Tarinoita tiiliseinien kylästä

Pääkirjoitus 14.5.2008

Johanna Mitjonen

Minulla on vieläkin tallessa ensimmäinen sähköpostiviesti, jonka Poly minulle lähetti. Olin lähestynyt sitä sähköpostilla, joka oli näennäisen kepeä, mutta oikeasti valtavan tosissaan kirjoitettu. Viesti oli vieläpä täynnä kirjoitusvirheitä. Poly yllätti mutkattomuudellaan ja kutsui minut heti seuraavan illan saunailtaan. Muistan saapuneeni Gorsuun oman kuskin kanssa korkokengissä ja kummastelleeni pelkkä pyyhe päällä kekkaloinutta Santeria.

Maanantaiaamulla vien koirat juoksemaan koirapuistoon. Aurinko kimmeltää niiden turkeissa. Kävelen ex-oubsilaisen Vesan kodin ohi ja mietin koska pyytäisin hänet kylään. Ajatella, että olemme jälleen naapureita. Matkustan bussilla töihin, se on kummallista, koska olen asunut kaksi vuotta Otaniemessä. Selailen juttulistaa ja olen vieläkin harmissani, ettei Fortum ottanut minua vierailulle ydinvoimalaan, eikä ELOn ja OUBSin yhteishaastattelusta tullut mitään. Ehkä ne olisivat vielä onnistuneet, jos olisi ollut aikaa, mutta se loppui. Illalla käyn katsomassa päätoimittajapaneelin, jonne on vaivautunut vain muutama edaattori. Ajattelivatko muut kenties äänestyksessä kilauttaa kaverille? Miksi hakea luottamustoimeen, jota ei huvita hoitaa?

Alussa olimme toisillemme vain yksi irtosuhde lisää. Kävin kuitenkin juhlimassa Otaniemen yössä ja tutustuin Polyyn hieman paremmin. Sen ympärillä pyöri tuolloin myös paljon muita tyttöjä.  Poly oli välillä vähän juntti, laukoi huonoja vitsejä, oli ärsyttävän kovaääninen ja meuhkasi välillä asioista, joista ei kyllä tiennyt yhtään mitään. Juttelin sen exien kanssa ja sain kuulla kaikenlaisia villejä juttuja sen historiasta.  Huomasin kuitenkin aivan varkain viihtyväni sen kanssa koko ajan paremmin.

Tiistaitsekissä kirjoitan muistivihkooni TKK:n linjauksia innovaatioyliopiston hallituksen jäsen valinnoista: "Opiskelijayhteisön kuulemisen sijaan koko akateemisen yhteisön kuuleminen." Käytännössä tämä jargon tarkoittaa kuukausia käytyä keskustelua siitä, että opiskelijaedustukselle ei innovaatioyliopiston hallituksessa ole tilaa. TKY:n hallitus vastustikin lausunnon kohtaa.

Käyn myös museolla Tiinan vieraana, haen YTHS:ltä kuukausitolkulla ruinatun tutkimuksen ja näen Merin Ruoholahdessa. Kävelemme tienvierustaa autojen suhistessa ohitsemme ja yritämme haastatella asunnottomia, jotka ovat kyhänneet asumuksia Länsiväylän varteen.

Yhtäkkiä huomasin köllötteleväni toimituksen sohvalla tavan takaa, syöväni pitsaa Keltsussa ja ideoivani Polyn kanssa useita juttuja. Kevättalvella yhteinen ystävämme käski tunnustaa tosiasiat; olimme ihastuneita tosiimme. "Sinun pitäisi hakea päätoimittajaksi", hän sanoi.

Keskiviikkona käyn kirjoittamassa uuden työsopimuksen ja juttelen edellisen päätoimittajan kanssa. Maili ja soitto Polyteekkarin toimittajan ja taittajan töistä kiinnostuneilta, hyvä homma, työ tarvitsee taas ensi vuonnakin tekijänsä. Katselen sähköpostin täyttymistä palautuvista jutuista. Annu palauttaa kolumninsa erikoisella tervehdyksellä: "Heipputilaa, ja terkkuja tiputuksesta." Juhani ehdottaa juttua Otarantaan tulevasta tutkijahotellihankkeesta. Kaivelen aihetta hetken ja totean, että aiheesta on tulossa vasta syksyllä lisää tietoa. Laitan sen seuraajani listaan.

Tulin valituksi. Alussa ajattelin, että aivan kaikki olisi mahdollista. Mutta yhtäkkiä kepeä ihastumisen aika oli ohi ja olimme Polyn kanssa vakavassa suhteessa. Ei enää hassuttelua, vaan tuloslaskelmien tanaamista.  Puin Polyn uusiin vaatteisiin ja yritin opettaa sille uusia tapoja ajatella. Välillä kävimme raivoisia taisteluja ajasta, rahasta ja jaksamisesta. Säntillisen aikataulun noudattaminen oli Polylle aina vaikeaa, lähes mahdotonta.

Torstaina palaveeraamme toimituksen kanssa. Ihastelen pääjutun kuvia ja etenkin siihen tulevaa oravajuttua. Alan taas tapani mukaan kohkaamaan, kun innostun. Ajatelkaa nyt, että se orava nukkui teekkarilakissa! Iltapäivällä käyn skoolaamassa Arton sivarin ja Anninan kyläsihteerikauden päättymistä.

Perjantaina ei selviä, kuka vietti vapun aatonaaton putkassa. Minulle vinkattu teekkari vastaa: "Nyt on nti päätoimittaja kuulut aivan väärin. Vaikka joskus putkassa olisinkin ollut, ei tämä wappu ollut sellainen tapahtuma."

Se kuitenkin selviää, että en saa käsiini ylioppilaskuntien yhdistymisen väliraporttia, eikä se edes sisällä sitä mitä ajattelin sen sisältävän: kattavaa selontekoa tulevan syksyn suuntaviivoista, esimerkiksi siitä kuinka omaisuus tullaan jakamaan.

Entä jos kirjoittaisin pääkirjoituksen maksasta? Keväällä terassikauden pärähtäessä käyntiin —  ja aina Otaniemen kosteaakin kosteammista juhlien tiimellyksessä — tuo ruumiinosa joutuu koville. Olen kirjoittanut pääkirjoituksissani muistakin sisäelimistäni, umpisuolista ja munasarjoista, miksei siis myös maksasta. Kirjoittaisinko työviikostani? Ketä kiinnostaa! Kirjoittaisinko pateettisen tilityksen minun ja Polyteekkarin suhteen päättymisestä? Ketä kiinnostaa!

Nyt suhteemme on kuitenkin ohi. En ihan vielä tajua sitä. Olemme kuitenkin molemmat aloittamassa taas uutta. Toivon Polylle kaikkea hyvää ja että se tulee tahollaan onnelliseksi. Oikeasti. Niin, mutta ei ehkä niin onnelliseksi kuin minun kanssani.  Voi kuitenkin olla, että näin alkuun levittelemme toisistamme kaikenlaisia juttuja, niin kuin suhteen loppuessa usein tapahtuu.

Tiedän, että pohdin vielä pitkään, mitä sille oikein tulevaisuudessa tulee tapahtumaan: ketkä sitä tekevät, mikä sen nimi tulee tulevaisuudessa olemaan, kasvavatko sen resurssit, meneekö se joskus kokonaan verkkoon? Siitä olen ihan varma, että tunnen piston rinnassani, kun näen sen ensi syksynä kävelemässä ohitseni toisen kanssa, uusissa vaatteissa, toisenlaisia juttuja puhuen. Minua vilkaisematta.

P.S. Kiitos lukijat, kiitos avustajat! Erityiskiitos molempien vuosien toimituskunnille: Annulle, Pekalle, Kallelle ja Tuomakselle sekä Sofialle, Merille ja Elmolle. Eihän sitä lehteä muuten olisi tullut.