Polyteekkari |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
Sofia Ziessler
Saksassa on paljon Bad-alkuisia kaupunkeja. Ne ovat vanhoja terveyskaupunkeja, joihin ihmiset yhä tulevat parantumaan vaivoistaan ja virkistäytymään muuten vaan. Niissä on yleensä puisto, jossa on korkea ja mahdollisesti myös pitkä seinä, jonka ympärille rollaattorikansa ja moni muukin on hinautunut nuuhkimaan ilmaa ja toivomaan itselleen pitkää ikää. Kyse ei ole imppailusta eikä ayurvedamotkotuksesta, vaan seinä on ihan oikeasti terveellinen, koska siinä pulppuilee suolavesi. Saksan 80 miljoonasta asukkaasta suurin osa asuu nimittäin sisämaassa, joten meri-ilman parantavaa vaikutusta pitää siis kloonata outoihin törötyksiin kansan ulottuville. Brittiläisestä kirjallisuudesta puolestaan opin jo varhaisella iällä, että keuhkotautisia lähetettiin 1800-luvulla merenrantakaupunkeihin toipumaan ja vahvistautumaan - raikas ympäristö ja suola puhdistavat ihmisen henkisesti ja fyysisesti.
TKK:lla opiskelee varteenotettava, noin 15 000 ihmisen lauma,
jonka elintavoista jaksetaan jauhaa väsymättä varmasti vielä
seuraavankin sadan vuoden päästä. Joka vuosi kouluun otetaan
parituhatta uutta opiskelijaa aloittamaan elimistönsä järjestelmällisen
myrkyttämisen.
Olisikin mielenkiintoista tehdä ruumiinavaus phuksille sekä n:nnen
vuoden opiskelijalle ja verrata heidän maksojaan, lihaskuntoaan,
selkärangan asentoaan sekä hermostoaan. Inhorealisti voisi myös haluta
phuksioppaaseen samantapaisen kuvan kuin lukion biologiankirjassani oli
(ET:n ja Klonkun risteymältä näyttävä "tulevaisuuden ihminen", jonka
fysiologia on sopeutunut saasteisiin, ilmastonmuutokseen sekä liikunnan
puutteeseen) sovellettuna TKK-ympäristöön. Aion kuitenkin käyttää tämän
palstan muuhun kuin valittamiseen ja synkistelyyn. Ennen siirtymistäni
opiskelun valoisampiin näkökulmiin tahdon vastuuntuntoisena
ISOhenkilönä ja viimevuoden phuksina huomauttaa siitä, että myös
itsestään huolehtiminen on sallittua - jopa teekkarille.
Havaintojeni ja perusteellisen pohtimisen tuloksena olen sitä
mieltä, että Otaniemessä opiskelu tekee hyvää ihmiselle. Saamme
haistella jatkuvasti meri-ilmaa ja pulahtaa kesäyönä lahteen
kuutamouinnille tai polskutella vaikka joka päivä niin paljon kuin
sielu sietää.
Jos lenkkeily kiinnostaa, kannattaa noteerata Niemestä lähtevät
mahtavat maisemapururadat, joita pitkin voi hölkytellä minne huvittaa
(tulen usein itsekin Etelä-Haagasta Otaniemeen varta vasten
lenkkitossuilla varustautuneena). Lisäksi kampuksella ei tarvitse
pelätä joutuvansa tappamaan nälkäänsä roiskeläpillä, koska terveellistä
ruokaa saa muutamalla lantilla joka paikasta. Kampus on myös
sijoittunut maantieteellisesti niin, että sinne pääsee valehtelematta
joka suunnasta pyörällä vieläpä nopeasti ja kivoja reittejä pitkin.
Jopa Helsingin keskustasta matka-aika on vaivaiset 35 minuuttia.
Jos joku on kyllästynyt lukemaan ruumiillista paatostani, hän
ilahtuu, koska nyt aion vaihtaa psykososiaaliselle vaihteelle:
kuolemani
lykkääntyi viime vuoden aikana varmasti ainakin 300
vuodella naurettujen minuuttien perusteella. Opiskelukavereiden kanssa
hölmöily on ehkä parasta, mitä voin suositella kenellekään. Sosiaalinen
ympäristö on TKK:lla hedelmällinen hassuttelulle, ja olen vuoden aikana
saanut uusia ihania ystäviä, joiden olemassaoloa ei voi korvata mikään.
Ihmisiä on meillä moneen lähtöön, ja uskon vakaasti ilmiöön nimeltä
kaverimagnetismi. On myös pakko päästä mainitsemaan, että
korkeakouluopiskelun parhaita puolia on eri ikäryhmien sekoittuminen.
On ollut jännittävää näkökulmaistua vanhempien kavereiden avulla.
Toivon koko suolahöyryisen, naurulihassärkyisen ruumiini voimalla
jokaiselle opiskelijalle hykerryttävää tätä vuotta, ja muistakaa, että
Java-ohjelmoinnin tai lujuuslaskennan tuska on vain häilyvää
kiirastulta matkalla paratiisiin.