Kesä lähenee uhkaavaa vauhtia, samoin monella kesällä alkava harjoittelu. Onko harjoittelu vain pakollinen paha, vai jääkö siitä jotain käteen? Yritykset tietenkin hyötyvät, sillä harjoittelijalle ei tarvitse maksaa täyttä palkkaa vaikka osaamista olisikin.
Opiskelija saa työharjoittelusta opintopisteitä, mutta rahan ansaitseminen ja koulutusta vastaava työ eivät automaattisesti kuulu yhtälöön. Mukaan mahtuu hurjia kokemuksia nollapalkalla ja haastavia hetkiä riittävällä toimeentulolla.
Heta Urpala valmistui viime syksynä kemiantekniikka pääaineenaan. Urpala oli pakolliset osiot jo suorittanut, mutta päätti lähteä vielä ulkomaille harjoitteluun, kun siihen tuli tilaisuus. Viime kesästä puolitoista kuukautta kului Keski-Aasiassa, Tadzikistanissa, öljynporausfirmassa varsin erikoisissa olosuhteissa.
Töitä tehtiin 40-50 asteen kuumuudessa, vatsatauti vaivasi, infrastruktuurikin oli huonoa ja sähkökatkoksia oli pari päivässä. Yritys hoiti harjoittelijalle asunnon paikallisesta perheestä.
"Aamulla heräsin hikisenä ja sitten mietittiin, mistä saa vettä hampaiden pesuun ja suihkuun", Urpala muistelee.
Koska islam on maan valtauskonto, säädökset naisten ulkona liikkumisesta olivat tiukat. Perheen pojan piti saattaa hänet töihin, toimia tulkkina ja liikkua mukana esiliinana. Yksin ei ulos ollut menemistä.
"Siellä ei ajatella, että harjoittelija tekee varsinaista työtä", Urpala kertoo.
Hän sai lähinnä katsella vierestä miten toimittiin. Työnantaja myös järjesti retkiä ja tutustumiskäyntejä vaihtelevalla menestyksellä. Joskus retket peruuntuivat tai päiviä siirreltiin.
"Suunnitelmat muuttuivat vähän väliä. Välillä tuntui, että mitään ei tapahdu ja työnteko on pelkkää odottamista", Urpala sanoo.
Organisaatio onkin sellainen, ettei töitä kamalasti ole. Töiden lomaan kuuluvat usein tuntien vierailut paikallisella teehuoneella.
Palkkaa harjoittelusta ei firmalta saanut virallisesti ollenkaan, mutta ennen kotiinlähtöä hän sai käteen nimellisen korvauksen, parikymmentä euroa. Voittoa ei tullut, mutta tukien kanssa matkan menot ja tulot menivät tasan. Urpala lähti harjoittelun seikkailuasenteella kokemuksia hakemaan, ei rahaa tekemään. Kaikesta huolimatta hän lähtisi maahan vielä uudestaan, jos tilaisuus tulisi. Kotimaassakin harjoittelua tehneenä hän näkee molemmissa omat hyvät puolensa.
Kotimaan harjoittelussa on yleensä paremmat palkat kuin ulkomaan vastaavissa. Ulkomailla palkkaan vaikuttaa paikallinen palkkataso sekä maan oma käytäntö harjoittelijoiden suhteen.
Tekniikan Akateemisten Liiton TEK:n sivuilta löytyy minimipalkkasuositukset opintopisteiden mukaan. Vähintään 37,5 opintopistettä suorittaneen tulisi saada 1 820 euroa kuukaudessa. Todellisuudessa suosituspalkat ja maksetut palkat eivät kuitenkaan aina kohtaa, vaikka alle 1 000 eurolla ei tarvitse töitä tehdä.
Konetekniikkaa opiskelevalla Mikko Mattilalla on kokemusta harjoittelusta Rauman telakalla sekä Wärtsilän konepajalla Italiassa Triesten kaupungissa.
"Ei puhuta kauheasti opiskelijoiden kesken siitä, millaista palkkaa saadaan. Sitä voisi ottaa enemmän esille", Mattila myöntää.
Hän itse ei ole koskaan työharjoitteluissa päässyt lähellekään omien opintopisteiden mukaisia palkkasuosituksia. Silti palkkaan tuijotetaan kuulemma liikaa.
"Tärkeää on kertoa, millaisia ovat työ, firma ja sen käytännöt ja periaatteet", hän korostaa.
Niistä on enemmän hyötyä opiskelutovereille kuin palkkatiedoista.Työharjoittelua hän pitää yleisesti hyvänä asiana. Työharjoittelu antaa kuvan, millaista työ todellisuudessa on ja mitä pitäisi osata. Teoria on tietenkin tärkeää, mutta se on vain osa työntekoa. Tärkeää on oppia muutakin, esimerkiksi kykyä pyytää apua.
Kesäharjoittelut eivät ole koskaan tuottaneet Mattilalle pettymystä, vaikka hän onkin tehnyt välillä töitä myös sormet rasvassa.
"Aina olen ollut positiivisesti yllättynyt ja päässyt toteuttamaan itseäni", hän kertoo. Martin Häggblom halusi kokea jotain uutta ja päätyi viime kesänä harjoittelijaksi Uuteen-Seelantiin, toiselle puolelle maapalloa. Puunjalostustekniikan opiskelija hankki itse harjoittelupaikan Winstone Pulp International -yhtiöstä. Kokemustaan kehuva Häggblom toivookin, että hänen jälkeensä myös muut innostuvat lähtemään.
"Ulkomailla saa enemmän vastuuta, kun näyttää mihin pystyy", Häggblom uskoo.
Aluksi hän käänsi tuotantomateriaalia ja pääsi sen jälkeen mukaan projekteihin.
Palkkaus oli paikallista tasoa, noin kuusi euroa tunnilta. Sillä tuli hyvin toimeen ja pääsi näkemään maan eri kolkkia. Häggblomilla onkin vastaus kysymykseen, miksi joku tekee töitä halvalla.
"Matka oli kuin investointi tulevaisuuteen, sillä kokemukselle ei voi laittaa hintalappua."
Vaikka palkka ei päätä huimaa, on hyvä että harjoittelusta maksetaan yleensä edes siedettävästi. Monilla aloilla harjoittelijat saavat tyytyä pelkkään lounasetuun työkokemuksen hankkimisen lisäksi.
Hanna Hihnala
