Tulevaisuudessa teknologiset keksinnöt syntyvät porukassa
"Jos ajatellaan, mikä meitä tulevaisuudessa yllättää, niin eivät villit kortit tai heikot signaalit mistään avaruudesta tipu", Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietanen sanoo. "Ne asiat ovat olleet jossakin jo kauan, mutta me emme vain ole tienneet niistä." Tulevaisuudentutkimus yrittää nähdä tulevaisuuteen nykyhetken tietojen valossa. Trendiekspolaatioksi kutsuttu menetelmä analysoi tämän hetken dataa ja trendejä ja hahmottaa niiden avulla, miltä tulevaisuus näyttää. "Mutta sen lisäksi on olemassa toinen, luovempi tapa tehdä tulevaisuudentutkimusta", Hietanen kertoo. "Siinä hahmotetaan erilaisia mahdollisia, siis vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka eivät välttämättä perustu millään tavalla dataan tai siihen, mitä on tapahtunut aiemmin."
Luovempi tapa ennakoida tulevaisuutta perustuu Hietasen mukaan siihen, että tulevaisuudentutkimus ei ole perimmältään tiedettä, vaan tapa suhtautua tietoon. "Tulevaisuusprosessi käännetään kysymykseksi, mitä halutaan, että vuonna 2020 tapahtuu. Sen jälkeen ruvetaan miettimään, miten siihen päästään."
Hietanen on perehtynyt tutkimuksissaan muun muassa tietoyhteiskunnan ja uusien teknologioiden tulevaisuusnäkymiin. Hänen mukaansa tulevaisuuden teknologiaa ei ennusteta pelkän kovan datan ja numerotiedon valossa. "Ensin haastatellaan teknologian asiantuntijoita, kysellään heidän tulevaisuuskuviaan. Sitten haastatteluista saatua kvalitatiivista tietoa yhdistetään kvantitatiiviseen tietoon siitä, mitkä asiat ovat oikeasti olleet kasvussa viime vuosina."
"Väittäisin, että teknologia on tällä hetkellä tietynlaisessa murroksessa, ehkä suuremmassa kuin ymmärretäänkään. Ajatellaan esimerkiksi meriteollisuutta. Meriteollisuus ei ole pitkään aikaan ollut varsinaisesti laivateollisuutta tai metalliteollisuutta, vaan viihdeteollisuutta. Merelle on rakennettu viihdekeskuksia ja kauppakeskuksia." Jos tulevaisuudessa ihmiset eivät enää halua tanssia, täytyy keksiä uusi syy tehdä laiva. Hietanen visioi, että laivat voisivat olla uivia sairaaloita tai energialaitoksia tai paperitehtaita. "Minkä takia Suomen paperitehtaat on rakennettu maalle, kun ne voisivat olla laivalla? Tehdas voisi purjehtia aina sinne, missä on bisnestä."
Ennen teknologian kehittyminen poiki keksintöjä eri aloilla. Tämä tulee kääntymään toisinpäin, jos Hietasta on uskominen. "Teknologiassa on tapahtumassa systeeminen muutos. Teknologia on perinteisesti toiminut ajurina valtavan suurelle määrälle erilaisia megatrendejä ympäri maailmaa. Nyt teknologian ajuriasema muuttuu."
Teknologian sijasta keksinnöt syntyvät asiakkaan tai vaikkapa käyttäjäyhteisöjen ideoista ja tarpeista, joiden toteuttamista tekniikka palvelee.
Insinöörikoulutuksen saaneet eivät taida kyetä ennakoimaan tällaista tulevaisuutta, joka pakenee selkeitä kaavoja. Mutta ei heidän tarvitsekaan. "Teekkarin perusvalmiuksien ei tarvitse muuttua", Hietanen vakuuttaa. "Ei ole kyse siitä, että insinöörin tai teekkarin pitäisi yhtäkkiä tietää jostakin muusta alasta kauheasti. Kyse on enemmän vuorovaikutuksesta, kollektiivisesta osaamisesta." Hietaselta löytyy taas esimerkki. "Kuulin eräältä mediatalouden proffalta, miten animaatiopuolella yritykset ovat nykyään niin erikoistuneita, että jonkin yrityksen perustuote voi olla heiluvat hiukset. Tällainen yritys ei voi koskaan tehdä itse leffaa. Jokainen elokuva tehdään niin, että kootaan yhteen joukko yrityksiä, joista yksi osaa tehdä silmät, toinen hiukset ja niin edelleen." Hietasen mielestä tilannetta voi verrata teknisen alan tulevaisuuteen. "Insinöörit yksinään eivät pysty saamaan enää mitään aikaan, ne ovat vain heiluvia hiuksia."
Ennustus kuuluu kuitenkin, että teekkari voi heilutella hiuksiaan ylpeästi myös vuonna 2020. "Niin hullua kuin se onkin, väittäisin, että tällaisessa maailmassa, jossa rajapinnat räiskyvät, insinööriosaamisessa korostuu ydinosaaminen. Suomen tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, että meillä on tulevaisuudessakin taitavia insinöörejä, jotka osaavat rakentaa mitä tahansa, mitä sosiologit tai taiteilijat pyytävät."
TKK:lla ei opeteta tulevaisuudentutkimusta
Tulevaisuudentutkimuksen akateemista opetusta Suomessa koordinoi Tulevaisuuden tutkimuskeskus, joka on Turun kauppakorkeakoulun erillislaitos. Käytännön opetustyöstä vastaa Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia, johon kuuluu 16 yliopistoa ympäri Suomen, yhtenä niistä myös TKK. Jäsenyliopistoissa voi opiskella tulevaisuudentutkimuksen perusopinnot.
TKK:lla ei kuitenkaan ole ollut kursseja pariin vuoteen, sillä koululla ei ole tällä hetkellä koordinaattoria. Kaikilla muilla verkostoakatemiaan kuuluvilla korkeakouluilla on tulevaisuudentutkimuksen yhteyshenkilö, joka vastaa opetuksen järjestämisestä ja kurssi-ilmoittautumisista.
"Se, että TKK:lla ei ole varsinaisia kursseja, ei tarkoita sitä, että aihetta ei ollenkaan käsiteltäisi opetuksessa", sanoo TKK:n vararehtori Kalevi Ekman. Ekmanin mielestä asiaan liittyy käytännön haasteita. "Voidaan aiheellisesti kysyä, kenen tontille TKK:lla tulevaisuudentutkimus oikein kuuluisi. Jos se olisi vaikka konetekniikassa, siitä voisi tulla helposti sellainen tilanne, että muiden aineiden opiskelijat karsastaisivat sinne menoa."
Tulevaisuudentutkimuksen kursseja TKK:n Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella vuoteen 2006 asti vetäneellä Mikko Raskilla on asiasta erisuuntainen kokemus. "Opiskelijoita tuli kurssille monesta eri aineesta, konetekniikasta, arkkitehtiosastolta, ympäristöstrategiasta ja tuotantotaloudesta." Raskin viiden vuoden ajan vetämät kurssit olivat suosittuja. Viimeisimmän kurssin osallistujat arvioivat kurssin kiinnostavuuden asteikolla yhdestä viiteen. Keskiarvoksi tuli 4,4.
Tulevaisuudentutkimus katosi TKK:lta, kun Rask lähti korkeakoululta eikä seuraajaa kurssien pitäjäksi löytynyt. Raskin mielestä asiantilaan vaikutti kurssien järjestäjänä toimineen ympäristöopetuksen aseman heikkeneminen TKK:lla. "Ympäristöopetuksen professori Janne Hukkinen, joka oli rakentanut oppiainetta kymmenkunta vuotta, lähti Helsingin yliopistoon. Henkilökunnan häviämisen myötä tulevaisuudentutkimus katosi", sanoo Rask.
Vaikka kursseja ei järjestetä tällä hetkellä Otaniemessä, TKK:lla opiskelevalla on oikeus osallistua muiden Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemian jäsenyliopistojen järjestämille kursseille.
Teekkari löysi tulevaisuudentutkimuksen
Kekseliäs teekkari löytää keinot opiskella tulevaisuudentutkimusta, vaikka kursseja ei omalla koululla pidetäkään. Niin teki tänä keväänä energiatalouden seitsemännen vuoden opiskelija Tapio Ojanen, joka osallistui alkukeväästä Tulevaisuudentutkimuksen tieteelliset menetelmät -kurssille Helsingin yliopistossa. "Ilmoittauduin ottamalla suoraan yhteyttä kurssin pitäjään", Ojanen kertoo. Ojasta kiinnostaa tulevaisuudentutkimuksessa erityisesti globaalit energia- ja ympäristökysymykset. "Olen kiinnostunut esimerkiksi siitä, mitä tehdään sitten, kun halpa öljy loppuu, ja pystytäänkö ihmiskunnalle tuottamaan energiaa pilaamatta tulevien sukupolvien elinympäristöä." Tulevaisuuskysymykset eivät ole toki vieras asia energiatalouden opinnoissa TKK:lla. "Ero on siinä, että täällä luotetaan enemmän keskiarvoskenaarioihin ja teknologian ja markkinoiden kaikkivoipaisuuteen tulevaisuuden ongelmien ratkaisussa. Tulevaisuudentutkimuksessa ollaan kiinnostuneita epäjatkuvuuskohdista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Muihin tieteisiin verrattuna siinä pohditaan avoimesti arvokysymyksiä, esimerkiksi arvioidaan toivottavia ja epätoivottavia tulevaisuuksia."
Tulevaisuudentutkimuksen tulevaisuus on epävarma
Uuden yliopistolain myötä Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemialta katoaa rahoitus, kuten muiltakin yliopistoverkostoilta. Kukaan ei tiedä vielä, miten tulevaisuudentutkimuksen opetus tullaan järjestämään vuodesta 2010 eteenpäin. "Ehdotuksemme on, että kukin jäsenyliopisto nimeäisi tulevaisuudentutkimuksen koulutusyhteyshenkilön ja rahoittaisi oman opetuksensa - samalla jäsenyliopistot voivat profiloida opetusta omiin fokusalueisiinsa, kuten esimerkiksi matkailuun, energiaan tai teknologiaan", sanoo Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietanen. Paikallisen koordinaattorin tehtävänä olisi myös kerätä yhteen tulevaisuudentutkimusta tekevät tai siitä kiinnostuneet opettajat eri tiedekunnista ja laitoksista. "Tällainen ehdotus on tulossa myös TKK:lle tänä vuonna", Hietanen kertoo.
Hannele Okkonen
