Luominen vs. Tuominen

Tuomista lukiessa tulee valitettavasti olo, että käsitteet ovat menneet sekaisin. Ei sitä kiistä kukaan, että simpanssi on geneettisesti ihmisen lähin sukulainen. Kyse on vain siitä, että se ei ole riittävän läheinen, jotta yhteinen esi-isä olisi ollut mahdollinen.

Mitä geeneihin tulee, Tuominen ei ole tainnut oivaltaa, että luonnossa suurin osa mutaatioista tapahtuu yksi emäspari kerrallaan. Pidemmän sekvenssin insertio - mitä hän tuntuu pitävän standarditapauksena - tarkoittaa, että materiaali on kopioitu toisesta kohtaa genomia. Pitkät, todellista uutta informaatiota sisältävät DNA-juosteet nimittäin eivät synny yhtäkkiä, vaikka evoluutio sattuisikin muuten toimimaan.

Fossiileista puhuttaessa on totta, että kivettyminen on harvinainen tapahtuma. Löytöjä on kuitenkin aivan riittävästi, jotta tilastollisia lainalaisuuksia voidaan soveltaa. Jos lajinkehitys olisi kulkenut kuten väitetään, muinaisjäänteiden tulisi olla pullollaan puolivalmiita ja keskeneräisiä elimiä, kuten vaillinaisia jalkoja ja epämuodostuneita pääkalloja.

Tälläisiä löytöjä on kuitenkin erittäin vähän. Edes kruununjalokivinä pidetyt liskolinnut eivät sisällä tietoa yksittäisten ruumiinosien kehityksestä. Ne ovat mosaiikkeja, jossa yhdistyvät esimerkiksi linnun höyhenistö sekä matelijan lantio ja käsivarret - kaikki valmiina ja toiminnallisina eliminä.

Lopuksi, eivät ne fossiilit ole niin harvinaisia. Sanoohan Tuominen itsekin, että niitä on voitu tuhlata surutta muun muassa TKK:n lattiakiveyksiin.

Tuomas Kangasniemi