Nox Borealis esittelee taivaankannen ääniä
TKK:n puheteknologian professori Unto K. Laine on tullut siihen tulokseen, että revontulet päästelevät ääniä. Laine on äänittänyt taivaan valoilmiöitä eri puolilla Suomea yli sadan yön ajan. Hän on myös kerännyt kuvauksia siitä, miltä revontulet ihmisten mielestä kuulostavat. 300 kuulijaraportin mukaan äänet ovat enimmäkseen ritinää ja pamahtelua, mutta välillä kuuluu myös suhinaa.
Nyt nämä rätinät ovat saaneet taiteellisen ilmiasun. Revontulien ääniin perustuva installaatio Nox Borealis on esillä Espoon taide- ja tietotekniikkakeskus Cartesissa maaliskuun ajan. Installaatiossa yhdistyvät liikkuvat digitaaliset valokuvat ja säveltäjä Kaija Saariahon teos Lichtbogen (Valokaaria).
Unto K. Laine on installaation liikkeellepaneva voima, sillä hän sai taiteilijat innostumaan ideastaan luoda taideteos revontulien äänistä. Tosin äänet osoittautuivat vaikeammaksi palaksi kuin mitä hän oli ajatellut. "Tapasimme Kaija Saariahon kanssa ja soitin hänelle äänitteitäni revontulista. Hän totesi, että materiaali on erittäin vaativaa. On vaikeaa yhdistää luonnon rasahduksia ja kohinaa sävellysteokseen. Lopputulos oli se, että hän käsitteli ääniä instrumentaalisesti tai tietokoneella ennen kuin yhdisti niitä sävellykseen."
Yleisö pääsee kuitenkin kuulemaan myös autenttisia revontuliääniä, sillä Laine pitää näyttelyn yhteydessä luennon. Siellä kuullaan hänen äänityksiään.
Pum! Nauhalta kuultuna revontuli päästää aivan tykinlaukauksen kuuloisen äänen. Erikoisimmat äänet synnyttävät mielikuvan siitä, että joku hakkaa halkoja hyvin kaikuvassa tilassa. Aivan tällaisilta äänet eivät kuulosta luonnossa, sillä Laine on käyttänyt revontulien taltioimiseen huippulaitteita. "Olen käyttänyt mikrofonia, jonka herkkyys on parempi kuin ihmiskorvan. Se pystyy tallentamaan ääniä, jotka ovat alle 0 desibeliä, siis kuulokynnyksen alapuolella." Laineen mukaan revontulet voi kuitenkin kuulla myös ilman erikoisvarusteita.
"Itselläni kiinnostus lähti liikkeelle siitä, kun olin vuonna 1990 Lapissa. Useampi ihminen siinä ryhmässä kuuli mielestään revontulien ääniä. Rupesin tutkimaan asiaa ja huomasin, että revontulien äänistä löytyy kuvauksia vuosisatojen ajalta eri puolilta maailmaa. Ajattelin, että ehkä tässä on jotain perää."
Tiedemiehenä Laine ei luottanut pelkkään mytologiaan, vaan otti nauhurin käteen ja lähti pellonreunaan äänittämään taivaan valoilmiöitä.
Laine on saanut mielestään taltioiduksi revontulien ääniä nauhalle. Materiaalia on kasassa puoli terabytea. Yritys on uraa uurtava, sillä edellisen kerran revontulia on yritetty äänittää tosissaan 1960-luvulla Alaskassa. Kelanauhurilla. Nyt Laine kaipaa uusia, muiden tutkijaryhmien tekemiä äänityksiä, jotta ilmiölle saataisiin riippumaton vahvistus. Laine toivoo erityisesti, että geofyysikot kiinnostuisivat ilmiöstä, jotta päästäisiin kunnolla selvittelemään äänten syntyperää. Se on toistaiseksi mysteeri. "Yksi teoria on, että äänet syntyvät siitä, kun sähkökenttä ritisee puiden latvoissa ja neulasten kärjissä. Mutta minä olen tehnyt suurimman osan äänityksistäni aukealla pellolla."
Hannele Okkonen
Nox Borealis - matka revontulten arktiseen maailmaan. Audiovisuaalinen installaatio Espoon taide- ja tietotekniikkakeskus Cartesissa, Galleria Aarnissa 5.-29.3.2009. Avoinna ti, pe-su 11-18, ke-to 11-20.
Luento Professori Unto K. Laine: Revontulien äänet. Totta, tarua ja totta. 4.3. kello 18. Wee Gee, Ahertajantie 5, Tapiola.
