Homojen kesken

Jussi Eskelinen, 22, ja Julius de Bruijn, 24, ovat homoja. Miehet vaikuttavat Teekkarilesbojen ja homopolyteknikkojen yhdistyksen eli Telehpyn hallituksessa, joten he tietävät, millaista on olla homona äijäkulttuurin kehdossa, TKK:lla.

Teksti ja kuva: Sofia Ziessler

Telehpy perustettiin vuonna 1996, jotta TKK:n ei-heterot pystyisivät löytämään samankaltaisia ihmisiä ja vertaistukea. Nyt Telehpyyn kuuluu noin 40 jäsentä, mikä on tosin vain pieni osa kaikista TKK:n homoista. Jussi ja Julius ovat hyvin perillä TKK:n opiskelijoiden asenteista homoja kohtaan. Telehpyn Otasuunnistus-rastilla ja Kampusrieha-ständeillä phuksit ovat suhtautuneet homoihin enimmäkseen ihanan kiinnostuneesti ja suvaitsevaisesti.

Telehpyn välttämättömyys onkin vähentynyt sitten sen perustamisen, koska rivikiltalaiselle ei enää ole juuri väliä harjoittaako kiltakaveri miesten- tai naistenvälistä rakkautta. "Ainakin Tietokillassa ollaan jo valmiiksi sen verran omituisia, ettei niitä haittaa, jos joku on seksuaalisesti erilainen. Ne on vaan, että ahaa", Julius valaisee omia kokemuksiaan ja jatkaa: "Muissa killoissa voi olla vähän vaikeampaa, mutta ainakin fyysikot ja tikkiläiset ovat yleisesti sen verran friikkiä porukkaa, ettei ne kummastele mitään." Vanhemmassa sukupolvessa ollaan toki varautuneempia, koska homous ei ole pitkällä aikavälillä ollut yhtä esillä.

"Sanotaan niin, että TKK:lla, jossa keskimääräinen äo on yli 120, homous ei vaikuta mihinkään. Sitä kokee koko ajan, että on niin fiksussa seurassa ja ihmiset osaavat ajatella omilla aivoillaan. Joskus jos erehtyy tapaamaan jotain vanhoja yläastekavereita, niin huomaa eron — ei sellaisten ihmisten kanssa tule vietettyä aikaa sen pahemmin", Julius pohtii. TKK:lla ja pääkaupunkiseudulla tulee miesten mukaan sokeaksi sille, ettei kaikkialla välttämättä ole yhtä rentoa. Eikö meidän homoillamme todellakaan ole ongelmia?

Alvarin aukion rakennusmiehet ovet huudelleet Jussille ja hänen kaverilleen, että "vitun homot, painukaa helvettiin", kun he sattuivat halaamaan siellä. Juliuksella puolestaan on ollut välillä joidenkin opiskelijoiden kanssa sananvaihtoa. "Otan sen aina huumorilla ja vittuilen takaisin", Julius kertoo. "En voi sanoa, että olisin kokenut syrjintää, mutta ehkä se johtuu omasta asennoitumisestani kaikkeen, mitä ihmiset miettii. Pitää lopettaa liika ajattelu, mitä itse oikeasti on ja mennä vain eteenpäin. Ei sitä tarvitse mitenkään ratkaista tai päättää mitä olet suuntautumiseltasi, se on helpointa niin." Jussikaan ei halua rajoittaa käyttäytymistään seksuaalisen suuntautumisen perusteella: "En ajattele, että koska olen homo, minun pitää toimia näin ja näin. Liika itsensä lokeroiminen voi olla hyvinkin ahdistavaa." Ahdistusta on molemmilla miehillä ollut viimeksi teininä. Jussi on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa itsensä tunsi "maailman ainoaksi homoksi". Pääkaupunkiseudulle muuttamisen ja Telehpyyn liittymisen jälkeen elämästä on tullut paljon helpompaa.

"En ole julkisesti kamalan homomainen ihminen, mutta joskus tykkään ärsyttää ihmisiä", Julius virnuilee. "Täällä se on tosin vaikeaa, kun kukaan ei oikein jaksa välittää. Tietokillassakin heterot halailevat keskenään koko ajan". TKK:lla miehet voivat olla fyysisesti läheisiä ja halailla ainakin jossain piireissä — ja tietenkin humalassa. Molemmat miehet myöntävät nauraen, että niin sanottu homotutka, eli gaydar, on täysin todellinen ja toimiva käsite. Mihin tutka perustuu? "Ei voi tietää", miehet virnistelevät. Lesbot ovat miehille vaikeampia tunnistaa. "Usein on käynyt niin, että olen ollut ihan varma, että toi on lesbo, mutta seuraavassa lauseessa tyttö onkin alkanut puhua poikaystävästään", Jussi ihmettelee. TKK:lla aktiivikiltalaisnaiset ovat muutenkin aika poikamaisia: "Ne käyttäytyy kuin äijät", Julius analysoi. "On hienoa, että ihmiset toteuttavat itseään eikä sukupuolimalleja", Jussi miettii.

"Ulkomailla hienoa on se, että siellä on kokonaisia homokaupunginosia", vuodenvaihteessa Amsterdamissa piipahtanut Julius huokaa. Helsingissä homoja on erittäin paljon Iso-Roobertinkadulla Punavuoressa. "Onhan se edelleen Helsingin tyylikkäintä aluetta". Isoroban DTM onkin homolle paras paikka pokata seuraa, vaikka paikkoja on toki muuallakin. "Jos menet sisälle, menee viisi minuuttia, ja sulla on jo kolme puhelinnumeroa", Julius kertoo. Miesten mukaan TKK:lla seurustelukumppanin löytäminen voi olla vaikeaa, etenkin, jos ei kuulu Telehpyyn; siellä pariutumisia on kyllä nähty.

"Jos elät jonkun ihmisen kanssa, ei siihen välttämättä tarvitse avioliittoa", Jussi pohtii, vaikka myöntää, että avioliiton tuomat taloudelliset edut tulee olla mahdollisia myös homoille. Julius puolestaan kuvailee itseään liian urakeskeiseksi, jotta hän voisi olla ainakaan tällä hetkellä hyvä partneri kestävässä suhteessa. "Mitä tulee adoptioon homoliitossa, niin kyllä se periaatteessa olisi mahdollista", Jussi arvioi. "Toivoisin, että lapsi kasvaisi ajattelemaan itse ilman paineita ylitsepursuavasta homomyönteisyydestä. Lapsi ei myöskään saisi olisi adoptiovanhemmilleen näyttelyesine, että katsokaa, tässä on nyt homopariskunnan lapsi", Julius tiivistää. "Jos ajatellaan näitä ympyröitä, niin ei kahden teekkarihomon lapsesta voisi mitään huonoa tulla — on täällä sen verran fiksua porukkaa", hän toteaa.

Molemmat miehet ovat tulleet kaapista lukion loppupuolella ja yliopistoelämän taitteessa, vaikka tieto omasta erilaisuudesta olikin syntynyt jo paljon aiemmin. Jussi tuli kaapista16-17-vuotiaana ja Julius 18-vuotiaana. "Sanoin mutsille kaksikymppisenä, että olen homo, mutta se sanoi vain, että ´mä tiesin, mä tiesin´", Julius naureskelee. Jussi kertoo tavanneensa itseään nuorempia homoja, jotka ovat tulleet kaapista jo lukioikäisenä, ja jotka ovat kertoneet esimerkiksi tanssineensa vanhojentansseissa samaa sukupuolta olevan parin kanssa — sama ei olisi tullut aika
naan kuuloon Jussin kotipaikkakunnalla.

Juliuksella on kokemuksia, jotka saivat hänet aikoinaan vakuuttuneemmaksi seksuaalisuudestaan: "Kävin läpi kasvattavan ja puhdistavan aikakauden, kun olin naimisissa naisen kanssa. En kyllä koe enää olevani edes biseksuaali — olen ollut ihastunut pariin naiseen ja kymmeniin miehiin", Julius miettii. Hän arvioi olevansa 95 % homo.

Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n piirissä toimii seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yhdistys Opiskelijavinokkaat (Ovi). "Telehpyssä ollaan menevämpiä", Julius arvioi. "Ovissa on keskitytty lähinnä teen juomiseen kerhohuoneella, telehpyläiset ovat teekkarimaiseen tapaan aktiivisempia", Jussi täsmentää. Molemmat miehet kuuluvat myös Oviin, ja Jussi on yhdistyksen hallituksessa tiedotusvastaavana. Opiskelijavinokkaista on osallistuttu edustajistovaaleihin, toisin kuin Telehpystä. "Ei me olla oltu kovin poliittisia". Monien telehpyläisten arvomaailma on poliittisesti jokseenkin vihreä, mutta ennakkoluuloista poiketen yhdistyksen riveistä löytyy myös konservatiivisempaa porukkaa. Jussin mielestä politiikanteon sijaan Telehpyn tärkein anti on ollut, että ujot ja sulkeutuneet phuksit ovat voineet löytää itsensä. "Tosin sellaisia tapaa vuosi vuodelta yhä vähemmän. Itse taisin olla viimeisiä", 2004 aloittanut Jussi kertoo.

Vaikka asiat ovat hyvin, on kuitenkin jotain, mitä Jussi ja Julius haluaisivat muuttaa maailmassa. "Kun 12-13-vuotiaana tajusin olevani homo, en tiennyt siitä maailmasta mitään, koska missään ei oltu kerrottu siitä. Koulukirjoissa saatettiin mainita asiasta parilla sanalla ja media esitti pelkkiä stereotypioita", Jussi pohtii. Juliuksen mielestä taas homouden ylinäkyvyys mediassa ei ole välttämättä hyvä. "On vain kysymys siitä, että joillakin on erilaiset geenit". Ylisuvaitsevaisuudesta ja ihannoinnista pitäisi päästä arkipäiväisyyteen ja äärimmäisten mielipiteiden sulautumiseen.  Miehet jättävät omaan arvoonsa "kuinka parantua homoudesta" -tyyppiset toisen ääripään keskustelupaneelit, ja toivovat, että asenteet normalisoituisivat kautta linjan.

Tutustu Telehpyn
toimintaan: http://www.telehpy.tky.fi