Hyvä koulu ei ole vain oppilaitos

Pekka Tuominen

Vappu päätettiin järjestää tänäkin vuonna ja teekkarien suurin vuosittainen juhla on taas onnellisesti takanapäin. Tällä kertaa vain vapun perinteiden järjestäminen oli oikeasti hetken vaakalaudalla.

Erityisesti ensimmäistä teekkarivappuaan viettäville juhlan ehdoton kohokohta on teekkarilakin vastaanottaminen yliopiston näyttävimmällä paikalla, päärakennuksen amfiteatterilla vappuaaton aamuna.

Tänä vappuna TKK:n hallintosiiven korjaustyömaa esti amfin käyttämisen lakituksessa. Onneksi teekkariyhteisö ei koskaan jää neuvottomaksi hankaluuksien edessä, vaan kuten niin monta kertaa aikaisemminkin löytyi tarpeellinen yhteishenki ja tahto hyvän vaihtoehtoisen ratkaisun löytämiseksi.

Talkootyönä Alvarin aukiolle rakennettu väliaikainen lakituslava toimi hienosti tehtävässään ja lisäksi tarjosi keskikohdan koko vapunalusviikon tapahtumille ja yksinkertaisesti rennolle yhdessäololle. Vapun pelastaminen ei olisi onnistunut jolleivät teekkarit olisi jälleen kerran tempaisseet yhdessä perinteilleen uskollisesti hanketta kasaan.

Juuri tällainen yhteistyön, ahkeruuden ja kekseliäisyyden yhdistäminen tekee teekkariyhteisöstä niin ainutlaatuisen ja arvokkaan opiskelijajoukon, jolla on syytä olla ylpeä perinteistään. Onpa koko teekkarikylä aikoinaan rakennettu suurelta osin talkoiden voimalla.

Yliopistolla on myös syytä olla ylpeä opiskelijoistaan ja niin se myös julkisuudessa ilmaisee olevansa. Katsokaa vaikka TKK:n opiskelijarekrytointia, keskeisessä asemassa on teekkariyhteisön, perinteiden, tempausten, jäynien, talkoiden ja myös teekkarivapun esittely positiivisessa hengessä. TKK:lla kyllä ymmärretään asian markkinointiarvo.

Siksi on ihmeellistä, että tuen saaminen korkeakoululta Otaniemen opiskelijayhteisön hankkeille on usein suuren työn takana. Luulisi että korkeakoululla riemumielin katseltaisiin - ehkä jopa osallistuttaisiin - kun opiskelijayhteisö oma-aloitteisesti ylläpitää yhteishenkeä, korkeaa motivaatiota ja positiivista ilmapiiriä. Näin ei kuitenkaan aina ole.

Otetaanpa esimerkiksi nyt rakennettu lakituskoroke. Teekkariyhteisössä on vuosikymmenien kokemus yhteisistä rakennushankkeista, joten idean saatua alkusysäyksen suunnitelmat etenivät mainiosti. Arkkitehtiopiskelijat suunnittelivat valmiista tarkoitusta varten tehdyistä elementeistä lavan, jonka pystyttäminen tehtäisiin opiskelijavoimin. Jonkin verran rahaa tarvittaisiin, mutta sitä vartenhan teekkarit myyvät vappulehtiä.

Kaikki sujui hyvin, kunnes TKK:lta kysyttiin kantaa: ei käy. Lobbaamisella lavalle lopulta heltisi lupa, mutta peruskielteinen asennoituminen herättää kysymyksen miksei opiskelijoiden aktiivisuutta ja omatoimista koulun hengen ylläpitoa pidetä lähtökohtaisesti suvaittavana tai jopa tuen arvoisena asiana? Kyse ei ole vain lavasta, myös monia muita hankkeita kohtaan on koululla ollut alun alkaen kielteinen suhtautuminen.

Toisinkin voisi olla. Tampereen teknillisessä yliopistossa tilanne on hyvin erilainen. Koulu antaa hanakasti avoimen tukensa ylioppilaskunnassa kehkeytyville ideoille ja hankkeille. Muutenkin opiskelijoiden hyvinvointia tuetaan aivan erilailla. Esimerkiksi opiskelijayhdistykset saavat toimia koulun tiloissa ja niihin on pääsy myös työajan ulkopuolella.

Asian parantamisessa suuri vastuu lankeaa alma materimme lisäksi ylioppilaskunnallemme. Hyvän keskusteluyhteyden ylläpitäminen koulun kanssa on ensiarvoisen tärkeää, jotta yhteisön kehittäminen voi jatkua. Ylioppilaskunnan johdon pitää huolehtia siitä, että opiskelijoiden ääni kuullaan TKK:lla.