Lipaston kirjeenvaihtaja

Politiikan ihanuus ja kurjuus

Samuli Kauranne

Keskivertoäänestäjällä on hyvin romanttinen käsitys politiikan tekemisestä yleensä. Poliitikoihin yhdistetään toisaalta arvostusta, hienoja titteleitä ja muodollisia kokouksia, toisaalta epäluuloa, vilunkipeliä ja oman edun tavoittelua. Enemmistölle ensimmäinen mielikuva sanasta politiikka on jokin virallinen kokous, jossa tehdään tärkeää päätöstä. Siksipä moni poliittisen uransa alkuaskelia ottava hämmästyykin suuresti havaitessaan, miten vähän näissä hienon ja virallisen oloisissa kokouksissa todellisuudessa päätetäänkään.

Todelliset ratkaisut kaikenlaisten ehdotusten ja ohjelmien sisällöistä ja sanamuodoista tehdään aina valmistelevissa työryhmissä. Yleensä nämä työryhmät koostuvat lähinnä virkamiehistä, joilla tosin on monilla omat poliittiset sitoumuksensa, koska toisin kuin useimmille poliitikoille, virkamiehille maksetaan palkkaa ehdotusten kirjoittamisesta. Työryhmä valmistelee hyvin epävirallisissa merkeissä ylhäältä annettujen pohjaehdotuksen, jonka esittelijä tuo muodolliseen kokoukseen.

Muodollisella kokouksella toki on aina valta muuttaa mitä tahansa pohjaesityksen kohtaa, mutta käytännössä muodollinen kokous ainoastaan joko hyväksyy tai hylkää esityksen kutakuinkin sellaisenaan. Korkeintaan muutetaan pieniä yksityiskohtia, sillä useampia muutoksia sisältävästä asiakirjasta muodostuu jo kokonaan uusi esitys, joka taas sekin pitää valmistella jo hyvissä ajoin ennen varsinaista kokousta.

Mitä mainioin esimerkki tämän tavalliselle tallaajalle eriskummalliselta vaikuttavan järjestelmän toiminnasta on taannoin laajalti julkisuutta saanut Espoon kunnanvaltuuston metrokokous. Julkisuudessa kokousta markkinoitiin hyvin pitkälle metro vastaan ei metroa -tyyppisenä kokouksena loppuun asti, vaikka todellisuudessa pohjaesitys kannatti metroa. Hylkäävät esitykset tulivat äänestykseen jo paljon ennen kokouksen loppuhuipennusta, jossa vastoin julkisuudessa annettua kuvaa lähinnä äänestettiin erilaisten metrokehysten välillä.

PS. Kuinkas sitten kävikään, kun Saarelan Tanja yritti esittää opintotukeen parannuksia jo valmisteltuun budjettiesitykseen?