinen seikkailee pitkin maailmaa ja ammuskelee muslimeita minkä kerkeää. "Täälä siirtomaisa on helppo seikkailla kun täälä erottaa pahat hyvistä iisisti. Hyvillä on hattu ja pahoilla on rättejä…", muotoilee Mäkinen lahtauksen yhteydessä. Ja rättipää vastaa: "Ähläm sähläm".
Eniten Nyrok City irvailee kuitenkin musiikkibisnekselle ja
muusikoille. Osansa saavat Remu, Pelle, Juice, Keith ja muut musiikin
kärkinimet. Kunnas on myös erinomainen tekemään karikatyyrejä. Hahmot
ovat huikeita muunnelmia kantajiensa olemuksesta. Kunnas tietää että
pilakuvassa piirteitä voi liioitella ja Kunnas liioitteleekin surutta.
Näkemisen arvoinen on esimerkiksi Rolling Stonesin tunnuksen ja Mick
Jaggerin ristisiitos, jossa Jagger on yhtä huulta.
Carl Barks: Rotsi on mut byysat puuttuu
Vaikkei Barksin stadin slangille käännetty Aku Ankka -albumi
olekaan varsinaisesti suomalainen sarjakuva, sen kotimaisuusastetta
nostaa Sami Garamin käännösteksti. Garam valittiin Akun
slangintajaksi Hesarin julistaman kilpailun kautta ja Rotsi on mun
byysat puuttuu on Garamin ensimmäinen käännös. Tämän jälkeen Garam
onkin ehtinyt kääntää niin sarjakuvia kuin proosaakin. Tämä ensimmäinen
Aku-käännös on helmi murresarjakuvien joukossa.
Slanginnos on sekoitus vanhaa ja uudempaa stadin slangia. Ennestäänkin Aku Ankkojen kieli on ollut värikästä, mutta slangiversiossa värikkyys on huipussaan. Kun perinteisessä murresarjakuvissa lätkitään hassuja murreilmaisuja korvaamaan suomenkielisiä, stadilaisessa versiossa käännökset ovat konstailemattomia ja aidosti hauskoja. Garamin käännös on raikasta eikä hänellä näytä olevan tarvetta todistella slangitaidoillaan. Teksti on luontevaa ja ikään kuin vahingossa hauskaa.
Helsinkiläispatriootti tuntee itsensä ylpeäksi Garamin tuotoksesta.