"Juokaa vähemmän viinaa ja tehkää parempaa ohjelmaa"

Marja Ruuska

Kirjoittaja on iloinen äärihumanisti, joka ajaa punaista mummopyörää.

Muutin Teekkarikylään viime elokuussa, koska ajattelin, että vuosi törkeästi alipalkattuna tv-toimittajana olisi parempi ja jännittävämpi tapa käyttää säästöjään omaan taiteelliseen kehitykseensä kuin vuosi kansanopiston kirjoittaja- tai medialinjalla. En ole katunut päätöstäni. Missään kansanopistossa ei varmaankaan tehdä viikottain pienen ihmeen verran töitä sen eteen, että noin 5 000 ihmisellä teekkarikylän alueella ja määrittämättömällä määrällä potentiaalisia IPTV-katselijoita olisi torstai-iltana mahdollisuus katsoa nimenomaan heille opiskelijoina suunnattua televisioviihdettä 20-120 minuuttia.

Missään kansanopistossa ei varmaan myöskään tule vanhat opistolaiset ilmoittamaan humalassa, että heidän ainoa ohjeensa tulevalle vuodelle kiteytyy mantraan "juokaa vähemmän viinaa ja tehkää parempaa ohjelmaa". Niinpä niin. Kun viime keväänä kerroin teekkarikavereilleni hakevani OUBSiin, nauroivat he ääneen ja sanoivat, että kyllä sinä sinne pääset — eihän siellä tarvitse osata muuta kuin juoda kaljaa kuutena päivänä viikosta.

Onneksi taru on totuutta ihmeellisempää. Onnistuneen OUBS-toimituskauden edellytys on, että OUBSiin hakeutuu asialleen omistautuneita, televisiojournalismista tai elokuvataiteesta kiinnostuneita sosiaalisesti kyvykkäitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään paljon töitä palkkaa ajattelematta ja vain omaa kehitystään silmällä pitäen. Tällaiset ihmiset voivat saada OUBSin konkreettisista resursseista — tv-studiosta, äänistudiosta, hyvistä editointitiloista, HDV-kameroista, ja pienestä työryhmästä — irti paljonkin hyvää. Heille OUBS on mahdollisuus kasvaa sekä televisiotaiteentekijöinä että ihmisinä. Tosin nekin, jotka eivät palavan motivoituneita ole, kasvavat OUBSissa vähintäänkin suhtautumisessaan kanssaeläjiin.

OUBSin kostea ja mitään osaamaton maine ei ole kuitenkaan syntynyt yksin eikä täysin perusteetta. Tyytymättömyys kanavan tarjoamaan ohjelmasisältöön on ymmärrettävää, jos kokee kohtuulliseksi verrata hirveässä kiireessä toimivaa amatöörimediaa ammattilaisten tuottamiin kanaviin. Ja viina OUBSiin virtaa teekkarikulttuurista, teekkari- ja opiskelijasosiaalisuuteen liittyvästä läträämisestä ja varsinkin toimituskauden alkukankeuden luomasta tunteesta, että pitää dokata, jotta voi tutustua lähemmin ihmisiin, joiden kanssa eletään ja tehdään töitä saman katon alla yhden vuoden ajan.

Lapsikin käsittää, että työkavereiden kanssa asumisen on oltava intensiivistä. Jos toimituksessa on pahoja ristiriitoja, on kaikilta helposti yksi vuosi pilalla. Ja yksi OUBS-vuosi hidastaa valmistumista keskimäärin vuoden verran.

Omalta osaltani alkoholin käyttö humaltumistarkoituksessa loppui lähes kokonaan tammikuun jälkeen — pikkujoulukausi tosin oli ollut oman elämäni rankin. Sittemmin ei viina ole minulle suuremmalti maistunut, eikä pääosaa toimituksesta muutenkaan voida syyttää eksessiivisestä pulloeskapismista. Myös OUBSin ohjelmasisältö muuttui tammikuun alusta — ei siksi, että toimituksen vähentynyt bilettäminen parantaisi älyvapaan huumorin tasoa, vaan koska aika elokuusta tammikuuhun menee OUBSissa pitkälti vaikean ja moninaisen työnkuvan oppimiseen. Kuka tahansa voi sanoa, että oispa siistiä jos munkin duuni ois vaan tehdä viiden minuutin videopätkiä, mutta vie aikaa ja harjaantumista oppia tekemään kompaktia viihdettä, joka on hyvin kuvattu, valaistu, äänitetty, ja leikattu. Intensiivinenkään vuosi ei riitä. Se on hyvä alku.