Keksikää!

Otasuunnistus laittoi osallistujien hoksottimet koetukselle.

Tuomas Kangasniemi

TKY:n jokasyksyinen Otasuunnistus herätti kampusalueen vuoden toiseksi vilkkaimpaan vilinään 5. ja 6. syyskuuta illalla. Etupäässä fukseille suunnatussa tapahtumassa ylioppilaskunnan alayhdistykset esittäytyivät omilla rasteillaan, joilla fuksien ryhmät kilpailivat leikkimielisesti erilaisissa tehtävissä.

Suunnistukseen osallistui reilut 50 yhdistystä, ja aiempien vuosien tapaan myös muutamia epävirallisia varjorasteja. Alvarin aukion ja Servinmäen välille levittäytyneellä rieha-alueella ei juuri näkynyt isohenkilöitä, sillä heille oli samaan aikaan tarjolla omat juhlat Smökissä.

Todellinen Top Gun löytyi kahdesta kohteesta. Teekkarien avaruuskerho Pollux oli valloittanut pienoisrakettien tuotekehittelyssä uuden alan, kun rakennus- ja sähköosastojen välisellä nurmikolla sai laukaista limupulloista ja pahvista rakennettuja sukkuloita paineilmalla.

"Pulloon pannaan vajaa kolmannes vettä, minkä jälkeen se kiinnitetään painelinjan päähän. 4—5 baarin ylipaine saadaan polkupyörän pumpulla", esitteli yhdistyksen puheenjohtaja Pyry Ekholm. "Sitten kiinnitys avataan narulla."

Korkeutta laukaisuille tuli parhaimmillaan 30—40 metriä, mistä avaruusteekkarit laskeskelivat lähtönopeudeksi noin 25—30 metriä sekunnissa. Vaakasuuntaista pituuskilpailua sen sijaan ei yritetty. "Lähtökulman on pakko olla 90 astetta. Tässä pitää olla varovainen, tai pullo kolahtaa ulkopuolisten niskaan", Ekholm totesi.

Rakettiin pantavan veden merkityksestä ei päästy täyteen yksimielisyyteen, mutta energiaperiaatteen kanssa yhtäpitävä selitys ehdotti raskaamman ajoaineen parantavan hyötysuhdetta merkittävästi.

Polyteknikkojen ilmailukerho puolestaan piti rastiansa Jämeräntaipaleen varrella 80-luvun ilmailumusiikin siivittämänä. Haalareihin, humoristisiin arvomerkkeihin ja musiikin mukaan valittuihin aurinkolaseihin pukeutuneet Hajnalka Zigmund, Antti Kemppainen ja Liisa Ahonen esittelivät muun muassa yhdistyksensä lentokoneita ja kursseja.

"Meillä on viisi purjekonetta ja kolme moottoroitua", luetteli Kemppainen, joka itse oli hankkinut PIK:n kurssilla purjelentoluvan. Molemmat rastia pitäneistä naisista puolestaan kävivät moottorilentokurssilla. "Viime lokakuussa aloitettiin. Lupakirjan teoria kestää vuoden ja sen päälle tulevat lentotunnit", Ahonen mietti.

Teekkarien automurtautujat ry:n rasti oli kuitenkin yksi suosituimmista - ja myös äänekkäimmistä. Tapahtumapaikalla piti päästä väkisin sisään vuoden 1991 Nissan Sunnyyn kahdessa minuutissa, ja varashälytin ilmoitti epäonnistuneista yrityksistä.

"Kannustimme tässä fukseja jäynäämään", sanoi Mikko Lehto rastin takana olleesta Jämerän toiminnan killasta. Kevään 2007 jäynäkilvan ylituomari paljasti myös, millä tavoin fuksit joutuivat narutetuiksi. "Autoon ei pääse sisälle, mutta lopuksi me näytämme,  kuinka etuoven saa auki sopivalla potkulla. Oikeasti se avataan sähkömoottorilla, jota kontrolloidaan tästä vierestä."

Vakuutteluista huolimatta juuri haastattelun aikaan joukko sähköosaston fukseja nyrkkeili ja potki tiensä takaluukusta sisään. "Nämä olivatkin ensimmäiset", Lehto totesi. Takapenkille asti ehtinyt Kaarle Rajamaa kohtasi kuitenkin murtomiehen karun todellisuuden. "Jos joku tyyppi tulee kameran kanssa kysymään nimeä, tälläisen suorituksen jälkeen ei ole paras hetki kertoa, mikä se nimi oikeasti on", järjestäjien puolelta vinoiltiin.