Fysiikan päivät järjestettiin Dipolissa
 |
 |
| Fysiikan nobelisti Anthony Leggett puhui parillekymmenelle lukiolaiselle Dipolissa. |
|
Fysiikan päivät kiinnostivat teekkareita, mutta Dipolissa kuului myös pienten jalkojen tepsutusta. Teknillisen korkeakoulun ja Suomen fyysikkoseuran maaliskuun puolivälissä järjestämään tapahtumaan nimittäin osallistui myös joukko lukiolaisia.
Järjestäjien mukaan tarkoituksena oli pyytää koolle kattava joukko eri fysiikan alojen tutkijoita Suomen yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.
Luennoitsijoiksi he olivat pyytäneet kansainvälisesti tunnettuja fysiikan tutkijoita.
Fysiikan päiville oli kutsuttu MAOLin fysiikkakilpailussa menestyneitä lukiolaisia sekä kolme pääkaupunkiseudun lukioryhmää. Lukiolaisten ohjelmassa oli muun muassa kyselytilaisuus, jossa heillä oli järjestäjien mukaan mahdollisuus esittää tyhmiä ja viisaita kysymyksiä. Vastaajina olivat kosmologiasta puhuneet luennoitsijat Wilfried Buchmüller ja Paul Richards.
Tapahtumaan ja lukiolaisten eteen oli pyydetty myös fysiikan nobelisti Anthony Leggett. Leggett sai Nobelin palkinnon vuonna 2003 teoreettisista tutkimuksistaan suprajuoksevan heliumin ominaisuuksista. Sittemmin hän on keskittynyt kvanttimekaniikan rajoituksia koskevaan tutkimukseen.
Kun lukiolaiset alkoivat valua valtavaan auditorioon, opettaja komensi heitä.
"Ne, jotka jäävät takariviin, joutuvat sitten esittämään kysymyksiä", hän ohjeisti nauraen.
Ei hätää, sillä auditorioon tulevien lukiolaisten oli pakko olla kiinnostuneita fysiikasta. Miksi he muuten olisivat olleet Otaniemessä vielä kello 16.30? Jos heillä olisi ollut tavallinen koulupäivä, se olisi mitä luultavimmin loppunut jo jokin aikaa sitten.
Sitten Leggett alkoi puhua. Hän kuulosti - oikeastaan myös näytti - vanhalta brittiherrasmieheltä. Ja sitä hän myös on: Lontoossa syntynyt Leggett täytti hiljattain 71 vuotta.
Viiden minuutin kuluttua auditoriossa istuvat lukiolaiset antoivat Leggettille kohteliaat aplodit. Sitten oli kysymysten vuoro. Tai siis olisi ollut, jos joku olisi sellaisen keksinyt.
Lyhyen, mutta vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen kaksi lukiolaispoikaa nosti kätensä, mutta he eivät kysyneet tyhmiä, vaan viisaita. Heidän kysymyksensä olivat täynnä fysiikan erikoissanastoa. Ne hukkuivat autioon auditorioon, eikä juuri kukaan kuullut niitä.
Lopulta yksi lukiolaistytöistäkin esitti kysymyksen. Hän halusi tietää, miksi asiat tapahtuvat maailmassa niin kuin Leggett juuri selitti.
Leggett nauroi, mutta ei sekään ollut tyhmä kysymys. Oikeastaan se oli hyvin, hyvin viisas.
"Miksi?"
Tuomas Kokko
