Yksi sai kotoaan mallin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Toinen sanoi olleensa pienestä pitäen kiinnostunut siitä minkälaisessa maailmassa oikein elämme. Kolmas, ettei puoluepolitiikka voisi vähempää kiinnostaa, mutta äänestää kuitenkin aina. Ovatko he läpileikkaus siitä, mitä teekkarit yhteiskunnallisista asioista ajattelevat?

Teksti: Johanna Mitjonen
Kuvat: Antti Kokkola

Mantraa yhteiskunnallisesti passiivista nuorista kuulee kaikkien vaalien alla. Nuoret eivät löydä tietään vaaliuurnille, eivätkä tunnista poliittisten puolueiden eroja. Yhdysvaltojen syksyllä valittavasta presidentistä ollaan joukolla kiinnostuneita, kun taas syksyn kunnallisvaaleista ei kukaan jaksa keskustella. Vain viihteellisesti tarjoiltua politiikka joku jaksaa lukea, Ilen sekoiluista osaa koululainenkin vääntää vitsin.

Puoluepolitiikka tuntuu monesta vaikealta hahmottaa, harva osaa selittää kuinka parlamentarismi isänmaassamme toimii. Tämän päivän parikymppiset joutuvat kuitenkin kohtaamaan elinaikanaan useampaan otteeseen talouskasvun taittumisen, suurten ikäluokkien eläkkeiden maksun ja kasvavan määrän ympäristöongelmia. Yhteiskunnasta on pakko kiinnostua.

Masentavaa. Luontoliitossa sivarina ja Vihreissä teekkareissa vaikuttava toisen vuoden informaatistoverkostojen opiskelija Teemu Meronen, 20, sanoo ettei yhteiskunnasta ole mikään pakko olla kiinnostunut. "Itse kuitenkin haluan tietää millaiseen yhteiskuntaan kuulun ja myös vaikuttaa siihen. Silloin ei tarvitse vain sopeutua siihen miten muut tekevät vaan voi itse olla se pieni signaali, jolla on potentiaalia muuttaa tulevaisuutta."

Fysiikkaa ja tietotekniikkaa opiskeleva Lasse Kärkkäinen, 24, vastaa samoin. "Mielestäni yhteiskunnasta ei tarvitse olla kiinnostunut. Kukin valitsee itse omat arvonsa, joiden mukaan elää, enkä näe miksi yhteiskunnallisten asioiden välttämättä tarvitsisi jokaista kiinnostaa, vaikka ne kaikkia muodossa tai toisessa koskettavatkin." Lasse sanookin, ettei ole kovin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Tähän nähden hänellä on kuitenkin varsin suoraviivaisia mielipiteitä: kirkko ja valtio tulisi erottaa toisistaan, joukkoliikenne muuttaa maksuttomaksi ja ruotsi muuttaa saamen kaltaiseksi vähemmistökieleksi. Toisaalta Lassen ajatuksiin elämästä on helppo samaistua. "Enimmäkseen sanoisin olevani kiinnostunut siitä, että valmistun 2010 mennessä, vanhan tutkintojärjestelmän mukaan ja että saan säästettyä asuntolainaan vaadittavat 10 prosenttia mahdollisimman pian."

Olisipa mukava keskittyä rakentamaan vain omaa taloudellisesti turvattua elämää. Mutta jos kukaan ei tee mitään Itämerelle, eivät lapsemme laita sinne enää varvastakaan, kuten Jacques Cousteau 1980-luvulla ennusti.

Otaniemen Keskustaopiskelijoissa vaikuttava sekä TKK:n jatko-opiskelija ja matematiikan ja systeemianalyysin laitoksella assistenttina työskentelevä Johanna Tikanmäki, 25, painottaa että yhteiskunta olemme me kaikki yhdessä. "Yhteiskunta sanelee aika paljon raameja ja pelisääntöjä tälle elämälle. Minä koen, että haluan vaikuttaa elämästäni ja elinolosuhteistani tehtäviin päätöksiin. Tai vähintään olla niistä tietoinen."

Hyvä. Edes jotakin yhteisöllisyyden suuntaan. Vai onko vain se mitä ihminen yksilötasolla yhteiskunnasta ajattelee olennaista? Joukkoliikkeiden aika taitaa todellakin olla ohi. Samalla menetetään kuitenkin myös jotakin yhteisöllisyyden voimasta. Bändi ei huomaa yhtä yleisön joukossa sytytettyä stendaria, mutta satojen musiikin tahtia myötäilevien liekkimeren kyllä.

Piraattipuolue nostaa päätään

Meronen kertoo jo lapsena pohtineensa millaisessa maailmassa oikein elämme. Kiinnostus yhteiskunnan tulevaisuutta ja ympäristöasioita kohtaan saikin hänet toimimaan erilaisissa järjestöissä. Hän kertoo innostuneensa politiikasta oivaltaessaan, että merkittävä osa yhteiskuntamme päätöksistä tehdään juuri puoluepolitiikan kautta. "Olemalla mukana puoluepolitiikassa pääsee vaikuttamaan tärkeisiin asioihin tehokkaasti", hän tiivistää. "Valitettavasti monilla on yhä pelko leimautumisesta puolueeseen liittymisen yhteydessä. Joidenkin mielestä puolueeseen liittyminen tarkoittaa, että ei enää tarvitse itse ajatella mitään. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Minä esimerkiksi olen juuri siksi Vihreiden jäsen, että haluan vaikuttaa siihen mitä asioita puolue ajaa."
Meronen on valinnut toimimisen sekä järjestössä että puolueessa. Hän sanoo suurimman eron näiden kahden välillä oleva siinä, että järjestöt ajavat enemmän yhtä asiaa, kun taas puolueessa on otettava koko yhteiskunta huomioon. Ennen Luontoliitossa sivarina toimimista hän on ollut Prometheus-leireillä apuohjaajana sekä järjestämässä Nuorten filosofiatapahtumaa. "Olen halunnut antaa oman työpanokseni mielestäni tärkeälle työlle ja toiminta on tietenkin ollut todella mukavaa, ei sitä muuten tulisi tehtyä. Elämän varrella on tullut oltua mukana sekalaisesti myös eri ympäristöjärjestöjen kampanjoissa, koska niiden ajamat asiat ovat tuntuneet tärkeiltä."
Kärkkäinen sanoo, ettei katso olevansa erityisen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, varsinkin puoluepolitiikan hän näkee ongelmallisena. "Yksikään parlamenttipuolueista ei aja asioita, joita toivoisin." Vaikka perinteinen parlamentarismi saa Kärkkäiseltä rukkaset, seuraa hän kuitenkin kiinnostuneena mitä Piraattipuolueesta on muotoutumassa. "Seuraan mielenkiinnolla syntyykö siitä se, mitä Tietoyhteiskuntapuolueesta odotin. Ei siis yhden asian puoluetta, vaan laaja-alaisesti yhteiskuntaa uudistava, myös alle 40-vuotiaisiin vetoava puolue. Toivon mukaan tietynlainen aktivaattori, jolla saataisiin nuoret osallistumaan politiikkaan."
Vuonna 2006 perustetun, mutta jo nyt kuopatun Tietoyhteiskuntapuolueen keskeiset teemat olivat tietoyhteiskunta ja sen kehittäminen. Piraattipuolue on taas julistanut toimivansa perinteisen oikeisto-vasemmisto-akselin ulkopuolella. Puolueen ajatuksena on suojata yksityisyys tietotekniikalta, edistää tietoa, kulttuuria ja tutkimusta vapauttamalla niitä rajoituksista ja parantaa digitaalisen median kuluttajansuojaa.
Vaikka Kärkkäinen sanoo, etteivät sensuuriasiat ole hänen sydäntään lähellä, oli hänellä oma lusikkansa kuukauden takaisessa sopassa, jossa opiskelijoiden sivuja suljettiin niiden sisältäessä Lapsiporno.info-sivulla ollutta materiaalia. Hän olikin toinen opiskelijoista joka joutui asian tiimoilta "TKK:n tietohallinnon hampaisiin", kuten hän itse kuvaavasti sanoo. Nyt Kärkkäistä on ohjeistettu olemaan laittamatta kotisivuilleen minkäänlaista poliittista materiaalia. "Siinä ei kohdallani ollut sen kummempaa kuin periaate siitä että, jos jotakin sensuroidaan, teen siitä kopion. Sitä varmemmin mitä innokkaammin sensuuria yritetään harrastaa."

Puoluekokous hiekkalaatikolla

Johanna Tikanmäki taas on kasvanut ympäristössä, jossa yhteiskunnallisten kysymysten pohtiminen on ollut luonteva osa elämää. Hän kertoo mallin yhteiskunnallisten asioiden pureskelemiseen tulleen hyvin läheltä, omalta isältä. Isä on ollut niin kauan kuin hän muistaa kunnanvaltuustossa ja sen myötä puoluetoiminnassa mukana. Myös hänen muut sukulaisensa, esimerkiksi isoisät ja täti olivat hänen ollessaan lapsi, aktiivisesti mukana vaikuttamassa yhteiskuntaan. "Muistan jo melko nuorena istuneeni kokouksessa värityskirjan ja palapelin kanssa. Naapurin lapsilla oli vähän samantyyppinen tilanne, joten leikimme sitten aikuisten suureksi huviksi kokousta puolitekoisessa leikkimökissä." Hän tuumiikin, että tästä ei ollut enää pitkä matka siihen, että hänelle itselleen muotoutui näkemyksiä, joita on halunnut olla edistämässä.

Tikanmäki on malliesimerkki aktiivisesta teekkarista. Hän on ollut mukana omassa killassaan, ammattiainekerhossa ja vaikuttamassa Teekkarikylän asioihin. Otaniemen alueella toimivaan Keskustan Opiskelijaliiton paikallisyhdistykseen Tikanmäki liittyi 2003. Keskustan hän sanoo valinneensa puolueekseen aatteen takia. "Kasaa valmiita vastauksia keskustalaisuuden syvimmästä olemuksista ei välttämättä ole, ja monet ilmeisesti kokevatkin sen haastavaksi. Minulle olennaista keskustalaisessa ajattelussa on mahdollisuus menestyä kuitenkin unohtamatta alkiolaista köyhän asiaa ja perusturvaverkkoa. Tämä on selvä ero kanssapuolueisiin oikealla ja vasemmalla." Ylioppilaskunnan edustajistoon hänet pyydettiin myös mukaan. Ehdolla ja valittuna hän on aina toiminut Keskeisten teekkarien listalla.

Syksyllä hän onkin asettumassa kunnallisvaaliehdokkaaksi. Lopullisena suuntana onkin sitten varmasti eduskunta? "Koskaan ei varmaan pidä sanoa ´ei koskaan´. Olen kuitenkin syrjästä katsellut kansanedustajien työtä, eikä asema minusta ainakaan tällä hetkellä vaikuta kovin tavoittelemisen arvoiselta. Töissä ollaan — paitsi eduskunnassa ja varsinaisissa töissä — aina astuttaessa kotiovesta ulos, eikä se kotiovien sisäpuolinenkaan elämä täysin turvassa julkiselta riepottelulta ole. En usko, että nahkani on, ainakaan vielä, tuollaiseen riittävän vahva."

Nukkujia herättelemässä

Eivätkö yhteiskunnallisesti passiiviset ihmiset sitten ansaitse potkua takalistoonsa? Onko vapaamatkustaminen edes vaihtoehto, kun tulevaisuudessa ei häämötä mitään muuta, kuin vastuunottoa yhteiskunnasta? Mitä haastateltavat haluaisivat tällaisille ihmisille sanoa? "Sen kun olet passiivinen ja jätät äänestämättä", Meronen sanoo. "Valinta on sinun. Ota kuitenkin huomioon, että silloin valta keskittyy niille, jotka ovat aktiivisia ja äänestävät. Nykyisellään valta keskittyy aivan liikaa ihmisille, jotka eivät ymmärrä hyvin edes nyky-yhteiskuntaa, saati sitten että osaisivat katsoa tulevaisuuteen esimerkiksi 50 vuoden tähtäimellä. Äänestämällä, seuraamalla yhteiskuntaa ja ennen kaikkea miettimällä itse sitä millaisessa maailmassa haluaa elää, voi vaikuttaa paljonkin."

Kärkkäinen on Merosen kanssa samoilla linjoilla. "Jos katsot olevasi tyytyväinen kaikkeen, niin siitä vaan — näemmä muut osaavat äänestää hyvin puolestasi. Jos näet epäkohtia, on tehokkain tapa vaikuttaa suora politiikkaan osallistuminen tai ainakin vallassa olevien kanssa keskustelu, mutta kyllä äänestämällä voi vaikuttaa. Esimerkiksi Jyrki Kasvi ei olisi päässyt eduskuntaan ilman Otaniemestä tulleita ääniä. Yleisesti ottaen alalla kuin alalla pääsee pitkälle sinnikkäästi asian eteen työskentelemällä ja viitseliäisyydellä. Tämä koskee myös politiikkaa."

Tikanmäki haluaisi myös herätellä nukkuvia äänestäjiä. "Oletko kaikin puolin tyytyväinen siihen, miten muut sinua koskevista asioista päättävät? Jos olet, niin mikäpä siinä. Jos et, kannattaa ehdottomasti miettiä omia vaikutuskeinoja. Jos itse ei halua astua tulilinjalle, niin aina voi olla yhteydessä niihin, jotka on päättäjiksi valittu. Heillä on yleensä korvat auki perustelluille näkemyksille."

Banderolli vai äänestyslipuke?

Keski-ikäisten paukutellessa ahkerasti äänestyshuoneistojen ovia, eduskunta ukkoutuu ja akkautuu. Nuoret ovatkin lähteneet vaikuttamaan marginaaleihin. Nuorison kansalaisvaikuttaminen näkyy Internetissä ja mielenosoituksissa. Nykyindividualistinuori meuhkaa sähköisesti niin että näppis laulaa tai räntäsateessa räkäposkella oman asiansa puolesta. Mutta saako tätä kautta aikaan muutoksia?

Merosen mielestä ei ole yhtä parasta tapaa vaikuttaa. "Kannattaa vaikuttaa siellä, missä se tuntuu itsestä parhaalta. Erilaiset nuoriso- ja kansalaisjärjestöt ovat suosittuja suomalaisten keskuudessa ja netti tarjoaa yhä useammalle mahdollisuuden osallistua. Myös mielenosoitukset ovat säilyttäneet mielenkiintonsa. Esimerkiksi opintotukien korotusta vaativassa mielenosoituksessa oli valtavasti ihmisiä mukana ja nettisensuuria vastustava mielenosoitus veti myös hyvin väkeä."

Kärkkäinen on paljon skeptisempi. "Internet-adresseilla ei ole ikinä ollut minkäänlaista vaikutusta mihinkään, eikä mielenosoituksillakaan valitettavasti juurikaan vaikutusta ole. Monet opiskelijat varmaankin muistavat opintotuen korotusta vaatineen suurmielenosoituksen. Hesarissa taisi sen jälkeen olla pilapiirros köyhistä opiskelijoista pähkäilemässä, että pitäisikö juoda lattea vai cappuccinoa."

Tikanmäki muistuttaa, että Internetin keskustelufoorumeilla ei ole juurikaan merkitystä päivänpolitiikassa. "Niitä foorumeita on jo pelkästään niin paljon, ettei kaikkea keskustelua kukaan ehdi seurata." Hänen mielestään tehokkainta olisikin pyrkiä vaikuttamaan puolueen kautta. "Esimerkiksi Otaniemen Keskustaopiskelijoiden kannanotto painaa varmasti monen keskustalaisen päättäjän silmissä enemmän kuin satunnaisen yksittäisen kansalaisen yhteydenotto, saati sitten saman kansalaisen valitusvirsi Suomi24:n keskustelupalstan syövereissä."

Teekkari pohtii asiakysymyksiä

Polyteekkarissa on ollut keväällä kolumneja teekkareiden yhteiskunnallisesta passiivisuudesta. Mitä mieltä haastateltavat tästä ovat? "Eivät teekkarit ainakaan liikaa puhu yhteiskunnallisista asioista", Meronen sanoo. "Kyllä moneltakin löytyisi sanottavaa eri asioihin, mutta kulttuurimme ei ehkä rohkaise tarpeeksi keskusteluun ja osallistumiseen. Teekkarit ovat esimerkiksi hyvin vihreitä, viime eduskuntavaaleissa Vihreät saivat Otaniemestä 32,1 prosenttia äänistä, mutta silti kovin moni ei tuo vihreyttään aktiivisesti esille."

Kärkkäisen mielestä väite teekkareiden passiivisuudesta ei pidä paikkaansa. "Useimmat teekkarit tuntuvat olevan hyvinkin kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista kuten opintotuen suuruudesta, tiedostojen vapaasta kopioinnista, pakkoruotsista, YLEn HDTV-lähetyksistä ja vaikka mistä. Todellinen ongelma on, ettei ole puoluetta, jota äänestää." Hänen mielestään Suomessa äänten jakamiseen käytetty d´Hondtin menetelmä on ongelmallinen, koska siinä äänestäjä ei voi valita, kenelle äänensä antaa. "Käytännössä kohteena on aina puolue, eikä yksittäinen ehdokas, jolla sinänsä saattaisi olla ne oikeat mielipiteet esimerkiksi vaalikoneen perusteella."

"Minusta tuntuu enneminkin siltä, että kaikki teekkarit eivät aivan täysin ymmärrä yhteiskunnallisen päätöksenteon dynamiikkaa", Tikanmäki sanoo. "Rationaaliset teekkarit hakevat yhteiskunnallisissa kysymyksissä jonkinlaista objektiivisesti parasta ratkaisua ymmärtämättä, että sellaista ei ole, vaan ratkaisujen vertailu on aina näkökulmakysymys, riippuvainen hyötyfunktion valinnasta. ´Objektiivisen totuuden etsinnässä´ ei sitten ehkä koeta tarvittavan teekkarin panosta ja sen takia yhteiskunnalliset asiat voi jättää vähän vähemmälle huomiolle omalta kohdalta."

Teekkarilla on varaa valita

Teekkarille on tarjolla monia yhteiskunnallisia järjestöjä, joissa toimia. Valita voi poliittisten ryhmittymien lisäksi tiettyjen teemojen puolesta toimivien yhdistysten väliltä, liittyä voi esimerkiksi lähiruokaa suosivan pOTAatin riveihin. Jäsenvärväys kaikkien yhdistysten kohdalla tapahtuu tyypillisesti syksyllä Kampusriehassa.

Ihmisoikeusasioista kiinnostuneelle teekkarille samanhenkistä seuraa löytyy Ota-Amnestyssa. Siellä aktiivisia jäseniä on kymmenen, infolistalla 171 lisää. "Toivomme ja uskomme, että infolistalla olijoista joku aina aktivoituu jossain vaiheessa", Suvi Weckman yhdistyksestä kertoo. Yhdistyksellä on Amnestyn Suomen osaston kampanjatempauksia Otaniemessä, esimerkiksi kidutuksen vastaisen päivän nokkahuilukidutus joko täällä tai Tapiolassa.

Ympäristöasioista kiinnostuneille on tarjolla Otaniemen ympäristöseura. Siihen kuuluu reilut kaksikymmentä jäsentä. Yhdistyksen toiminta sisältää sauna- ja keskusteluiltoja eri ympäristöteemoista sekä retkiä luonnon helmaan.

Puolueilla on Otaniemessä yhdistyksiä, mutta ylioppilaskunnan edustajistossa puolueet eivät ole vahvasti esillä. Otaniemen keskustaopiskelijoihin kuuluu 27 varsinaista jäsentä. Varapuheenjohtaja Johanna Tikanmäki sanoo, ettei puoluepolitiikka näy edustajistossa. "Sen sijaan edaattoreiden, niin poliittisiin ryhmiin kuuluvien kuin muidenkin, puheenvuoroista ja äänestyskäyttäytymisestä poliittisissa kysymyksissä pystyy kyllä päättelemään aika paljon kunkin edaattorin poliittisista näkemyksistä. Toiset ovat kertoneet niistä äänestäjilleen etukäteen, mutta suurin osa ei — minun mielestäni valitettavasti."

Vihreissä teekkareissa jäseniä on 20 ja määrä kasvaa koko ajan. Yhdistyksen puheenjohtaja Teemu Meronen kuvaa tyypillistä jäsentä: "Sellaiseksi kuin teekkari yleensä: ei tyydy luutuneisiin käsityksiin, vaan pyrkii löytämään uusia ratkaisuja ja ennen kaikkea toimii pelkän puhumisen sijasta. Tästä esimerkkinä Vihreiden teekkareiden perustama Otaniemen kierrätyskeskus. Merosesta puoluepolitiikka voisi näkyä edustajistossa enemmänkin. "Mielestäni puoluepohjaisilla edustajistoryhmillä on selkeämpi perusta päätöksenteolle kuin killoilla ja alayhdistyksillä."

Demarit näkyvät Otaniemessä yhdistyksenä nimeltä Otaniemen opiskelijademarit eli Oodi. Aktiiveja yhdistyksessä on muutamia, rivijäseniä toistakymmentä. Puheenjohtaja Johannes Erra määrittelee tyypillisen jäsenen uskovan pohjoismaisen hyvinvointivaltion uudistumiseen teknologian edistyksen kautta. Myös hän sanoo puoluepolitiikan näkyvän vähänlaisesti edustajistossa. "Ihmiset hahmottavat TKY:n edustajiston toimintaa enemmänkin kiltojen ja muiden puoluepoliittisesti sitoutumattomien viitekehysten kautta. Olisi kuitenkin tärkeää, että myös TKY:ssä tiedostettaisiin poliittisten valintojen merkitys kaikessa päätöksenteossa. Sen tietoisuuden kasvattamisessa Oodilla ja muilla poliittisilla yhdistyksillä on vielä paljon yhteistä työnsarkaa."

Viime syksynä Oodi kärsi rankan vaalitappion, eikä saanut edustajistoon yhtään edustajaa. Mistä tämä johtui? "Sosialidemokratian kannatus itsessään tuskin on Otaniemessä aiemmasta merkittävästi laskenut. Oodin jäsenistä vain osa on SDP:n jäseniä, mutta puolueen vaalitappio eduskuntavaaleissa saattoi silti passivoida aiempaa äänestäjäkuntaamme. Poliittinen sitoutuminen ei ainakaan tällä hetkellä kiinnosta teekkareita edes siinä määrin kuin aiemmin. Poliittisten aktiivien vähentyessä myöskään listaa ei saatu entisen pituiseksi, ja henkilökeskeisissä vaaleissa ehdokkaiden määrä on usein melko suoraan verrannollinen listan saamaan kokonaisäänimäärään", Erra vastaa.

Kokoomuksella on teekkareiden keskuudessa vankka kannatus. Paljon kertoo se, että edustajistoryhmistä viidellä ryhmittymällä on etuliitteenään sana oikea. Kokoomusteekkareiden sivuilla kuitenkin kerrotaan, että osa Oikeista Teekkareista on Kokoomusteekkareiden jäseniä, mutta suurin osa on puoluepoliittisesti sitoutumattomia.

Tarkkaa jäsenmäärää yhdistyksestä ei sanota, mutta jäseniä vakuutetaan olevan paljon. Kokoomusteekkarit kuuluvatkin Kokoomusopiskelijoiden suurimpiin yhdistyksiin. Yhdistys tuntuu olevan myös piirun verran aktiivisempi jäsenten houkuttelussa. "Kun kampuksella tapahtuu, Kokoomusteekkarit ovat paikalla. Parhaiten uusia jäseniä houkutellaan näyttämällä kaikille, kuinka hauskaa voi hyvässä ja fiksussa seurassa olla. Sitsien ja saunailtojen ohella meillä on tapana pitää kahviständiä päälafkalla aina silloin tällöin", Atte Harjanne yhdistyksestä kertoo. Tyypillistä jäsentä Harjanne kuvaa entiseksi tai nykyiseksi aktiiviksi, sillä usein uudet jäsenet löytävät itsensä nopeasti hallituksesta tai toimarin pestistä. "Lisäksi tyypillinen jäsen on tietysti itsenäinen ajattelija, valveutunut keskustelija, fiksu ja lähes aina oikeassa."

Puoluepolitiikan näkymisestä edustajistossa Harjanne toteaa seuraavaa: "Edustajiston käsittelemät asiat eivät juurikaan liity suoraan puoluepolitiikkaan. Siksi edustajiston kokoomusteekkarit löytyvät lähinnä Oikeitten teekkarien riveistä eivätkä omana ryhmänään. Puoluepolitiikan puuttuminen suoraviivaistaa TKY:n päätöksentekoa. Kääntöpuolena on kuitenkin se, että esimerkiksi hallitus rakennetaan henkilöiden eikä tavoitteiden ympärille, jolloin toiminta on pohjimmiltaan reagoivaa eikä ennakoivaa."

Johanna Mitjonen

TKY pysyy lestissään

TKY ei julkaise yhteiskunnallisia kannanottoja, vaan pidättäytyy kommentoimaan vain opiskelijoiden asioihin liittyviä asioita.

TKY:n hallituksen puheenjohtaja Christian Peltonen kommentoi yhteiskunnallisten kannanottojen puuttumista TKY:n toiminnassa sanomalla, että hallitukseen lähdetään edistämään teekkareiden asiaa, ei vaikuttamaan yhteiskunnallisiin ilmiöihin tai rakentamaan poliittista uraa. Hän viittaa myös edustajiston toimintaan. "Meillä edustajisto on paikka, jossa päätetään teekkareiden asioista yhteinen intressi mielessä. TKY:n edustajistossa ei ole ollut tarvetta rakentaa olematonta intressien vastakkainasettelua tuomalla mukaan puoluepoliittisia intressejä." Lopuksi Peltonen myös toteaa historian tuovan nykytilanteeseen perspektiiviä. "Oman mausteensa kriittisyyteen tuo myös villi 1970-luku, joka ei välttämättä ole kovin kovassa suosiossa."

Merosen mielestä TKY:ssäkin voitaisiin olla yhteiskunnallisesti äänekkäämpiä. "Ylioppilaskunta voisi ottaa kantaa esimerkiksi asioihin, jotka ovat teekkareille läheisiä ja joista löytyy asiantuntemusta koulutuksen puolesta valtavasti." Tikanmäen mielestä TKY on viime vuosina linjannut esimerkiksi metrosta suoraviivaisesti. Hänen mielestään TKY voisi harkita laajempaa kannanottolinjaa opiskelijoiden elämään ja tulevaisuuteen laajasti liittyvissä kysymyksissä. Meronen ja Tikanmäki tuumivat, että jotkin tekniset, tiettyä asiantuntijuutta vaativat kysymykset voisivat sopia kannanoton aiheiksi. "Toki rajanveto on aina vaikeaa, mutta nykyinen täysi hiljaisuus on minusta huono linja", Tikanmäki sanoo. Kärkkäisen mielestä teekkarit ovat useimmissa asioissa mielipiteiltään hajallaan. "Kuitenkin Otaniemeä tai opiskelijoita yleensä koskettavissa asioissa kantaa voitaisiin ottaa, esimerkkeinä länsimetro, opintotuet ja erityisesti TKK:n toiminta ja sen avoimuus."