![]() |
||||
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
||||
Keitä ne ovat nuo oudot tyypit?
Miia Lenkkeri
Kevään 2002 aikana Polyteekkarin sivuilla seurataan arkkitehtiopiskelijoiden elämää. Nähtäväksi jää onnistuuko se, sillä arkkitehtiopiskelijat eivät halua pitää ääntä itsestään.
Heitä ei näy koskaan. He eivät pidä ääntä itsestään. Omituista. Osaavatko he edes puhua. Tai no anteeksi, pitävät he välillä pientä meteliä. Nimittäin silloin kun he osoittavat mieltään. Muina aikoina arkkitehtiosastolta kajastaa ulkomaailmaan vain valo, joka kertoo että siellä tehdään töitä vuorokauden ympäri. Kun saavun arkkitehtiosastolle, kaikki tervehtivät toisiaan. Vierailija onkin muukalainen, josta heti huomataan ettei hän kuulu joukkoon, sillä kaikki arkkitehtiopiskelijat tuntevat toisensa. Muuta Otaniemen teekkariväkeä harva heistä kuitenkaan tuntee, vaikka niin sanotut perinteiset teekkarit ja arkkitehdit opiskelevat samalla kampusalueella. - Meillä on vähän yhteistyötä muiden osastojen kanssa, siksi kukaan ei tiedä meistä mitään, Arkkitehtikillan vuoden 2001 puheenjohtaja Antti Mentula pohtii. - Muiden osastojen opiskelijoita yhdistää yhteiset peruskurssit. Arkkitehtiosastolla kaikki tapahtuu oman osaston sisällä. Emme yksinkertaisesti liiku samoissa paikoissa muiden Otaniemen opiskelijoiden kanssa! Me arkkitehdit jopa vierastamme muiden puolien teknisiä kursseja ja vempeleitä. Saatamme jopa pohtia, uskaltaako niiden sekaan edes mennä. Pääaine peruutettu
Otaniemen arkkitehtiopiskelijat ovat kuluvan lukuvuoden aikana pitäneet yllättävän paljon ääntä itsestään. Syksyllä opiskelijat osoittivat mieltään Otaniemessä opiskelumäärärahojen puutteen vuoksi. Arkkitehtiopistolla tilanne kun on se, ettei rahaa ole riittävästi, jotta kaikkia kursseja voitaisiin järjestää.
Esimerkiksi suurin osa syventävistä ja soveltavista kursseista loistaa tällä hetkellä poissaolollaan. Maisema-arkkitehtien koulutusohjelmasta on peruttu jopa kokonainen pääaine rahanpuutteen vuoksi. Syksyllä siis osoitettiin mieltä, jotta osastolle saataisiin taas rahaa ja kurssit lähtisivät taas pyörimään. Auttoiko mielenosoittaminen? - Mielenosoituksen jälkeenkään osastollemme ei ole tullut dramaattisesti lisää rahaa. Olen kuullut, että rahat olisivat jopa entisestään vähentyneet, Mentula kertoo pettyneenä. - Älyttömintä on se, että kursseja on otettu pois niiltä, jotka ovat pisimmällä opinnoissaan. Valmistuminen siis pitkittyy, koska meidän osastollamme ei voi tenttimällä suorittaa opintoja. Arkkitehtiosastolla liikkuu huhuja, että joku olisi joskus valmistunut kuudessa vuodessa. Keskimäärin paperit hankitaan taskuun kuitenkin seitsemässä vuodessa. Jos kursseja vain poistetaan opetusohjelmasta, arkkitehtien opinnot venyvät entisestään. Nähtäväksi jääkin nostavatko kurssien peruutukset valmistumisen keskiarvoa korkeammaksi. Arkkitehtiopiskelijat ovat osoittaneet mieltään myös tämän vuoden puolella. Yhdessä taidealojen opiskelijoiden kanssa he kantoivat banderolleja Kiasman edessä tammikuun lopussa, koska valtio ei enää jatkossa päästä opiskelijoita ilmaiseksi omiin museoihinsa. Mainostaminen on outoa
Vaikka arkkitehdit ovat jo kahdesti osoittaneet mieltään tämän lukuvuoden aikana, tuntuu silti siltä, etteivät osaston opiskelijat halua pitää pahemmin ääntä itsestään. Onko se näin?
- Onhan se tavallaan totta. Itsensä mainostaminen on meille outo juttu. Yleensä me esittelemme työmmekin niin, että "mä nyt tein tällaisen!". Itsensä esille tuomista siis kavahdetaan. - Kai tämä johtuu siitä, että opinnoissa ei painoteta omien töiden esittelypuolta tarpeeksi. Usein esittelytilanteissa katsommekin kadehtien niitä, jotka ovat olleet muualla vaihdossa ja ovat siellä oppineet omien töidensä esille tuonnin. Silloin usein ajattelee, että vau toi osaa puhua töistään! Tekniikka on hepreaa?
Vaikka ollaan Teknillisessä korkeakoulussa, kavahtavat arkkitehdit tietokonetta.
- Arkkitehdit eivät osaa käyttää tietokonetta. Unix on meille todella epämääräinen käsite. Moni osaa sentään lähettää postia, mutta joillekin sähköposti on liian nihkeä väline. Konetta kuitenkin tulee käytettyä runsaasti, mutta lähinnä suunnitteluohjelmia, Mentula nauraa. Arkkitehtien opiskelu ei tapahdukaan Mentulan mukaan koneen ääressä, vaan aivot ovat päällä koko ajan. Opintoihin liittyvää ajatustyötä tehdään niin bussin penkillä kuin suihkussakin. Se ei kysy siis aikaa eikä paikkaa. - Opiskelusta ei pääse välillä eroon millään, kun ideat vain pyörii päässä. Ajattelu on meille yhtä kuin opiskelu. Onneksi tämän voi hukuttaa kaljaan aina jossain vaiheessa! Arkkitehtiopiskelijoita kuitenkin yhdistää kunnianhimoinen suhtautuminen opintoihin. Haluavatko he siis katkaista ajatustyötään edes parin kaljan ajaksi? Tämä selviää kevään aikana, sillä ensi numerosta lähtien seurataan Matleena Muhosen ja Jari Longan elämää arkkitehtiosaston käytävillä. Juovatkohan he olutta katkaistaakseen hetkeksi oman inspiraationsa?
Muut sarjassa ilmestyneet jutut:
>> PT 07/2002: Kilttiäkin kiltimpää kritiikkiä, ei jännitystä>> PT 06/2002: Kaikki huipentuu loppukritiikkiin >> PT 05/2002: Me arkkitehdit: Norjalaisia rikkaruohoja >> PT 04/2002: Me arkkitehdit: Mielessä on kesä ja työ >> PT 02/2002: Monen sattuman kautta arkkitehtiosastolle |
||||
![]() |