TKK:lla opiskellaan 19 tutkinto-ohjelmassa neljässä tiedekunnassa. Voiko tällaisella määrällä tutkimusaiheita olla mitään yhteistä? Opiskelijat loikkasivat toisen ohjelman luennolle ottamaan selvää.
 |
 |
Puunjalostustekniikan luennoitsija Timo Kotilahti ohjaa opiskelijoiden huomiota karttakepillä.
|
|
Hakkeen laatu
Mistä: Tietotekniikan osasto
Minne: Puunjalostustekniikan laitos
Ymmärrettävyys: 95 %
Vaikka ystäväni arvostavat liiketoiminnan näkemystäni, olen koko sydämestäni tietoteekkari. Biotekniikka ja kemia kuulostivat tutulta jo lukiossa. Viime vuonna harrastin matematiikkaa ja fysiikkaa perusopintojen ohessa. Automaatio- ja systeemitekniikka sekä tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikka ovat henkisesti lähellä tietotekniikkaa. Isäni kanssa väittelin materiaalitekniikan ongelmista, ja arkkitehtuuriin tutustuin graafisessa suunnitellussa. Lisäksi minulla on ystäviä sekä koneenrakennustekniikan laitoksessa että maanmittaustieteiden laitoksessa. Ainoa vieras tieteenala minulle TKK:lla on puunjalostustekniikka.
Osallistuin perjantaina Puun työstön teorian luennolle kuuntelemaan hakkeen laadusta. Luennon jälkeen ymmärsin haketuksen perusperiaatteet, hakkeen ominaispiirteet ja haketuksen vaikutuksen pinnan laatuun. Aihe on hyvin lähellä käytäntöä.
Mielestäni tietotekniikka eroaa puunjalostustekniikasta varsinkin ajattelutavoissa. Puunjalostustekniikassa tarvitaan ehkä enemmän visuaalista taitoa. Ei ole olemassa samaa tieteellistä perustaa, jonka kaikki jakavat. Toisaalta ymmärrys tietyssä aineessa voi joko tehostaa tai vaikeuttaa oppimista toisessa aineessa. Jos abstrakti ajattelu sujuu ongelmitta, niin tiedon soveltamisessa voi olla vähemmän haastetta.
Xia Belle Selene
Hiilihydraattien aineenvaihdunta
Mistä: Puunjalostustekniikka
Minne: Biotekniikan ja kemian tekniikan laitos
Ymmärrettävyys: 29,55 %
Minulla ei ole hajuakaan ainakaan biotekniikasta, teknillisestä fysiikasta, sovelletusta matematiikasta tai arkkitehtuurista. Koska olen aikani jäljessä, valitsin hypeasteikolla kovasti nanohypetyksen jalkoihin jääneen viime vuosien kuninkaan eli biokemian. Tämä kemian tekniikan osastolla luennoitu oli biokemian toinen kurssi ja sen kymmenes luento, jonka otsikkona oli "Hiilihydraattiaineenvaihdunta, osa 1".
Luentokalvot vilisivät toisesta kalvosta lähtien erilaisia sokerien rakennekaavoja, ja taisi luennoitsijan kymmenen ensimmäisen sanan joukkoon kuulua sekin, että kaikki luennolla tuleva perustuisi biokemian ykköskurssiin. Oma alanikin liittyy suhteellisen läheisesti kemiaan, joten naiivisti kuvittelin pysyväni mukana, jos en nyt helposti, niin ainakin jotenkuten. Mutta kyllä ne luulot siinä glukolyysia ja glukogeneesiä käsitellessä kaikkosivat nopeasti. Jotain ihan perusasioita lukuun ottamatta ei puryvaateista, GDP:stä ja fruktoosi-6-fosfaateista saanut sen enempää irti.
Silti ei tullut sellainen olo, etteikö tuota olisi kestänyt vaikka toistakin luentoa putkeen. Niin hirveää siellä ei ollut. Kuitenkin ilman suurempaa kemian tietopohjaa lisäluennot olisivat olleet turhia asioiden enimmäkseen soljuessa korvien ohi. Yleistiedon kannalta luento oli kuitenkin hyödyllinen, ja jos jotain tästäkin luennosta mukaan tarttui, niin mielenkiintoisimpana varmaankin jonkinlainen kuva ihmisen elimistön sokerikierrosta. Vaan en minä silti tenttiin menisi.
Haluan vielä myöntää, että kemian osastolla vallitseva naisenemmistö antaa luentojen seuraamisen vaikeuden kivasti anteeksi.
Juhana Heino
Liikenneteorian perusteet
Mistä: Informaatioverkostot
Minne: Sähkötekniikan laitos
Ymmärrettävyys: 30 %
Saavuin Liikenneteorian perusteet -luennolle tyylikkäästi viisi minuuttia myöhässä, mikä on pari minuuttia vähemmän kuin tavallisesti. Matti Nykästä ulkoiselta olemukseltaan muistuttavan luennoitsijan piirrellessä esteettisiä matemaattisia kaavoja minulla kesti tovin ennen kuin tajusin, että tässä oli nyt luonnollisesti kyse asiakkaan jonotusajoista. Tajusin myös, ettei sillä tarkoitettu Prisman kassajonolla kököttävää Veli-Pekkaa vaan jotakuta toista, joka yrittää käyttää tietoyhteiskuntamme infrastruktuuria.
En ollut luennolla täysin kartalla, kuten eivät luultavasti muutkaan salissa istuvat kymmenen opiskelijaa, mutta jokin perverssi taistelunhalu sai minut kuitenkin yrittämään. Ihmisen aivot on ilmeisesti rakennettu niin, että sopivan teoreettisen aivojumppakyvyn avulla on mahdollista muodostaa jonkinlainen käsitys melkein mistä vain, vaikkei aihe olisikaan ennestään hanskassa.
En voi väittää, että osaisin kertoa muuten kuin lukemalla muistivihkostani, että luennolla käsiteltiin POISSON-prosessia, FIFO-jonokuria tai M/M/1-PS-jonoa. Vaikka olinkin luennolla, en kehtaisi yrittää selittää kyseisiä termejä edes koiralleni, mutta silti minulla oli metatason käsitys siitä, mihin ne liittyvät. Kokemukseni perusteella oivalsin, että meillä kaikilla on TKK:lla suhteellisen hyvät valmiudet hypätä toistemme haalareihin teoriatasolla ja käsittää, mistä kalvoilla vilisevä hölynpöly kumpuaa - kiitos kuuluu salakavalalla tavalla matematiikan puuduttaville peruskursseille ja yleiselle teoreettisuudelle, johon meistä jokainen väistämättä törmää opinnoissaan.
Sofia Ziessler
Kiinteistöjen ympäristövaikutukset
Mistä: Tietoliikenne- ja verkkotekniikan laitos
Minne: Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto
Ymmärretävyys: 85 %
Viisi vuotta opintoja takana ja dippa edessä mutta en ole kertaakaan tätä ennen käynyt rakennus- ja ympäristötekniikan osastolla. Vuosiin ei ole tarvinnut etsiä luentosaleja, mutta nyt jouduin turvautumaan osaston vahtimestarin apuun.
Luento jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa opiskelijaryhmät esittelevät harjoitustöitään. Ensimmäinen ryhmä esittelee tutkimusta kahden kiinteistön energiatehokkuudesta. Seuraavan ryhmän powerpointit avaavat sitä, miten kaupallisten rakennusten hiilidioksidipäästöt vaikuttavat niiden vuokraukseen. "Light Green leases" on keino vuokrasopimusta tehdessä sitoa vuokralainen ja vuokranantaja ympäristöystävällisyyteen rakennusten käytössä. En ole aikaisemmin edes ajatellut, että vuokralainen voidaan velvoittaa ympäristötekoihin vuokrasopimuksessa. Viimeinen esitys taas esittelee ympäristöystävällistä rakentamista.
Tauon jälkeen luennoitsija jatkaa liikuntapaikkojen ympäristövaikutuksia käsittelevän tutkimuksen tuloksilla. Tutkimus käsittelee liikuntatilojen elinkaaren koko energiakulutusta. Merkittävimmät kustannukset syntyvät käytöstä, ei rakentamisesta tai purkamisesta. Yllättävää ei ole se, että jäähalli kuluttaa enemmän energiaa kuin liikuntahalli. Kylmän tekeminen on kallista. Uimahallien vesien lämmittäminen on myös tyyristä, mutta jos kustannukset jaetaan käyttäjien kesken, niin jäähallin ylläpito on paljon kalliimpaa. Minulle tärkein havainto on, että energian kulutus tulee suhteuttaa johonkin, kuten esimerkiksi kävijämääriin. Ei ole mielekästä vain vertailla kahden rakennuksen käyttämää energiaa, jos rakennuksista saatua hyötyä ei pystytä ottamaan mukaan tarkasteluun. Yhdyskuntarakentamisessa merkittävät kohteet pitää sijoittaa hyvien liikenneyhteyksien varrelle ja lähelle muita toimintoja, jotta matkustamiseen käytetty energia olisi mahdollisimman vähäistä.
Luentoa oli helppo seurata ja monet asioista tuntuivat itsestään selviltä. Jotkin esitelmissä olleet standardit ja tutkimusmenetelmät eivät auenneet minulle. Toisaalta oman pääaineeni luennoillakaan harvemmin tajuan ihan kaikkea. Luento oli ensimmäinen "vihreä luentoni". Omiin kursseihini ei kuulu opintoja, joita pohdittaisiin ympäristön näkökulmasta, joten nautin tästä hieman erilaisesta lähestymistavasta teknisiin asioihin.
Anna Miettinen
