Polyteekkari |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
Pekka Tuominen
Vappu päätettiin järjestää tänäkin vuonna ja teekkarien suurin vuosittainen juhla on taas onnellisesti takanapäin. Tällä kertaa vain vapun perinteiden järjestäminen oli oikeasti hetken vaakalaudalla.
Erityisesti ensimmäistä teekkarivappuaan viettäville juhlan ehdoton kohokohta on teekkarilakin vastaanottaminen yliopiston näyttävimmällä paikalla, päärakennuksen amfiteatterilla vappuaaton aamuna.
Tänä vappuna TKK:n hallintosiiven korjaustyömaa esti amfin käyttämisen lakituksessa. Onneksi teekkariyhteisö ei koskaan jää neuvottomaksi hankaluuksien edessä, vaan kuten niin monta kertaa aikaisemminkin löytyi tarpeellinen yhteishenki ja tahto hyvän vaihtoehtoisen ratkaisun löytämiseksi.
Talkootyönä Alvarin aukiolle rakennettu väliaikainen lakituslava
toimi hienosti tehtävässään ja lisäksi tarjosi keskikohdan koko
vapunalusviikon tapahtumille ja yksinkertaisesti rennolle
yhdessäololle. Vapun pelastaminen ei olisi onnistunut jolleivät
teekkarit olisi jälleen kerran tempaisseet yhdessä perinteilleen
uskollisesti hanketta kasaan.
Juuri tällainen yhteistyön, ahkeruuden ja kekseliäisyyden yhdistäminen
tekee teekkariyhteisöstä niin ainutlaatuisen ja arvokkaan
opiskelijajoukon, jolla on syytä olla ylpeä perinteistään. Onpa koko
teekkarikylä aikoinaan rakennettu suurelta osin talkoiden voimalla.
Yliopistolla on myös syytä olla ylpeä opiskelijoistaan ja niin se myös julkisuudessa ilmaisee olevansa. Katsokaa vaikka TKK:n opiskelijarekrytointia, keskeisessä asemassa on teekkariyhteisön, perinteiden, tempausten, jäynien, talkoiden ja myös teekkarivapun esittely positiivisessa hengessä. TKK:lla kyllä ymmärretään asian markkinointiarvo.
Siksi on ihmeellistä, että tuen saaminen korkeakoululta Otaniemen
opiskelijayhteisön hankkeille on usein suuren työn takana. Luulisi että
korkeakoululla riemumielin katseltaisiin - ehkä jopa osallistuttaisiin
- kun opiskelijayhteisö oma-aloitteisesti ylläpitää yhteishenkeä,
korkeaa motivaatiota ja positiivista ilmapiiriä. Näin ei kuitenkaan
aina ole.
Otetaanpa esimerkiksi nyt rakennettu lakituskoroke. Teekkariyhteisössä
on vuosikymmenien kokemus yhteisistä rakennushankkeista, joten idean
saatua alkusysäyksen suunnitelmat etenivät mainiosti.
Arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat valmiista tarkoitusta varten
tehdyistä elementeistä lavan, jonka pystyttäminen tehtäisiin
opiskelijavoimin. Jonkin verran rahaa tarvittaisiin, mutta sitä
vartenhan teekkarit myyvät vappulehtiä.
Kaikki sujui hyvin, kunnes TKK:lta kysyttiin kantaa: ei käy.
Lobbaamisella lavalle lopulta heltisi lupa, mutta peruskielteinen
asennoituminen herättää kysymyksen miksei opiskelijoiden aktiivisuutta
ja omatoimista koulun hengen ylläpitoa pidetä lähtökohtaisesti
suvaittavana tai jopa tuen arvoisena asiana? Kyse ei ole vain lavasta,
myös monia muita hankkeita kohtaan on koululla ollut alun alkaen
kielteinen suhtautuminen.
Toisinkin voisi olla. Tampereen teknillisessä yliopistossa tilanne on
hyvin erilainen. Koulu antaa hanakasti avoimen tukensa
ylioppilaskunnassa kehkeytyville ideoille ja hankkeille. Muutenkin
opiskelijoiden hyvinvointia tuetaan aivan erilailla. Esimerkiksi
opiskelijayhdistykset saavat toimia koulun tiloissa ja niihin on pääsy
myös työajan ulkopuolella.
Asian parantamisessa suuri vastuu lankeaa alma materimme lisäksi
ylioppilaskunnallemme. Hyvän keskusteluyhteyden ylläpitäminen koulun
kanssa on ensiarvoisen tärkeää, jotta yhteisön kehittäminen voi jatkua.
Ylioppilaskunnan johdon pitää huolehtia siitä, että opiskelijoiden ääni
kuullaan TKK:lla.