Japen opintotaival on kertomus siitä kuinka Päivölän pojasta tuli pappi.
Johanna Mitjonen
23-vuotias Jaripekka Juhala, Jape, on sekä kuudennen vuoden
tietotekniikan opiskelija että viidennen vuoden teologi. Molemmat
opinnot näkyvät miehen haalarissa: ne ovat puoliksi violetit ja
puoliksi mustat. Vaikka kutsumus ohjaa miestä pois Otaniemestä, on
ajatus kylän jättämisestä haikea.
Vaikka olet vasta 23, on sinulla jo monta vuotta korkeakouluopintoja takana. Kuinka se on mahdollista?
Olen tullut alaikäisenä TKK:lle, koska kävin kaksivuotisen lukion.
Mitä! Oletko Päivölän kasvatti?
Joo. (Hymyilee.)
Kerropa Päivölästä.
En tiedä voiko Päivölää varsinaisesti kenellekään suositella. Mutta
kyllä siellä on hyvätkin puolensa. Koulu täyttää päivän
kokonaisvaltaisesti: päivä alkaa aamuyhdeksältä ja loppuu
iltayhdeksältä.
Eikö se ole vähän epäinhimillistä!
No, on siinä pari tuntia taukoa päivällisen yhteydessä. Käytännössä,
koska koulu loppuu niin myöhään, vapaa-aika sijoittuu yöhön, ja
ihmisille tulee huono unirytmi ja univelkaa. Luulen, että Päivölän
nuorille aikaa kasvamiseen ja normaalin nuoren arkeen jää kuitenkin
yhtä paljon kuin tavallisessa lukiossa opiskelevalle.
Sisäoppilaitoksessa kuitenkin sosialisoituu: tutustuu toisiin ja saa
kavereita.
Miltä kilpailu Päivölässä tuntui?
Ihmiset suhtautuivat kilpailemiseen aika vaihtelevasti. Siellä oli
huono tapa, että koenumerot olivat paremmuusjärjestyksessä eli kokeen
jälkeen näki, mihin kohtaan sijoittui listalla. Päivöläläisten kesken
ei niinkään muodostunut jaottelua, mutta he ajattelevat helposti
ajattelevat olevansa muita parempia, tai ylipäätään että älykkäät ovat
parempia kuin muut. Tämä on mielestäni vääränlaista ylpeyttä.
Opiskelet kahdessa paikassa TKK:lla ja teologisessa, miksi ihmeessä?
Tulin TKK:lle pääasiassa sen takia, että päivöläläiset tulevat tänne.
Nimittäin käytännössä meidän matematiikkalinjamme käyneet menevät
tekniikan tai matematiikan opinahjoihin. Tietotekniikka taas oli
sellaista, mitä osasin jo entuudestaan, joten hain lukemaan sitä -
täällä on tullut opiskeltua sitä, mitä osaa ja mikä on kivaa. Opintojen
ohessa heräsi kuitenkin kysymyksiä: onko minua tarkoitettu tekemään
tätä? Haluanko tehdä tätä? Miksi minä tätä teen?
Onko tekniikan opiskeluista ollut apua myös teologisessa?
Teologiseen mennessä TKK-opinnot antavat äärimmäisen hyvän pohjan.
Siellä saisi olla enemmänkin ihmisiä, jotka osaavat tunnistaa
kehäpäätelmän sen nähdessään.
Mitä sinun mielestä teologi-insinööri voisi tehdä työkseen?
Olen kuullut kauhutarinan samanlaisesta alanvaihtajasta, joka oli
päätynyt tekemään kaiken seurakuntansa ATK-ylläpidon. Uskon, että
teknisen ja analyyttisen ajattelutavan oppimisesta on joka tapauksessa
tulevissa töissäni hyötyä. Kristinusko on lähetysusko ja niiden
henkilöiden, jotka uskoa levittävät, pitää pystyä perustelemaan
väitteensä. Tässä tekniikan opinnot auttavat.
Voisiko tuleva työsi olla kehitysmaassa?
Ainakaan vielä minulla ei ole ulkomaille suuntautuvaa
lähetyskutsumusta. Itseäni kiinnostaa tämä meidän Suomen kansa ja
lähetyskenttä täällä: moni ei tiedä tai muista mistä omassa uskossa on
kyse. Kristinusko on vahvasti perusteltu juttu, ei
älyllinen itsemurha. Jos ette vielä usko, ottakaa selvää.
