Tempaus: Tekniikka tempauksissa

Teekkaritempaukset ovat aina liittyneet tekijöitään kuvastaen vahvasti tekniikkaan. Niillä on pyritty edistämään teknillisen alan arvostusta, ja toisaalta niiden toteutuksessa on hyödynnetty tekniikkaa teekkarimaisen vapaalla tyylillä.
Jämeräpartainen insinööri on usein antanut tempauskäskyn ja siten kerännyt joukkonsa koolle huomatessaan epäkohtia tekniikan tai teollisuuden asemassa maassamme. Temmattu on milloin TEKESin hyväksi, milloin viennin, teknillisen tutkimuksen tai luonnontieteiden opetuksen edistämiseksi.
Palavasti tarvittu ja jopa aikaansa edellä oli esimerkiksi vuoden 1964 tempaus "Tekniikan Suomi maailman kartalle". Kansainvälistymisen kynnyksellä nähtiin teekkareiden keskuudessa tärkeäksi suomalaisen tekniikan arvostus niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tempauksen aatteena oli painottaa suomalaista tekniikan alan osaamista sekä innostaa alan yrityksiä kansainvälistymään. Kuten tempauspäällikkö Niilo Kurvinen tempausesitteessä totesikin: "Tullisuojien kadotessa ja kansallisten ja kielellisten rajojen merkityksen vähetessä tulee suomalaisen arkkitehdin, insinöörin ja teknikon olla valmis ottamaan vastaan muiden maiden haaste kansainvälisellä kilpailukentällä. Kansallisen ajattelutavan rinnalle on kehitettävä kansainvälinen ajattelutapa." Miltäs kuulostaa nyt 45 vuotta myöhemmin?
Toki myös huumorilla on oma osuutensa tempauksissa, mikä sekin ilmenee usein teknisin keinoin. Esimerkiksi vuonna 1966 Dipolin valmistumisen kunniaksi järjestetyssä muuttotempauksessa tekniikkaa hyödynnettiin uudenlaisessa julkisuuden tavoittelussa: koska lehdistössä oli ollut uutisointia lentävistä lautasista, päätettiin tempaukseen liittää vakuuttavista valoilmiöistä koostuva jäynä.
Käytetty laitteisto koostui magnesiumsoihdusta, salamavalojauheesta (450 g) ja säähavaintopallosta (850 g, hyötykuorma 1 kg). Pallon ollessa kohdekaupungin taivaalla 300-400 metrin korkeudella syttyi soihtu palaen 20 sekuntia. Hetki tämän jälkeen salamavalojauhe räjähti kirkkaasti välähtäen. Itse pallon ja laitteiston välillä oli 10 metriä vahvaa siimaa, jottei räjähdys rikkoisi palloa, ja soihdun päällä käytettiin kartiomaista alumiinipaperista valmistettua heijastinta, jottei palloa näkyisi ja jotta valo suuntautuisi alaspäin.
Laitteita lennäteltiin suurissa kaupungeissa ympäri Suomea ja julkisuutta itse tempaukselle saatiin paljon. Se oli tosin pientä verrattuna siihen, mitä varsinaisen tempauspäivän tapahtumat Helsingin keskustassa aiheuttivat, mutta sepä on jo aivan toinen tarina…

Tempaajat