Heurekan näyttelykin sen tietää: yksi amerikkalainen kuluttaa luonnonvaroja yhtä paljon kuin kaksi suomalaista tai neljä romanialaista. Samalla määrällä tulee toimeen 22 nicaragualaista, 63 bangladeshilaista tai 179 tansanialaista.
Muun muassa tuhlailevuuden sakottamisesta oli kyse, kun arvostettu englantilainen tutkimuslaitos laski maailman maille vesiköyhyysindeksin muutama kuukausi sitten. Arvosteltaessa veden käyttöä USA putosi listan viimeiseksi. Sen asukkaat kuluttavat vettä eniten maailmassa, ja vettä hyödynnetään sekä teollisuudessa että maataloudessa tehottomasti.
Indeksissä muita arvosteltavia tekijöitä olivat vesivarojen määrä, vedenhuollon kattavuus, kestävä ympäristönhoito ja valmius vesiasioiden hoitoon. Suomi sai hyvät pisteet muun muassa tietotasomme ja ympäristölainsäädäntömme ansiosta.
Vesivaramme ovat EU-maiden runsaimmat ja maailmassa 35:nneksi suurimmat. Pohjavedet ovat säilyneet puhtaina, ja pintavedetkin ovat harvan asutuksen ja puhdistustoimenpiteiden ansiosta verrattain hyvässä kunnossa.
Olemme siis syntyneet arvokkaan luonnonrikkauden äärelle. Onko hyvä sijoitus maailmantilastossa silkkaa tuuria?
”Kyllä vesiosaaminen on täällä ihan oikeastikin korkealla tasolla”, sanoo Kari Kuusiniemi, korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos. Hän on erikoistunut ympäristöoikeuteen.
”Meillä on ollut jo varhain vesiviranomaisorganisaatioita. Vesiensuojelusta käynnistyi koko ympäristönsuojeluliike joskus 60–70-luvulla”, Kuusiniemi toteaa.
Suomen ympäristölupalainsäädäntö uudistettiin EU-direktiivien myötä vuonna 2000, jolloin tuli voimaan ympäristönsuojelulaki. Ydinajatus on, että ympäristön puhtautta uhkaavaan toimintaan on aina oltava lupa. Lainsäädäntöä voidaan pitää kansainvälisesti edistyksellisenä.
Jätevesien puhdistamisen taso jäi indeksissä vaille suoraa huomiota. Kuusiniemen mukaan tämäkin puoli on suomalaisilla hallussa ja lainsäädäntö asettaa kovat vaatimukset: ”Ympäristötekniikat ovat eri maissa aika samanarvoisia. Niiden kehittymistä tukee laissa mainittu ’parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate’. Lain keinoin annetaan siis potkua tekniselle edistymiselle.”
On ennustettu, että tulevaisuuden sotia ei käydä enää öljystä, vaan vedestä. Vesi on edelleen ihmiskunnan tärkein hyödyke.
”Se, että vesi on kaiken elämän perusta, johtaa konflikteihin”, Kari Kuusiniemi arvioi. ”Tämä on jo nähtävissä esimerkiksi Lähi-idässä, enkä nyt tarkoita Irakia.”
Maailmalla näkyy uusi trendi: vesihuollosta tulee yhä enemmän bisnestä julkisen vallan tuottaman peruspalvelun sijaan.
”Helsingin Vesi myy kokeeksi pulloissa vettä ulkomaille”, tietää Kuusiniemen kollega, hallintoneuvos Pekka Vihervuori. ”Vedestä tuskin kuitenkaan muodostuu meille mitään massiivista kilpailuvalttia. Järvemme ovat niin matalia, että kaikkien järviemme vesi mahtuisi muistaakseni useampaankin kertaan Ruotsin Mälariin. Suurien määrien ottamisella alkaisi reittivesissämme olla vakavia ympäristövaikutuksia, ja oikeudellisiakin esteitä syntyy helposti.”
YK on julistanut vuoden 2003 kansainväliseksi makean veden vuodeksi. Maaliskuussa vietettiin maailman vesipäivää. Puhdasta vettä on saatavilla epätasaisesti, ja merkittävä osa maailman väestöstä kokee vesipulaa. Mikäli arviot pitävät paikkansa, makeaa vettä tarvitaan vuonna 2025 jopa yli 50 prosenttia enemmän kuin sitä on tällä hetkellä tarjolla.
”Vesi on voitu nähdä myös ihmisoikeutena. Sellaistakin pohdittiin parin viikon takaisessa YK:n Kioton vesikokouksessa, mutta oikeudesta veteen ei tullut siellä tunnustettua ihmisoikeutta”, Vihervuori sanoo.
Yhteisissä talkoissa suomalaisillakin on sijansa. Vuonna 2001 keskimääräinen helsinkiläinen käytti vettä 180 litraa vuorokaudessa. Vesiköyhyysindeksin ihanteeksi asetettu 50 litraa kului pelkän vessan huuhteluun.
Kerskakulutuksen huippuvuosista on sentään tultu alas. Parikymmentä vuotta sitten talot rakennettiin niin, että vessanpöntöt, pesukoneet ja sekoittajahanat kuluttivat nykyistä enemmän vettä.
Vaikka pallollamme vettä riittää, juomakelpoista siitä on vain prosentti tai pari. Ehkä veteenkin pätee Mahatma Gandhin lausahdus: ”Meillä on kaikkien tarpeeseen muttei kenenkään ahneuteen.”
>> PT 07/2003: Elämän eliksiiriä monessa muodossa