Polyteekkarin sivuilla seurataan kevään 2002 aikana Matleena Muhosen ja Jari Longan elämää arkkitehtiosastolla.


Matleena Muhonen naureskelee arkkitehtiosastolla oman pöytänsä ääressä ja pohtii aikaa ennen sitä, kun Nurmeksen tyttö saapui Otaniemeen opiskelemaan.

Jossain vaiheessa vain parin muualla vietetyn opiskeluvuoden jälkeen Matleena huomasi, että maisema-arkkitehtuuri voisi olla hänen alansa.

- Hain kaksi kertaa tänne kunnes pääsin sisään. Ennen tänne tuloa opiskelin Joensuun yliopistossa maantiedettä, tosin pääaineeni oli matematiikka. Vahingossa huoma- sin jossain vaiheessa, että tämä voisi olla mun juttuni. Toisethan suunnittelee monta vuotta, että ne haluaa tänne. Moni on päässyt osastolle sisään heti lukion jälkeen.

Matleenan tavoin arkkitehtiopiskelija Jari Lonkakaan ei ollut suunnitellut arkkitehdin uraa, vaikka hänen elämänsä on aina ollut yhtä arkkitehtuuria.

- Olen koko ikäni elänyt arkkitehtuurin kanssa. Kun avasin kotona huoneeni oven, olin keskellä arkkitehtitoimistoa. Vaikka isäni on arkkitehti ja isoveli opiskelee tällä samalla osastolla, ajattelin pitkään, etten koskaan halua arkkitehdiksi.

- Minulla ei ollut mitään negatiivisia tuntoja alaa kohtaan, mutta ajattelin, ettei tämä ole minun juttuni. Lukion jälkeen opiskelin parin vuoden ajan eri taidekouluissa. Samaan aikaan kun pääsin tänne sisälle, olisin päässyt myös Suomenlinnan taidekouluun. Valitsin arkkitehtuurin vapaan taiteen sijasta.

Tämä ala vain oli alkanut tuntua enemmän omalta kuin taiteilijan ura.

Arkkitehtiosastolta kajastaa ulkomaailmaan valo ympäri vuorokauden. Matleena on yksi niistä, joka tekee osastolla hommia läpi yön, jos tarve niin vaatii.

- Olen täällä joka päivä aamusta iltaan. En vie kotiin mitään opiskelutöitä. En nuku täällä, mutta valvon yöt tarvittaessa töitä tehden. Meillä on täällä ihan rentoa, tällaista hengailua vain. Välillä huomaa, että aika voi mennä vain pelkkään pölötykseen, eikä hommat edisty lainkaan. Kukaan täällä ei niuhota tai kuvittele olevansa parempi kuin muut. Kaikilta voi kysyä aina neuvoa, jos tulee jotain ongelmia, Matleena kertoo räjähdystilassa olevaa työpöytäänsä järjestellen.

- Viime Polyteekkarissa arkkitehtikillan entinen pj. Antti Mentula voivotteli, etteivät arkkitehtiopiskelijoilta unohdu opiskelutyöt millään. Me ollaan tyttöjen kanssa puhuttu tästä ja ollaan aivan eri mieltä. Meiltä unohtuvat työt, kun kävellään ulos täältä. Kouluhommat eivät ole siis ongelma, jos on myös muuta elämää. Itse teen niiden vastapainoksi vähän kaikenlaista. Annan muun muassa pianotuntuja, lumilautailen, matkustan ja kaikkea muuta. Myös oppilasassistentin työt osastolla työllistävät

Jari hukuttaa opiskelumietteet musiikin tekoon. Tosin Otaniemen raitin petollinen jää on jäädyttänyt hetkeksi kitaramiehen rockit ja osaksi jopa opiskelut.

- Kaikki oli vain puhdasta huonoa tuuria. Kaaduin tuossa asfaltilla peilikirkkaalla jäällä, ja käsi meni sököksi, hän kertoo, ja paketissa oleva käsi lepää vieressä.

- Nyt en soita vähään aikaan kitaraa, ja jopa talojen pienoismallien teko on hetkisen tauolla. Jarikin tietää, millaista on tehdä päivät pitkät hommia arkkitehtiosastolla. Pitkät päivät osastolle ovat kuitenkin vaihtuneet hommiin oman kodin työpöydän ääressä. Jarin pöytä piirustussalissa onkin lähes koskemattoman näköinen, kun ympärillä olevat muiden pöydät pursuavat paperisilpusta ja piirustusvälineistä.

- Viime kevään olin töissä ja opin tekemään hommia päiväsaikaan. Palkkaahan ei makseta yöllä tehdystä työstä. Teenhän minäkin hommia yömyöhään, jos silloin on erityisiä ideoita. Koetan silti välttää viime hetken paniikkikiirettä. Sitä on helppoa olla laiska ja jättää hommat viime tippaan.

Jari on siitä onnekas kolmannen vuoden arkkitehtiopiskelija, että hän saa jo opiskeluaikana kokea, minkälaista on, kun oma suunnitelma nousee piirustuksesta valmiiksi rakennukseksi asti.

- Olen suunnitellut nuorisokahvilan Soukkaan. Rakennus valmistuu huhtikuussa. Onhan se kieltämättä siistiä, mutta pelottavaa, kun näkee suunnittelemansa rakennuksen valmiina.

Tuleeko kahvilaan laatta, jossa on suunnittelijan nimi?

- Jos tulee, ruuvaan sen irti!