jatelkaapa kaikki te vapaat radikaalit ynnä muut hampuusit, jos ihmisillä olisi levelit niin kuin rooli- ja seikkailupeleissä. Ihmiset keräisivät kokemuspisteitä esimerkiksi suorittamalla Johtajan antamia tehtäviä ja tappelemalla yöllä taksijonossa ja aamulla liskoja vastaan. Suoritetuista tehtävistä ja voitetuista tappeluista saisi pisteitä, ja aina pisterajan ylityttyä level kasvaisi.
Leveleitä voisi käyttää turvaluokitusten tapaan aina hieman korkeamman tason kepulikonsteihin, joilla voi voittaa alemman tason jehut. Eikä tarvitsisi enää ostaa sitä mersua näyttääkseen proletaareille; riittäisi, että käyntikortissa lukee, että tuotekehitysinsinörtti Juho Lindholm, level 16 (isompi kuin Sinulla). Todennäköisesti myös suomalainen keskustelukulttuuri saisi piristyseneman uusista puheenaiheista: Hei, mihin luokkaan sä kuulut? Mille levelille oot päässy? Kui pal sul on ekspoi?
Entä jos tästä saataisiin sosiologiaan uusi näkökulma? Signaalinkäsittely on laskennallisesti edullisempaa Fourier-muuntamalla signaali ja dynamiikka taajuustasoon, koska tällöin tylsä konvoluutiointegraali pelkistyy mageeksi kertolaskuksi. Samaan tapaan moni sosiologian todistamattomista aksioomista voisi saada lisävalaistusta muuntamalla todellisuus roolipeli-imaginaariin, suorittamalla happamia operaatioita, häijyjä temppuja, gurusijoituksia ynnä muuta vilunkia siellä ja palauttamalla tulokset käänteismuunnoksella reaaliin.
Itse asiassa roolipeliyhteiskunta on sosiaaliliberaalin määritelmän mukaan tasa-arvoisin mahdollinen yhteiskunta, koska kaikki aloittavat ykkösleveliltä (roolipelien suunnittelijat kun eivät osaa indeksoida siten, että aloitetaan nollasta). Toisaalta kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia nostaa leveliään, mikä sotii kyseisen katsomussuunnan perusfilosofiaa vastaan. (Ei kyllä ole muutenkaan.) Eihän se sitten kävisikään, koska tuloksena saataisiin luokkayhteiskunta!
Oikeastaan yhteiskunta on roolipelin laajennus; roolipeleissähän pelaajien tasot ovat diskreettejä, kun taas todellisuudessa kaikkien mahdollisten sosiaalisten statusten joukko muodostaa jatkumon - vaikkakin fyysikoiden mielestä maailmankaikkeus onkin kvantittunut. Jatkumo on suomeksi sitä, että henkilön statusarvo ei rajoitu kokonaislukuihin, vaan se voi olla vaikkapa + mersun hinta. Muunnos todellisuudesta roolipeliksi sinne rationaaliin saadaan diskretoinnilla käyttäen esimerkiksi Möbius-kuvausta tai Poincarén karttaa.
Tästä voidaan triviaalisti päätellä, että roolipelit eivät vastaakaan todellisuutta, vaan ovat ainoastaan sen informaatiosisällön approksimaatioita. Koska roolipelien levelien kardinaliteetti on alef nolla ja todellisuudella alef yksi, niiden välillä ei ole olemassa bijektiota (yksi yhteen -vastaavuutta)! Muunnoksessa roolipeliin katoaa välttämättä informaatiota. Pahinta kaikessa on se, minkä me säätöinsinörtit muutenkin tiedämme: on olemassa diskreettejä järjestelmiä, joilla ei ole vastaavuutta kontinuumissa. Kuinka todellisuudesta vieraantuneita roolipelien harrastajat ovatkaan! Hah! Todellisuus osoitti mahtavuutensa! Q.E.D.
Juho Lindholm
