Jokainen meistä pysähtyy toisinaan miettimään, mistä ystävämme ammentavat pohjattomilta vaikuttavat voimavaransa. Miten ihmeessä joillakin riittää aikaa kiivastahtisen opiskelun lisäksi vielä kiltatoimintaan, harrastuksiin, ystävyyssuhteisiin ja monenlaisiin kissanristiäisiin? Oma otsa rypistyy pienimmästäkin paineesta, kun taas opiskelutovereista intoa ja hymyä tuntuu pursuilevan tilanteessa kuin tilanteessa.
Toisaalta jatkuvaa suorittamista ja tehokasta toimintaa kaipaa. Sitä haluaisi aina onnistua täydellisesti tai ainakin paremmin kuin toiset. Pieni kiire pitää liikkeessä, sillä jokainenhan tietää ettei vierivä kivi sammaloidu.
Toisaalta taas pelkkä kalenteriin vilkaisu riittää synnyttämään ahdistusta ja kiittämättömyydentunteen. Täyteen ahdetut päivät tentteineen, harjoitustöineen ja valvomisineen saavat silmänaluset sinertämään.
Nykyajan elämänmeno on kiireestä kantapäähän jatkuvaa puurtamista. Vaippaikäisten äidit kehuskelevat hiekkalaatikolla kilpaa jälkikasvunsa edesottamuksista. Opiskelumaailma esikoulusta alkaen kannustaa kilpailemaan ja tavoittelemaan mahdollisimman auvoisaa tulevaisuutta.
Mitä nopeammin valmistut unelma-ammattiin, sitä enemmän materiaa saat elämäsi aikana kerätyksi. Eikä sekään riitä. Lisäksi tulee vielä olla huippusuosittu ja hyvännäköinen. Aina on jaksettava olympiahengen mukaan hieman nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin.
Nuoruuden sanotaan olevan suunnaton seikkailu. Vaan entä, jos hieman yli parikymppinen opiskelija polttaa itsensä loppuun ravatessaan omassa oravanpyörässään päivästä toiseen? Nälkä kasvaa syödessä ja suorittamisesta tulee vähitellen välttämättömyys. Toiset ymmärtävät jossakin vaiheessa pysäyttää pyörän. Toisilla taas uupumus iskee, kun voimat eivät enää riitä. Lopulta joko fyysinen tai henkinen terveys pettää, ja suuresta seikkailusta jää käteen vain kasa lääkkeitä ja menetettyjä mahdollisuuksia.
Valitettavasti asioilla on taipumus unohtua ja keskustelu tyrehtyy hiljalleen, vaikka ongelmat jäävät elämään. Ryhmä teekkarityttöjä kokoontui lämpöisenä kevätpäivänä Alvarin nurmikentälle keskustelemaan jaksamisesta. Kiire on tuttu vieras TKK:n jokaisella osastolla. Kiireen aiheuttamia näkyviä paineita tuntuu kohdistuvan ainakin arkkitehtiosaston ja tuotantotalouden opiskelijoihin.
Arkkitehtitytöt kuvasivat tekijöitä, jotka aiheuttavat jatkuvaa kiirettä osastolla.
- Meillä opiskeluajat venyvät tunnetusti pitkiksi, mutta silti kiirettä riittää. Kaikilla on kova tahti päällä, ja opiskelijat valvovat yökaudet harjoitustöiden parissa pakertaen. Osastollamme vallitseva kulttuuri kannustaa kunnianhimoiseen opiskeluun ja sen tosiasian hyväksymiseen, että harjoitukset vievät erittäin paljon aikaa. Harrastukset on unohdettava ja toisinaan on vaikeuksia ehtiä kaupassa käymään. Tosin ei se mitään, kun ei aina muista kuitenkaan edes syödä.
Tuotantotalouden opiskelijoilla tilanne on sama.
- Kun viisi vuotta sitten aloitettiin opiskelut, niin ilmapiiri oli vielä huomattavasti rennompi. Jos perusmatikoita ei ensi yrittämällä saanut läpi, niin sitten vaan seuraavana vuonna uudestaan yrittämään. Jotenkin nykyajan tahti on kiristynyt ja esimerkiksi juuri nuo perusmatikat on lähes välttämätöntä saada suoritettua ensimmäisenä vuonna. Moni tuntuu ajattelevan, että jokainen saa kolmekymmentä noppaa lukukaudessa ja valmistuu noin neljässä vuodessa. Lisäksi suurin osa opiskelijoista käy vielä töissäkin keräämässä niitä tarvittavia työkokemuksia ja hankkimassa lisätuloja.
- Tottakai suurin osa opiskelijoista haluaa menestyä hyvin. Sekä Arkkareiden että Prodekon puolella vuotuinen sisäänotto on pientä ja pisterajat korkeat. Meille valikoituu väkisinkin varsin usein tunnollisia ja kunnianhimoisia opiskelijoita.
- Jos vielä ilmapiirin viesti on sellainen, että se kannustaa raivopäiseen suorittamiseen niin harvalta löytyy sisua hellittää. Toisaalta sitä pelkää osin myös leimautumista. Harjoitustyöryhmiin on vaikeampi päästä, jos opiskelee keskimääräistä laiskemmin, tytöt kertovat.
Helsingin Sanomat uutisoi kuluneella viikolla nuorten naisten stressin lisääntymisestä. Naisten stressaantumisen seurauksena esimerkiksi nukahtamislääkkeiden käyttö on lisääntynyt ja fyysinen terveys laskenut. Kansanterveyslaitoksella työskentelevä professori Jouko Lönnqvist muistuttaakin ihmisiä siitä, että itsensä kohtuuton piiskaaminen saattaa johtaa masennukseen loppuun palamisen kautta, vaikka varsinaisia ruumiillisia sairauksia ei esiintyisikään.
Keskusteluun osallistuneet nuoret naisteekkarit eivät halua nostaa liiaksi esiin uupumuksen sukupuolittumista. Jaksamisongelmasta kärsivät yhtälailla niin miehet kuin naisetkin. Molemmilla osastoilla on kuitenkin havaittavissa eroja mies- ja naisopiskelijoiden opiskelutottumuksissa.
- Meillä ehkä tytöt ovat tunnollisempia puurtajia ja kilttejä suoriutujia. Pojat osaavat ottaa asiat rennommin ja miesvaltaisella alalla uivat muutenkin kuin kalat vedessä, eräs Prodekon tytöistä napauttaa. Arkkitehtiosaston tytöt taas kertovat, että poikien välillä esiintyy enemmän kilpailua.
- Tytöille riittää, että pääsee siinä kymmenen parhaan joukkoon, mutta pojat vapaaehtoisesti puurtavat läpi vuorokauden ollakseen parhaita. Meille kaikille arkkitehtuuri on kuitenkin eräänlainen intohimo ja elämäntapa. Sitä jaksaa kummasti, kun motivaatio on korkealla.
- Joudun luomaan ihmissuhteeni uudestaan monta kertaa vuodessa, kun kiireisinä aikoina saattaa mennä kuukausia vain koulutöiden parissa. Ja meillehän taotaan päähän opiskeluiden ohella myös sitä, että arkkitehti ei voi seurustella kuin arkkitehdin kanssa. Kukaan muu ei meitä kuulemma ymmärrä, huokaisee eräs nuori tuleva arkkitehti.
Tuotantotalouden osastolla opiskelijat ovat nostaneet tänä keväänä esiin vakavaa keskustelua opiskelijoiden hyvinvoinnista.
- Olemme herättäneet keskustelua killan sisällä ja luoneet asian tiimoilta keskusteluyhteyksiä myös TKY:n puolelle ja osaston suuntaan. Pieni kilta ei yksin saa tarpeeksi ääntään kuuluviin. Käymme myös jutustelemassa ammattipsykologin kanssa ja haemme näin työkaluja tunnistaa uupumus ja ehkäistä sitä. Puhuminen helpottaa, kun huomaa ettei ole aina uupumuksensa kanssa, Prodekon opiskelijat painottavat.
- Tämän lisäksi pyrimme luomaan ensi syksyn fukseille alusta asti hieman rennomman ilmapiirin. On ensiarvoisen tärkeätä kiinnittää huomiota siihen, millaisen viestin uudet opiskelijat saavat.
Jokaisen meistä on syytä miettiä, missä kulkevat oman jaksamisen rajat. Elämä on turhan lyhyt haaskattavaksi, mutta samalla myös liian pitkä kärsittäväksi. Kultaisen keskitien löytäminen antaa voimakkaimman mielihyvän. Jostakin on löydettävä rohkeutta toisinaan pysähtyä ja muuttaa ehkä suuntaakin. Eräs keskustelijoista lausui kuolemattoman ajatuksen jäätelönsyönnin lomassa.
- Ihmisen pitäisi valita se mitä haluaa, ei sitä mistä saa eniten arvostusta.
>> PT 03/2002: Hyvinvointia yhteisöllisyydestä