Aalto-yliopiston hallitus on myöntänyt vuosi sitten julistetun ideakilpailun perusteella kolmivuotisen tutkimusrahoituksen aivoAALTO-tutkimusprojektille. Kilpailussa etsittiin poikkitieteellisiä tutkimusideoita, ja ehdotuksia tuli miltei sata.
 |
 |
| Koehenkilö aivotoimintatutkimuksessa TKK:n kylmälaboratoriossa, jossa aivojen heikkoja magneettikenttiä mitataan magnetoenkefalografian avulla. Uudessa aivoAALTO-projektissa koehenkilön tehtävänä voi olla elokuvan katsominen. |
|
Kilpailun voittaneen aivoAALTO-tutkimusprojektin johtaja professori Riitta Hari kieltää, että projektissa olisi kyse keinotekoisesta Aalto-hypetyksestä; yhteistyölinkkejä eri korkeakoulujen tutkijoihin oli jo valmiiksi olemassa ennen aivoAALTOA. Poikkitieteellisessä tutkimuksessa yhdistyvät jo pitkään jatkunut aivotutkimus TKK:lta, neuroekonomiikka HSE:ltä sekä elokuvatutkimus TaiK:sta.
AivoAALTO-projektin yhtenä tavoitteena on luoda mahdollisimman luonnollisia koeympäristöjä ja verrata niissä eri ihmisten aivotoimintaa: koehenkilöt katselevat esimerkiksi elokuvaa, ja tutkijat etsivät korrelaatioita eri katsojien aivotoiminnan välillä. "Etsimme vastausta kysymykseen siitä, miten samanlaisena eri ihmiset havaitsevat maailman", Hari kertoo.
AivoAALTO-projekti on tärkeä askel siirryttäessä kohti luonnollisempia koejärjestelyitä aivotutkimuksessa. Koska todellisuudessa ihminen on jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja maailman kanssa, on tarpeen luopua yksinkertaistetuista laboratorio-olosuhteista ja siirtyä oikean elämän tilanteisiin.
Kauppakorkeakoulun osaaminen aivoAALTO-projektissa keskittyy neuroekonomiaan eli ihmisen päätöksenteon tutkimiseen hermostollisella tasolla. Tunteiden ja järjen vuorovaikutusta tutkitaan pelitilanteissa käyttäen peliteoriasta tuttuja pelejä helposti kontrolloitavina päätöksenteon malleina. Hari mainitsee muun muassa Ultimatum-rahapelin, jossa pelaaja ei välttämättä maksimoi omaa hyötyään vaan haluaa myös rangaista muita pelaajia epäreilusta käyttäytymisestä. HSE:n tutkijoita kiinnostaa myös riskikäyttäytyminen ja sen aivoilmentymät.
TaiK:n osa-aluetta puolestaan on neurocinematiikka eli elokuvien vaikutukset aivotoimintaan. Menetelmien parantuessa voidaan siirtyä luonnonmukaisempiin tilanteisiin. Hari innostuu ja selittää, kuinka maailmalla on elokuvatutkimuksessa jo ehditty selvittää esimerkiksi, että Hitchcockin elokuvat vaikuttavat poikkeuksellisen samalla tavalla erilaisiin ihmisiin. Hyvä ohjaaja saa siis viestinsä perille niin hyvin, että se näkyy aivotoiminnankin tasolla.
TKK tekee yhteistyötä sekä neuroekonomian että neurocinematiikan alueilla, tutkii sosiaalisen vuorovaikutuksen aivomekanismeja ja kehittää uusia menetelmiä luonnonmukaisissa tilanteissa mitattujen aivosignaalien analyysiin.
"Aihe on ilman muuta vaikea, mutta täytyy olla tarpeeksi kunnianhimoa, täytyy ottaa riskejä," Hari perustelee. Muuten saadaan vain lisää tasapaksua vanhaa tavaraa. "Metodisesti ja käsitteellisesti tutkimuksemme on erittäin haastava, mutta me emme halua tehdä postimerkkeilytiedettä, jossa vain kuvailtaisiin uusia aktivaatioalueita aivoissa." Hari luottaa siihen, että tutkimus tulee olemaan korkeatasoista perustiedettä, vaikka jokin menisikin eri lailla kuin oli suunniteltu.
Mutta miksi aivoja pitää tutkia juuri elokuvan avulla? "Koska elokuva on hyvä välivaihe steriilistä laboratorioympäristöstä luonnollisiin tilanteisiin ja koska elokuvaa voidaan toistaa muuttumattomana monta kertaa", Hari perustelee.
Vielä haluamme tietää, mihin tutkimustuloksia voidaan käyttää. Harin mukaan projektin myötä opitaan muiden tulosten lisäksi ymmärtämään, mitä ympäristön muutos on tehnyt ihmisen aivotoiminnalle aikojen kuluessa. "Ennen ojat kaivettiin lapiolla, nykyään ohjataan kosketusnäytöllä kaivinkoneita", Hari maalailee. "Kun työvälineet vaihtuvat, niin aivotkin samalla välttämättä muovautuvat". Projektista toivotaan lisäksi tärkeitä sovelluksia terveydenhuoltoon ja diagnostiikkaan, erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmiin.
AivoAALTO-tutkimusryhmän laajuus on kaiken kaikkiaan kymmenisen henkeä, johon tulee lisäksi toiset kymmenen tutkimusryhmien oman rahoituksen kautta. Eniten tutkijoita on TKK:lta, ja puolet koko ryhmästä rahoitetaan ryhmien omista lähteistä. Työryhmälle saadaan yhteiset tilat läheltä aivokuvantamislaitteistoja, joten eri alojen tutkijat voivat työskennellä saman katon alla. Tutkimusprojekti on suunniteltu viisivuotiseksi, vaikka rahoitusta on myönnetty toistaiseksi kolmen vuoden ajaksi.
Sofia Ziessler
