Etusivulle




Pornoa värillisillä silmälaseilla
Terhi Upola


Et kuluta pornoa, siis valehtelet, väittää pornoparoni Timo Korppi. Timo Korppi: Lihaa säästämättä. 30 vuotta suomalaisen pornobisneksen etulinjassa. Johnny Kniga Kustannus 2002.

Joskus tulee todella kiusallinen olo, kun joku yrittää olla hirvittävän hauska, mutta tekee itsensä vain säälittäväksi. Sellainen tunne valtaa ajoittain Timo Korpin omaelämäkertaa lukiessa. Hänen puheensa ja mielipiteensä ovat usein vuosimallia se sama, jolloin hän aloitti pornolehtibisneksensä 1970-luvun alussa. Kokonaisuuden kruunaa saksalaisten pornoelokuvien stereotyyppinen viiksekäs, viisikymppisen miehen ulkomuoto.

Timo Korppi, Suomen Hustlerin päätoimittaja, kirjoitti kolmessa kuukaudessa omaelämäkertansa. Kirjan lopussa hän pyytää anteeksi kaikilta niiltä, jotka ovat joutuneet kärsimään siitä tyhmyydestä, että hän lupautui kirjoittamaan ”30-vuotisen sotansa muistelmat” kolmessa kuukaudessa. Anteeksi sietää pyytää myös lukijoilta. Sama mies muuten kutsuu itseään Pornon Päätaloksi.

Kirja toimii parhaiten anekdoottikokoelmana. Ehkä todistaakseen pornonkulutuksen ja -tuottamisen kaikenkattavuutta Korppi yrittää mahdollisimman usein mainita suomalaisia julkkiksia, jotka tunnetaan aivan muista ansioista kuin pornon tuottamisesta. Mukaan mahtuvat muun muassa elokuvatuottaja Markus Selin, Lasse ”julkkisväitöskirjailija” Lehtinen ja kansanedustaja Satu Hassi.

Aluksi Korpilla on kova yritys tehdä pornosta korkeakulttuuriin verrattavaa taidetta. Välissä Korppi ehtii moneen kertaan näyttää toteen sen, että pornolehden toimittajan työ ei välttämättä ole paljon sen kummallisempaa kuin moni muukaan. Ei sen hohdokkaampaa, seksikkäämpää tai epämiellyttävämpääkään.

Loppua kohden mies sortuu Hustlerin perustajan Larry Flyntin paheeseen. Poliitikoksi hän ei Flyntin tapaan aio – luojan kiitos – mutta ottaa vahvasti kantaa prostituutioon. Vaikka hän kuinka paheksuu Flyntin politikointia ja sanoo kirjoittavansa omaelämäkertaa, tämä jos mikä on politiikkaa. Ensin mies kehuu monen sivun verran asioita, jotka hän liittää prostituutioon. Vuodatuksen jälkeen hän kuitenkin toteaa, ettei kannata prostituutiota. Koska Korppi ei ole poliitikko, hän ei osaa myöskään argumentoida väitteidensä puolesta. Olisi ehkä ollut parempi jättää politikointi sikseen.

Korpin käsitykset prostituutiosta poikkeavat rajusti siitä, mitä viimeaikaiset aiheesta tehdyt tutkimukset sanovat. Tulee vaan mieleen, miten pornoalalla oleva mies voi vaikuttaa noin kaapissa kasvaneelta.

Ehkä Korppi onkin pornon vastustamisesta ärsyynnyttyään sulkenut korvansa tietynlaiselta tiedolta ja omaksuu vain yhtä. Sinänsä inhimillistä – varmasti moni pornon vastustaja tekee samoin, omaksuu vain päinvastaisen tiedon eikä suostu kuuntelemaan muuta.

Lisää
>> PT 15/2002: Jemina Staalo: Pornoinho. WSOY 2002.
>> PT 15/2002: ”Sulla on ihan porno ääni”