Kun pohjalainen asevelvollinen Antti Rinne kävi Ilmavoimien aliupseerikoulua Tikkakoskella Keski-Suomessa, pistettiin mies kiipeämään korkeimpien mäkien päälle. Kiusanteko johtui legendasta, ettei pohjalaisilla lakeuksilla koskaan näe metsän yli.

Todellisuudessa Rinne kertoo lapsuudenkotinsa sijainneen metsän reunassa eikä sillä perinteikkäistä perinteikkäimmällä pampaksella.

”Lakeus ei ole minun ominta maisemaani”, Rinne paljastaa epäortodoksisesti.

Nyt 24-vuotias neljännen vuosikurssin sähkö- ja tietoliikenneteekkari asuu Helsingissä ja harrastaa urbaanisti rullaluistelua.

Mutta vanhat kaverit ja kotiseutu Kauhavalla eivät ole unohtuneet. Rinne kuuluu siihen TKK:n ”Pohojammaan mafiaan”, joka ylläpitää aktiivisesti Etelä-Pohjanmaan murretta ja kulttuuria.

”Kyllä sen vielä kuuloo puheesta, mistä tuloo. On häpiä myäntää, jotta murre häviää. Olen ylpiä pohojalaisuuresta.”

Pari vuotta sitten Antti Rinne intoutui kirjoittamaan juttuja nettisivuilleen ylläpitääkseen äidinkielen taitojaan. Sitten hän alkoi huumorimielellä koota myös Etelä-Pohjanmaan, lähinnä Kauhavan ja Seinäjoen alueen, yleisimpien murresanojen ja -sanontojen selityksiä eräänlaiseksi sanakirjaksi, ikään kuin palveluna muille suomalaisille.

Taustalla oli huomio, että Pohjanmaan ulkopuolelta tuleville murre ei aina avaudu. Rinteen fuksiryhmässä TKK:lla oli toinen isohenkilö Kouvolasta, jolle kieli tuotti erityisiä vaikeuksia.

”Itselle oma kieli on aina ollut päivänselvää. Sen tajusi murteeksi vasta muutettuaan pois kotoa”, Rinne tuumaa.

Nyt tutut ja tuntemattomat pyytävät häntä jatkuvasti lisäämään verkkoon uusia sanoja. Erityisesti Suupohjan seudun asukkaat ja keski-ikäiset ja vähän vanhemmat ihmiset tarjoavat innokkaasti sähköpostitse sanaehdotuksiaan. Rinne hyväksyy sanakirjaansa vain sellaiset ei-yleiskieliset murresanat, jotka ovat hänelle itselleen tuttuja ja yhä käytössä.

”Ei tästä koskaan ole tarkoituskaan tulla kattava. Pirän tämän harrastuksena ja lisäilen sanoja tarpeen mukaan. Välillä hirvittää, kun jonkun mielestä tämä ei ole oikiaa Etelä-Pohjanmaan murretta lainkaan, mutta mitä on oikia Etelä-Pohojanmaan murre? Puhutaanko sitä Kauhavan ala- vai ylikylässä, vai peräti Lapualla?”

Kauhajokinen Kerttu Karhu on julkaissut Etelä-Pohjanmaan murteesta yli 2300 hakusanaa käsittävän sanakirjan nimeltä Eheroon Taharoon. Antti Rinne uskoo viime vuosien murrebuumin johtuvan 1990-luvun muuttoliikkeestä kasvukeskuksiin. Englannin kielen valta-asemaa esimerkiksi tekniikan opetuksessa Rinne sen sijaan ei moiti.

”Sanoilla on ihmisille monenlaisia merkityksiä. Murteet ovat rikkaus, ja nekin muuttuvat ajan myötä.”

Rinne aloitti sanakirjan teon paristakymmenestä sanasta, nyt niitä on jo kolmisensataa. Syksyllä nettisivujen kävijätilastossa oli suurempi piikki, kun sanakirjasta kerrottiin CITY-lehdessä.

”En osannut orottaa tällaasta suosiota. Mielenkiintoosta huamata, jotta kiinnostusta löytyy.”

Jossain vaiheessa Rinne harkitsi jo sanakirjan poistoa verkosta.

”Nykyään tässä on enemmän työtä ja painetta. Pitää olla ajatus mukana! Välillä kertyy paljonkin sanoja ennen kuin kerkiää päivittämään.”

Rinne vierailee yhä Pohjanmaalla säännöllisesti, koska tyttöystävä asuu Kuortaneella.

”Kun menöö junalla Kauhavalle, niin äkkiä kuuloo tuttua puhetta.”

Rinnekin olisi valmistuttuaan halukas muuttamaan takaisin Pohjanmaalle, jos löytäisi sieltä töitä.

Hän ei kaipaa kotipuolesta Lapuan liikettä mutta koti, uskonto ja isänmaa ovat tärkeitä perusarvoja. Hän haluaa perustaa kodin ja perheen pääkaupunkiseudun vilinän ulkopuolelle:

”Jottei tenavista tule sellaasia huurittomia, jotka kuokkivat itsenäisyyspäivänä presidentinlinnan edustalla.”

Tällä hetkellä Rinne on kuitenkin tyytyväinen eloonsa viihtyisässä Pohjois-Haagan lähiössä.

Perisuomalainen kateus ei muutenkaan istu pohojalaisen pirtaan, vaan tämä vannoo näyttämisen nimeen:

”Jos naapuri hankkii komian auton, niin pohojalaanen hankkii vielä komiamman.”

Eteläpohjalaisuuden syvin olemus osoitteessa: http://www.hut.fi/~arinne/sanaframe.html