Siinä missä miesteekkari pääsee rakennustyömaalla haalarihommiin, naisteekkari kelpaa vain siivoojaksi. ”Tyttöjen ottamista raksan puolelle haalariharjoittelupaikassani ei edes harkittu. Se otti päähän”, Noora Moilanen kertoo. Meeri Niemisellä on päinvastaisia kokemuksia: hän arvelee saaneensa viimekesäisen työpaikkansa sukupuolensa vuoksi.

Naisopiskelijat miettivät sukupuoli-identiteettiään paljon enemmän kuin miehet. Todellinen pohdinnan paikka on kuitenkin askel työelämään. TKK:n jälkeen teollisuuden epätasa-arvoiset käytännöt ja ajattelumallit saattavat yllättää.

”Pelkään, että ensimmäisiä työpaikkoja alle kolmikymppisenä ja lapsettomana naisena on vaikea saada”, Nieminen sanoo. ”Voisin olla jopa valmis aikaistamaan lasten hankintaa, jos saisin sen jälkeen helpommin töitä.”

Keskusteluryhmän tytöt harmittelevat sitä, että vain äidin työnantaja joutuu maksamaan lapsenteon kustannuksista. Jokainen äitiysloma maksaa työnantajalle keskimäärin 7670 euroa. Valtio hyvittää työnantajalle alle puolet summasta.

”Eikö yhteiskunta voisi maksaa kustannuksia?” Valtteri Sonninen kysyy. Kukaan muu porukasta ei kuitenkaan ole valmis maksamaan lisää veroja, jotta kulut jakautuisivat tasaisemmin.

Tytöt ovat henkisesti valmistautuneita siihen, että uraa ja perhe-elämää voi joskus olla vaikea yhdistää.

”Olen järkyttyneenä katsellut äitini työpaikalla, miten nuoret DI-naiset uhraavat uransa DI-miestensä uran takia”, Meeri Nieminen sanoo.

Jenni Puttonen ei pidä äitiyslomaa uhrauksena. ”Mielelläni viettäisin pari vuotta lasten kanssa kotona ja kehittäisin itseäni vaikka joillakin kursseilla.”

Valtteri Sonniselle on selvää, että hän keskittyy mahdolliseen tulevaan perheeseensä yhtä paljon kuin lastensa äiti. Hänen mielestään kotiin pitäisi jäädä vanhemmista sen, jonka ura ei juuri sillä hetkellä ole nousussa, sukupuolesta riippumatta. ”Ja myöhemmin voidaan sitten vaihtaa, jos siltä tuntuu.”

Puttosen mielestä ei ole ongelmallista, että johtokunnat ja ylimmät johtotehtävät ovat tiukasti miesten vallassa.

”Eihän kaikki välttämättä haluakaan mihinkään johtokuntaan.”

Yksi suurimmista epäkohdista työpaikoilla on se, että naiset saavat edelleen samasta työstä pienempää palkkaa kuin miehet. Vaikka diplomi-insinööreillä tilanne ei ole niin paha kuin Suomessa keskimäärin, DI-miehet saavat noin seitsemän prosenttia enemmän palkkaa kuin naiskollegansa. Ylimmän johdon insinööreillä ero on suurin, 16 prosenttia, mutta ero on havaittavissa kaikissa työtehtävissä.

Meeri Nieminen ei itse olisi valmis vaatimaan samaa kuin miespuolinen kollegansa. ”En voisi marssia pomon huoneeseen ja vaatia palkankorotusta. Se on niin miehinen tapa tehdä asioita.” Hänen mielestään nainen ei saa käyttäytyä kuin mies.