Nykypäivän akvedukti - Millaun silta

Teksti: Pekka Tuominen

Rakennettu: 2001-2004
Korkeus: 343 metriä
Leveys: 32 metriä
Pituus: 2 460 metriä
Paino: 290 000 tonnia
Betonia: 85 000 m³

Etelä-Ranskan Gardissa seisoo vielä tänäkin päivänä oman aikansa todellinen tekniikan ihme: Gardin akvedukti. 275 metriä pitkänä ja 50 metriä korkeana se oli yksi muinaisen Rooman mahtavimmista silloista. Sen kaksi tuhatta vuotta säätä ja vandalismia kestäneet rakenteet ovat olleet ranskalaisten rakennusinsinöörien suoranainen pyhiinvaelluskohde jo vuosisatojen ajan.

Vain 50 kilometriä luoteeseen Gardista sijaitsee modernin tekniikan vastine akveduktille, Millaun viadukti. Tämä jättiläissilta ei kuljeta laakson yli vettä, kuten roomalaiset vastineensa, vaan katkeamattoman liikennevirran Pohjois- ja Etelä-Ranskan välillä. Neljä kaistaa autoliikennettä halkoo Tarn-joen laaksoa hämmästyttävässä 270 metrin korkeudessa 2,5 kilometrin matkalla.

Millaun silta kertoo ihmiskunnan teknisten kykyjen käsittämättömästä kasvusta parin viime vuosisadan aikana. 1800-luvulle asti useimmat sillat rakennettiin samankaltaisin menetelmin kuin muinaisessa Roomassa. Millaun silta on jotain radikaalisti erilaista.

Jättimäinen 2 460 metriä pitkä siltakansi on nostettu seitsemän pylvään varaan, joista lyhin on 167-metrinen ja korkein peräti 343-metrinen. Silta on siis Eiffelin tornia korkeampi ja samalla Ranskan korkein rakennelma, radiomastoja lukuun ottamatta. Tornien huipuilta jykevät teräsvaijerit laskeutuvat jakamaan siltakannen 36 000 tonnin massaa.

Silta rikkoi valmistuessaan 2004 saman tien neljä maailmanennätystä: korkein kohta siltarakennelmassa, korkeimmat pylväät, suurin etäisyys siltakannesta maahan ja suurin köysien varassa oleva siltakansi. Jos Gardian akvedukti nostettaisiin Millaun sillan kannelle, se mahtuisi helposti yhteen kahdeksasta pylväsvälistä ja jäisi vielä täysin sata metriä siltakannen yläpuolelle kohoavien pylväiden varjoon.

Sillanrakennus on muuttunut pelkästä rakennustekniikasta erittäin monimutkaiseksi tieteen ja tekniikan alojen yhteistyöksi. Vuoristoisen seudun voimakkaita tuulia varten siltakansi on muotoiltu käänteiseksi siiveksi. Se siis painaa siltaa maahan sitä tiukemmin, mitä kovemmin tuulee. Sillan rakenteita seurataan suurella joukolla sensoreita, jotka mittaavat kiihtyvyyttä, kallistusta, lämpötilaa ja tuulen nopeutta. Kaikkiaan sillassa kulkee 40 kilometriä sähköjohtoa ja 20 kilometriä valokuitua.

Silta rakennettiin, koska sen tarjoama reitti oli lyhyin tutkituista vaihtoehdoista. Muut reitit olisivat mahdollistaneet huomattavasti tavanomaisempien siltojen rakentamisen, mutta niitä olisi tarvittu enemmän. Sillan 400 miljoonan euron hinnan maksavat autoilijat noin kuuden euron siltamaksuina. Päivittäin liikennettä on yli 10 000 auton verran.

Sillalta avautuvat spektaakkelimaiset maisemat Tarn-joen laaksoon. Jos Eiffel-torni on hieno, miten olisi seitsemän Eiffel-tornin sarja vuoristomaisemissa? Ei ihme, että tähän mennessä eniten sillan liikennettä on häirinnyt turistien pysähtely maisemia ihailemaan. Jokainen tekniikan opiskelija voikin lisätä Ranskan-matkalleen yhden välttämättömän etapin Cognacin ja Champagnen lisäksi Millaun kohdalle. Niin, ja käykää toki samalla katsomassa Gardin akveduktiakin!