Kotimaisten dokumenttielokuvien painopiste on viime vuosina siirtynyt itsetutkiskelusta yhteiskunnallisempaan suuntaan. Suomalaisissa dokumenteissa ei kuitenkaan vielä ole havaittavissa kansainvälistä poliittisuuden muotiaaltoa.

Parhaiden kotimaisten dokkareiden lisäksi festivaaleilla nähdään arvovaltaisen raadin valitsema Oppilastyösarja sekä muutamia erikoisnäytöksiä. Kotimaiseen sarjaan ja oppilastyösarjaan oli ehdolla 119 elokuvaa, joista kotimaiseen valittiin 12 ja oppilastyösarjaan yhdeksän. Tarjonta sarjoihin oli runsasta, mikä näkyi töiden vaihtelevana tasona.

Yhtenä erikoisteemana ulkomaisissa dokumenteissa on tänä vuonna Kiina. Myös Brittiläinen dokumenttiperinne saa tuntuvasti huomiota. Mainitsemisen arvoinen esitettävistä brittidokkareista on Kevin MacDonaldin ”Touching the void”. Brittein saarilta DocPointtiin saapuu vieraaksi ohjaaja Sean McAllister. Allisterin elokuvien kestoaiheina ovat työttömät, pakolaiset ja muut yhteiskunnan laitamilla elävät. Festivaaleilla McAllisterin filmeistä esitetään Irakin sodasta kertova ”The liberaca of Baghdad” ja Israelin poliittista tilannetta käsittelevä ”Settlers”. Muita mielenkiintoisia brittielokuvia ovat muun muassa M25-kehätiestä kertova ”London Orbital”, Pohjois-Koreaa kuvaava ”A state of mind” sekä kerrostalon tutkaileva ”The lift”.

DocPoint on alun perin syntynyt dokumentin tekijöiden aloitteesta. Festivaalin luonteessa tämä näkyy ammatillisen elokuvallisen ja luovan dokumentin näkyvänä asemana. Festivaalin taiteellinen johtaja Kristina Schulgin toteaa: ”Nykyään niin suosittu poliittinen raportinomainen dokumentti ei ole meidän alaamme.” Festivaali pyrkii myös erityisesti erottumaan kotimaisen dokumentin esityspaikkana. Suomi on Shulgin mukaan kansainvälisesti arvostettu dokumenttien tuotantomaa, ja hän käyttää Suomesta jopa ilmaisua ”dokumentin ihmemaa”. Suomalainen dokumentti saa kiittää hyvästä asemastaan pitkämielisiä tuottajia. Vuosittain teatterilevitystä varten Suomessa tehdään kolmesta viiteen dokkaria.

Festivaali on Schulgin mukaan kehittynyt varsin suotuisasti: ” Vuonna 2002 oli kokonaiskävijämäärä runsaat 6000, vuonna 2004 lähes 20 000. Yleisö on löytänyt festarin ja salit ovat täysiä.” Hän myös arvioi, että festivaalin nykyinen koko alkaa olla riittävä. Minkä takia DocPointissa sitten kannattaa käydä? ” Festarillamme näkee todella hyviä ja vahvoja elokuvia. Todellisuus kutsuu, vaikuttaa ja avartaa, joskus jopa naurattaa”, kertoo Schulgin.