Polyteekkari |
Tulvat kielivät ilmastonmuutoksesta
![]() |
![]() |
![]() |
Tuomas Kangasniemi
Uutiskuvat tulvivasta Kauppatorista 9.1.2005 muistavat kaikki.
Internetissä oleva Espoon tulvaselvitys aloitettiin tämän tapauksen
jälkeen, kun 151 cm normaalia ylemmäs noussut merivesi aiheutti
pääkaupunkiseudulla laajoja ongelmia ja paikoin myös vahinkoa.
Kohoava merenpinta onkin yksi huomattavista muutoksista, joita kasvihuoneilmiön odotetaan tuovan mukanaan. Esimerkiksi tuore, helmikuun alussa työnsä julkistanut IPCC-ilmastopaneeli arvioi valtameren nousevan seuraavan sadan vuoden aikana mahdollisesti jopa 80 cm, joskin alaraja-arviot liikkuivat 20 cm:n tienoilla.
Merenpinnan nousun vaikutusta on kartoitettu paikallisesti myös
Espoossa ja siten Otaniemessäkin. Vuosina 2005 ja 2006 valmistuneessa
kaksiosaisessa Espoon tulvaraportissa tarkastellaan meren pitkäaikaista
muutosta ja hetkellisiä ääriarvotulvia sekä vähemmässä määrin järvien
ja jokien vaihteluja.
Tulvaselvitykset tehtiin sitä varten nimitetyn työryhmän voimin, jonka esimiehenä oli yleiskaavainsinööri Hannu Vepsäläinen ja pääasiallisina työntekijöinä Jukka Koskikallio ja Miika Kotaniemi.
Tutkimuksen eittämättä mielenkiintoisin anti ovat kartat - siinä
mallinnettiin Espoon karttapohjalle puolen metrin välein maanpinnan
korkeuskäyrät 3 metriin saakka. Erityisen tulvanaroista alueista
tehtiin tarkemmat suurennokset.
Maksimikorkeus valittiin tarkasteltavan ajanjakson perusteella. Tulvien toistumisaikoina käytettiin 100 ja 200 vuotta, joita vastaavat korkeusluvut ovat raportin mukaan 1,58 ja 2,60 metriä. Jälkimmäinen niistä tosin joudutaan tuomitsemaan epäluotettavaksi, sillä se on laskennallinen arvio noin sadan vuoden mittaisesta historiallisesta havaintoaineistosta - tämä tuo huomattavaa epävarmuutta.
Lukuihin lisättiin ennakoitu merenpinnan nousu vuoteen 2200 mennessä, 100 cm, ja niistä vähennettiin 40 cm:n maankohoaminen.
Raportin arvioissa katsottiin, että lähitulevaisuudessa varsinaisessa
tulvavaarassa ovat rakennukset, joiden lattia sijaitsee alle 2,5 metriä
nykyistä keskimerenpintaa ylempänä. Tällaisten kiinteistöjen sijainti
ja tarkat tiedot kartoitettiin tutkimuksen toisessa osassa. Uusien
rakennusten lattiatasoksi suositellaankin 3,0 metriä.
Jälkimmäisessä osassa selvitettiin myös kastumisvaaraan jäävä
rakennetun omaisuuden arvo. Potentiaaliset vahingot ovat melko hyvin
verrannolliset tulvakorkeuden neliöön: 1,5 metrin tulvassa vaaraan jää
85 miljoonaa euroa, mutta 2,4 metrin tilanteessa noin 320 M€.
Mutta miltä näyttäisi Espoo, jos merenpinta olisi kaksi tai kolme metriä nykyistä ylempi?
Tällainen tilanne saattaisi siis sattua huipputulvan aikaan sadan
tai parinsadan vuoden päästä. Jos IPCC:n pahimmat arviot pitävät
paikkansa ja kehitystä voisi ennustaa lineaarisesti eteenpäin, 3 metrin
nousu saattaa vastata keskimääräistäkin tilannetta joskus vuoden 2500
tienoilla.
Hieman läheisemmässä tulevaisuudessa vaaniva 2 metrin tulva peittäisi
alleen laajimmat yhtenäiset alueet Leppävaaran itäpuolella Vermossa ja
Perkkaalla, jossa vesi ei huuhtelisi vain yksittäisiä taloja, vaan
yltäisi miltei Perkkaan asuinalueelle. Myös Laajalahden pohjukassa ja
Lasilaaksossa Kauklahden edustalla tilanne olisi vakava.
Kaikkein eriskummallisin piirre olisi nykyisen Gräsanojan paikalle
muodostuva pitkulainen poukama, joka ulottuisi Haukilahden satamasta
yli kolme kilometriä sisämaahan Orionille ja Mankkaalle saakka. Lisäksi
Suomenojan vedenpuhdistamo jouduttaisiin todennäköisesti ajamaan
väliaikaisesti alas, sillä poistotunneli ei enää vetäisi vedenpaineen
vuoksi.
Otaniemessä mullistukset keskittyisivät Maarin ympäristöön. Tuas-talon
länsipuolelta ulottuisi lahti Innopolille, Spektriin ja Maarinniityn
kerrostaloille asti. Ensin mainituissa kahdessa rakennuksessa
kärsittäisiin todennäköisesti vesivahingoista. Kehä 1 katkeaisi
strategisesti risteyksen kohdalta noin 200 metriä molempiin suuntiin
tammikuun 2005 läheltä piti -tilanteen sijaan.
Muita merkittäviä maantieteellisiä muutoksia vielä kahden metrin
tulva ei aiheuttaisi, mutta 250 cm:n korkeudella sähköosaston ja
fysiikan laitosrakennuksen välistä aukeaisi Ossinlahti. Teekkarikylässä
ei peittyisi taloja veteen, mutta Perhekylän alimmat kiinteistöt ja
Otarannan E-rappu jäisivät pienestä kiinni.