Tekniikan yliopiston vuosisata

Filosofian tohtori Panu Nykäsellä on työhuone Sähkötalon toisessa kerroksessa Otaniemessä. Ensi keväänä TKK:n 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi ilmestyvään korkeakoulun historiaan on puhallettu elämä samaisessa huoneessa. Nykänen - TKK:­n Indiana Jones - on viettänyt vuosikaudet tutkien ja julkaisten Teekkareiden historiaa. Polyteekkari teki excursion Sähkötalolle ja sukelsi Mr. Nykäsen johdolla teekkareiden menneisyyteen.

Sofia Ziessler

Teknillisellä korkeakoululla on ollut historiansa aikana hämmentävän monta osoitetta ja nimeä. Kaikki alkoi nykyisen Stockmannin tavaratalon naapurista Aleksanterinkadulta Helsingin Teknillisenä reaalikouluna. Ensimmäiset opiskelijat rynnistivät pääovista lämmitettyyn rakennukseen 15.1.1849 eli 158 vuotta sitten. Vuonna 1872 nimeksi vaihtui Polyteknillinen koulu, ja viisi vuotta myöhemmin oli edessä muutto Hietalahden torin reunamille. Nimi muutettiin Polyteknilliseksi Opistoksi vuonna 1879 ja lopulta 1908 Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi - sata vuotta sitten meistä tuli virallisesti korkeakoulu. Vuonna 1949 ostettiin Otaniemi, joka toimi muun muassa kisakylänä vuoden 1952 olympialaissa, ja vuoteen 1973 mennessä viimeiset yksiköt olivat muuttaneet uuteen kotiinsa.

Kansainvälisyyttä Polilla

Vuonna 1855 Venäjän keisari Aleksanteri II poisti suomalaisten matkustuskiellon - oppilaitoksen opettajat saattoivat lähteä ottamaan selvää, kuinka koulutus oli järjestetty ulkomailla. Koulutusta modernisoitiin, koska Venäjän keisarikunta tarvitsi eteviä insinöörejä: ennen Venäjän vallankumousta moni suomalainen valmistunut insinööri lähti Pietariin tai Bakuun töihin - 1917 tapahtumien jälkeen moni heistä palasi Suomeen.

Opettajien ja tutkijoiden opintomatkat suuntautuivat I maailmansotaan saakka Saksaan ja erityisesti Sveitsin Zürichiin, joista otettiin mallia opetukseen. 1920-luvulla Saksan hävittyä sodan kohdemaiksi muodostuivat Ranska ja Italia. 1930-luvulla matkustettiin jo Amerikan Yhdysvaltoihin, josta suomalaiset teekkarit saivat mallia talkoorakentamisessa ja tempauksissa. Heti II maailmansodan jälkeen Ruotsin vaikutus korkeakoulumme kehitykseen voimistui. Neuvostoliittoon sen sijaan ei pidetty tiiviitä suhteita.

Ensimmäinen merkittävä ryhmä ulkomaisia opiskelijoita TKK:lla oli 1930-luvun lopulla kolmannen valtakunnan vainoja Itä-Euroopasta paenneet opiskelijat. Suuri osa heistä oli virolaisia. "Ehkä tunnetuin tulijoista oli Tartosta paennut maantieteen professori August Tammekann", Nykänen muistelee.

Vaatimattomuutta

Teknillisen opetuksen laatu on ollut Suomessa erittäin kilpailukykyistä. "1940-luvulla tutkijoita lähti tutustumaan uudenaikaiseen tutkimukseen Bostoniin MIT:­iin. Monet huomasivat pian joutuneensa itse opettajan rooliin", Nykänen kertoo. Myös suuri osa kylmän sodan ajan amerikkalaisesta sotilasteknologiasta perustui suomalaiseen perustutkimukseen. Suomalainen korkeatasoinen tekniikan tutkimus on jäänyt maailmalla varjoon lähinnä kielimuurin takia. "Amerikassa ei ole annettu arvoa muille kuin englanninkielisille julkaisuille". Verrattaessa teknillistä koulutusta muihin teollistuneihin maihin Suomi on hävinnyt oikeastaan vain opiskelijamäärissä.

Niukkuus on ollut luonteenomaista suomalaisessa korkeakoulumaailmassa, joskus ehkä liiankin kanssa. Kerran Erkki Laurila pantiin itsekseen laskemaan eräs vähäpätöinen matemaattinen ongelma - myöhemmin kävi ilmi, että saman ongelman ratkaisija oli palkittu Nobelilla. Suomalaista insinööriä kuvaa myös TKK:­n mekaniikan professorin Gunnar Nordströmin käytös wieniläisessä luentosalissa, kun Albert Einstein esitteli tutkijoille suhteellisuusteoriaansa viitaten jatkuvasti suomalaisen kollegansa tutkimuksiin - Nordström istui kuin tatti paikallaan eikä sanonut sanaakaan koko keskustelun aikana.

Teikkareista teekkareiksi

1930-luvun alussa miesvaltaisella TKK:­lla naisopiskelijoiden määrä alkoi nousta. Joukossa oli jo muutama erityisen aktiivinen nuori nainen, jotka ryhtyivät ajamaan naisopiskelijoiden aseman kohentamista. Järjestyksen oli muututtava. Tekniikan Ylioppilaat -osakunnan silloinen inspehtori Bernard Wuolle päätti tästä syystä kirjoittaa ensimmäiset phuksikasvatusohjeet mustana valkoiselle. Samoihin aikoihin alettiin puhua teikkareiden sijaan teekkareista.

Jotkin sääntöerikoisuudet ovat tippuneet perinteistä pois: "1956 Otaniemeen tuli sinuttelulaki, jonka mukaan teitittely oli kiellettyä", Nykänen kertoo. Laki kielii teekkareiden välittömästä asenteesta toisiaan sekä professoreitaan kohtaan, mutta koska teitittely on nykyään muutenkin harvinaista, on vaikea arvioida sen painoarvoa lähimenneisyydessä.

Phuksi, jos olet tänä vuonna päässyt opiskelemaan tuotantotaloutta, olet aloittamassa opintietäsi muotialalla. Historiassa vastaavat hittilinjat ovat vaihdelleet yhteiskunnan muutoksen mukana:
1880-luvulla konepajainsinöörit suunnittelivat höyryvetureita, mikä oli osapuilleen yhtä järisyttävää kuin nykyaikainen avaruustekniikka. 1890-luvulla orgaanisesta kemiasta tuli suosittua. Kemia oli "suurin tiede", jonka odotettiin ratkaisevan ihmiskunnan vaikeimmat ongelmat. Tuon ajan tutkimuksen arkisena sovelluksena tunnetaan esimerkiksi margariini, joka oli tarkoitettu "köyhän kansan voiksi". 1900-luvun alussa nousivat fysikaalinen kemia sekä radiokemia. "Radioaktiivisia aineita kuljetettiin huoletta taskuissa ja esiteltiin kollegoille tutkimusmielessä", Nykänen kuvailee säteilytiedotonta villiä aikakautta. Kaiken ajateltiin olevan mahdollista, mutta 1912 uppoamattoman jättiläisen Titanicin upottua "Titanic-morkkis" valtasi mielet. Maailmansotien välillä muotialojen luonne muuttui, kun syttyi kiinnostus kotimaisiin aloihin ja muun muassa puunjalostustekniikan opintosuunta perustettiin.

Suomalainen "Herra Professori" on ollut luonnollisesti kovin erilainen persoona kuin saksalainen "Herr Professor". Kotimaassakin on talon sisällä ollut monenlaista menijää, mistä kertonee parhaiten professoreille annetut lempinimet: "Fisken, Pilkku ja Tonttu", Nykänen luettelee. "Tonttu halusi aina ottaa kurssin alussa valokuvan salista, ja kurssin lopussa kunkin opiskelijan tuli pystyä osoittamaan olevansa aloituskuvassa. Jos jotakuta ei näkynyt, opiskelija saattoi vedota ´istuneensa pylvään takana´". Pilkku puolestaan oli tarkkuudessa nimensä veroinen. Yleisesti ottaen opiskelijoiden ja professoripersoonien välillä on yleensä vallinnut hyvä yhteishenki; TKK:n historiassa pahimmat kahnaukset professoreiden välille ovat syntyneet virkanimityksistä ja väitöksistä.

Silloin ja nyt

1900-luvun alussa esille nousi sosialistinen työväenliike. Siihen asti työväenliikkeen järjestöt ja teekkarit olivat hyvinkin tulleet toimeen keskenään, mutta vuosien 1905-1906 lakkoliikkeen aikana syntyi skismoja, jotka erottivat teekkarit ja työväenliikkeen toisistaan. Kansalaissodan aikana 1916-1917 poliittinen juopa syveni entisestään, kun teekkarikunta asettui lähes kokonaan valkoiselle puolelle. "Sota jätti pahat arvet monen opiskelijan mieleen. Heti sodan jälkeisinä vuosina opiskelijaelämä oli aika levotonta. Nuoret miehet viettivät iltojaan tapellen ja ammuskellen kattoon", Nykänen kertoo. Tällöin tarvittiin Jämeräpartaista insinööriä, joka laittoi nuorukaiset ruotuunsa.
Sensaatiohakuisen lukijan riemuksi Nykänen paljastaa, että TKK:lla on mella koitu myöhemminkin: 1920-luvun lopun oikeistoradikaalien savupommeista on vaiettu tähän asti kokonaan.

Kaksi suurta, raha & aika, kiinnostavat suurinta osaa opiskelijoista. Nykyään oletusaika opiskelujen aloittamisen ja valmistumisen välillä on ilman vaihto-oppilasvuosia, armeijaa tai muita hidasteita 5 ½ vuotta.  1908 opiskeluaika säädettiin TKK:lla 4 - 4 ½ vuoden pituiseksi, mutta käytännössä huomattiin pian, että aika on liian lyhyt. Aika venähti siis jo 1910-luvulla noin kuuteen vuoteen.

Opintojen rahoitus on Nykäsen mukaan ennen järjestynyt vanhempien avustuksilla sekä pankkilainoilla. Valtion takaamat lainat tulivat mahdollisiksi vasta 1950-luvulla. Oletus oli, että insinööriopiskelija voi huoletta ottaa lainaa vapailta markkinoilta, koska valmistumisen jälkeen diplomi-insinööri saa varmasti hyvää palkkaa, jolla pystyy maksamaan lainan takaisin. 1972 tuli nykymuotoinen opintotuki, ja vuoden 1992 tuntuva opintorahan korotus muutti lainapainotteisen käytännön nykyiselleen.

Jäämme nyt odottamaan juhlavuoden rientoja sekä Panu Nykäsen tutkimuksen tuloksia uudessa teoksessa. Onnellista juhlavuotta!