Pariviikkoinen vappukausi alkaa olla puolessa välissä. Vappulehteä on luettu ja myyty, saunassa on istuttu tarpeeksi pitkäksi aikaa ja alkoholiakin on kulunut. Rahat on jo nyt vähissä ja vappuaamun krapulaa ei halua edes kuvitella, ellei se sitten tule hyökkää vasta seuraavana päivänä.

Vappua voi juhlistaa muutenkin. Jos aikoo ottaa oikein iisisti, ei vietä tai juhli vappua, vaan hienostuneesti juhlistaa. Se on yllättävän helppoa.

Opiskelijoiden ylioppilas- ja teekkarilakit saavat, ellei niiden kuulu, olla likaisia ja läikikkäitä. Aikuisilla ne voivat olla hienostuneen kellastuneita. On siis ostettava uusi lakki. Kalliita ne ovat, mutta imago maksaa. Uuteen vappu-imagoon kuuluu myös pitkä vaalea kevättakki ja alla kokopuku. Ylioppilaspuvut ovat yleensä vihreitä tai violetteja, jotka olivat in toukokuun viimeisellä viikolla sinä vuonna kun kirjoitti, ei koskaan ennen saatika jälkeen. Myös uusi puku on siis hankittava.

Opiskelijoilla on vappuna jos jonkinlaista naamaria ja hattua. Vastaava koristautuminen ei aikuiselle sovellu. Zyskowicz-naamari sallitaan, samoin vitsikkäät lasit, jotka tekevät krapulaisen tai humalaisen näköiseksi. Mitkään pellenaamarit ja peruukit eivät kuulu asiaan.

Vapun alla Alkossa ei saa haahuilla olutosastolla vaan etsittävä kuivaa valkoviiniä ja keskihintaista kuohuviiniä. Taskumattiin on otettava viskiä, ei mitään bacardicolaa. Viinaa juodaan vain snapseina ravintolassa.

Alkuun ohjelma on sama kuin opiskelija-aktiiveilla, perinteiset vapputoimethan on nähtävä, vaikka ympärillä olisikin haalarikansaa. Näiden jälkeen on kuitenkin nuorisosta erottauduttava välittömästi. Lehdestä on voinut katsoa, missä ministerit ja muut poliitikot pitävät vappupuheensa. Matkalla puhepaikalle ostetaan vappukukka rintaan. Vasemmistolainen voi kaivaa jotain punaista matkalla Hakaniemeen, porvarit erottautuvat charmillaan ilman värin tunnustamista Beniä kuunnellessaan.

Puheiden jälkeen suunnataan syömään. Ulkona voidaan nauttia hiukan kuohuviiniä, mutta millekään piknikille ei ruveta. Maa on sen verran kylmää, että sivistynyt ihminen, joka ei voi pitää välihousuja kuten opiskelijat haalareissaan, vain kylmettää itsensä ja saa jonkun tulehduksen. Puistoissa voi kuitenkin vielä päiväsaikaan kävellä ja katsella arvioivasti perunasalaattia ja olutta juovia kansakunnan toivoja.

Kokeneet sanovat, että ensimmäinen aikuis-vappu on rankka mutta mielenkiintoinen kokemus. Toisena vappuna uusi juhlistamistyyli on jo niin luonnollinen, ettei vanhaa kaipaakaan. Kun tuttavapiirin viimeinenkin valmistuu, ei pussikaljavapun vietto käy enää edes mielessä. Parinkymmenen vuoden päästä ei omista opiskelijavapuista muista enää mitään ja voi ihmetellä omien lastensa ikäluokan meuhkaamista kummastellen.