”Tunnetko sanaa kunahtaa? Tossa tuli vaan sana suustani, kun kirjoitin yhdelle eteläpohjalaaselle mailia”, tivaa Kurikassa syntynyt ja 20 nuoruusvuotta asunut diplomi-insinööri Arto Anttila, 30. Kun tunnustan, että minulla ei ole harmainta aavistusta, saan selityksen, että kunahtaminen tarkoittaa jostakin ihmisestä kuulemista.

Anttilan oma sähköposti kunahtelee tätä nykyä yhä enemmän tuntemattomista kirjoittajista. Jo satakunta Kurikan seudun murteesta innostunutta ihmistä on tarjonnut ehdotuksia Anttilan kotisivulla olevaan kurikka–suomi-sanakirjaan. Kaukaisimmat yhteydenotot ovat tulleet Yhdysvaltoihin ja Norjaan emigroituneilta pohjalaisilta.

Kotona Kurikassa sanakirja on saanut hyvän vastaanoton. Niin perhe kuin muutkin paikkakuntalaiset tekevät aktiivisesti uusia sanaehdotuksia. Lähes kaikki tuntevat Anttilan sanakirjan, sillä siitä on kirjoitettu Kurikka-lehdessä helmikuussa 2000 ja Kurikan Joulu -lehdessä 2001. Lisäksi se mainitaan Otavan kustantaman äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjasarja Aleksiksen linkkilistassa.

”Kun menin viime kesänä ostamaan paikallisesta varaosaliikkeestä ilmanputsaria isännän autoon ja sanoin ’notta sellaanen moikuliaanen’, niin myyjäkin kysyi, onko mulla jotakin tekemistä sen sanakirjan kanssa!”

Arto Anttila aloitti opintonsa Otaniemessä sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastolla vuonna 1993. Lukion matematiikan ryhmästä noin puolet oli valinnut hänen kanssaan saman opiskelupaikan. Anttilan sanakirjaprojekti sai kuitenkin alkunsa tyttöystävästä, joka oli kotoisin Kymenlaaksosta.

”Seurusteluaikana kotopuolessa vietetyn viikonlopun jälkeen tyttöystävä valitti, notta puheestani ei saa mitään tolokkua. Siispä päätin kyhätä kotisivuilleni sanakirjan alentamaan kielimuuria.”

Ensimmäisessä versiossa oli parikymmentä tyypillisintä Etelä-Pohjanmaan murteen sanaa ja taivutusta, kuten ”mihinä”, ”tuloo”, ”menöö”, ”lesta” ja ”joppari”. Nyt sanasto on paisunut kymmenkertaiseksi, mutta tietyistä periaatteista Anttila pitää kiinni.

”Kelpuutan sanakirjaan vain sellaiset ehdotukset, jotka itse tunnen ja jotka joku kotopuolesta vahvistaa. Ne ovat nuoruuteni Kurikan sanoja, eräänlainen minä–suomi-sanakirja enemmän kuin täydellinen kurikka–suomi-sanakirja. Oma isäni on tämän murteen isä. Mummolta olen oppinut vanhan kansan sanoja.”

Jossain vaiheessa Anttila harkitsi tekevänsä myös laajemman sanakirjan, joka kattaisi kaikki annetut ehdotukset, mutta luopui ajatuksesta ainakin toistaiseksi.

”Suppeampi erikoissanasto voi olla kiinnostavampi ja helpommin kontrolloitavis, kun itse tuntoo kaikki sanat. Ainakin se tavoittaa ihmiset, kun ne kaikki jaksaa lukea läpi.”

Vaikka pääkaupunkiseudulla on vierähtänyt jo kymmenkunta vuotta, Anttilan rakkaus omaan kotiseutuun ja murteeseen ei ole ruostunut. Uutisistakin hän katsoo aina pääkaupungin ja Kurikan sään.

”Jos kysyt, notta mistä oon kotoosin, vastaus on Kurikka. Tunnen itteni yhä kurikkalaiseksi ja siellä käyressäni olen kuin kotonani. Son mun henkinen koti ja synnyinpaikka, siellä on perhe ja sinne oon aina tervetullut. Jos taas kysyt, mihinä asun, vastaus on Espoo. Mutta ei tänne voi samalla tavalla tuntea kuuluvansa.”

Anttila kuului opiskeluaikanaan Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalaisen Osakunnan Kurikka-kerhoon. Siellä hänen arvonimensä oli kylvettäjä, innokas saunoja kun on. Anttilan ikäluokka aktivoitui kiitettävästi osakunnan toiseksi vanhimman paikkakuntakerhon kuulussa Möykkä-saunassa.

”Kurikka-kerhon 25-vuotisjuhlaa vietettiin Ostrobotnialla 16.4.1999. Siellä oli mukana Kurikka-kerhon jäseniä perustajajäsenistä nykypäivään lähes sata henkeä.”

Anttila vierailee Pohjanmaalla muutamia kertoja vuodessa ja voisi palatakin kotikonnuille, jos siellä olisi koulutusta vastaavaa työtä. Tällä hetkellä Anttila työskentelee tutkimusinsinöörinä Patentti- ja rekisterihallituksessa.

”Lapsena viihdyin Kurikassa hyvin. Ala-asteella osallistuin jopa perinnetöiden tekoon. Veistin puukauhoja, jotka ovat vieläkin äiteen tiskikaapissa. Pohjanmaalla käsillä tekemistä arvostetaan. Otan tänäkin päivänä aina matkalle puukon mukahan.”

Tirsmun ja monen muun merkillisyyden merkitys selviää osoitteesta: http://www.iki.fi/~atkantti/sanakirja.html