Suomalaisen huumorisarjakuvan parhaimmisto

"Oho, jalka irtoz!"

Kalle Kemppainen

Jukka Tilsa: Zärmikkäimmät

Suuri yleisö tuntee Jukka Tilsan tuotannon parhaiten Helsingin Sanomien ja Nyt-liitteen sivuilta. Sekametsä ja Pätkittäin käy kateeksi ovat kuitenkin kovin konservatiivisia verrattuna Tilsan alkuajan tuotoksiin. Tilsa julkaisi nuorena poikana 80-luvulla Zärpä-lehdessä vinksahtaneita sarjakuviaan, jotka on koottu Zärmikkäimmät-albumiin.

Kokoelman tarinat ovat niin päättömiä ja ratkiriemukkaita, että niiden kuivailukin on hankalaa. Tilsan absurdissa universumissa kaikki on mahdollista ja mahdotonta samaan aikaan. Fysiikan ja logiikan lait heittävät häränpyllyä yleensä viimeistään jo kolmannessa ruudussa. On täysin normaalia että vesihanasta tulee muovikasseja ja että ihmisiltä irtoilee neniä ja jalkoja matkan varrella. Se on korkeintaan hahmoille itselleen naurun paikka.

Nykyään Tilsa on jo varsin taidokas kynänkäyttäjä, vaikka itse muuta väittääkin. Varhaistuotannon Tilsa on täysin muuta. Piirrostyyli on hävyttömän yksinkertaista ja huvittavaa katseltavaa. Hahmot muistuttavat enemmän käveleviä makkaroita kuin ihmishahmoja. Tilsa onkin Suomen paras piirustustaidoton sarjakuvapiirtäjä.

Mauri Kunnas: Nyrok City

Nykyteekkarille Mauri Kunnas muistuu parhaiten mieleen Herra Hakkaraisen luojana. Läpimurtonsa Kunnas teki kuitenkin Introssa ja Suosikissa 70- ja 80-luvulla ilmestyneillä populaarikulttuuria kommentoivalla Nyrok City -sarjakuvilla. Aikanaan Nyrokkia oli varsin hankala saada käsiinsä, mutta uudella vuosituhannella Otava teki kulttuurihistoriallisen teon kerätessään Kunnaksen sarjakuvat kokoelmaksi.

Kunnas teki sarjakuvansa aikana jolloin sarjakuvataiteilijoiden ei tarvinnut olla teostensa korrektiudesta kovinkaan huolissaan. Klassikkomateriaalia on Kunnaksen irvailu Indiana Jones -elokuvasta. Siinä Indiana Mäkinen seikkailee pitkin maailmaa ja ammuskelee muslimeita minkä kerkeää. "Täälä siirtomaisa on helppo seikkailla kun täälä erottaa pahat hyvistä iisisti. Hyvillä on hattu ja pahoilla on rättejä…", muotoilee Mäkinen lahtauksen yhteydessä. Ja rättipää vastaa: "Ähläm sähläm".

Eniten Nyrok City irvailee kuitenkin musiikkibisnekselle ja muusikoille. Osansa saavat Remu, Pelle, Juice, Keith ja muut musiikin kärkinimet. Kunnas on myös erinomainen tekemään karikatyyrejä. Hahmot ovat huikeita muunnelmia kantajiensa olemuksesta. Kunnas tietää että pilakuvassa piirteitä voi liioitella ja Kunnas liioitteleekin surutta. Näkemisen arvoinen on esimerkiksi Rolling Stonesin tunnuksen ja Mick Jaggerin ristisiitos, jossa Jagger on yhtä huulta.


Carl Barks:  Rotsi on mut byysat puuttuu

Vaikkei Barksin stadin slangille käännetty Aku Ankka -albumi olekaan varsinaisesti suomalainen sarjakuva, sen kotimaisuusastetta nostaa Sami Garamin käännösteksti. Garam valittiin Akun slangintajaksi Hesarin julistaman kilpailun kautta ja Rotsi on mun byysat puuttuu on Garamin ensimmäinen käännös. Tämän jälkeen Garam onkin ehtinyt kääntää niin sarjakuvia kuin proosaakin. Tämä ensimmäinen Aku-käännös on helmi murresarjakuvien joukossa.

Slanginnos on sekoitus vanhaa ja uudempaa stadin slangia. Ennestäänkin Aku Ankkojen kieli on ollut värikästä, mutta slangiversiossa värikkyys on huipussaan. Kun perinteisessä murresarjakuvissa lätkitään hassuja murreilmaisuja korvaamaan suomenkielisiä, stadilaisessa versiossa käännökset ovat konstailemattomia ja aidosti hauskoja. Garamin käännös on raikasta eikä hänellä näytä olevan tarvetta todistella slangitaidoillaan. Teksti on luontevaa ja ikään kuin vahingossa hauskaa.

Helsinkiläispatriootti tuntee itsensä ylpeäksi Garamin tuotoksesta.