Oodi miehelle

Annu Nieminen törmäilee
seiniin (teekkari)maailmassa
ja raportoi siitä tällä palstalla

En voi uskoa, että olen tilittänyt tällä palstalla kaksi vuotta puhumatta kertaakaan suoraan Asioista. Elämässähän on paljon kaikenlaista huomiota ja energiaa vievää, ja sitten on miehet. Ennen kuin jätän hyvästit tälle palstalle, haluan kertoa erityisistä aivan tavallisista ihmisistä — elämäni miehistä. Entiset ja nykyiset poikaystävät, nyt on hyvä aika sille sydänkohtaukselle.

Miehet ovat aliarvostetussa asemassa ihailun suhteen. Teekkarisitseillä aina silloin tällöin kukkamekon läheisyydestä ja makujuomasta liikuttunut mies pitää puheen naiselle. "Koska ilman teitä ei olisi mitään. Oi nainen, elämäni valo ja viisaus." Sitten tyttöystävän kuuluu itkeä. Jos kyseessä on sinkku-uros, sinkkutyttöjen kuuluu kihistä penkeissä: miten ihanan paljon tuo tietääkään naiseudesta. Minusta!

Eihän tässä muuten mitään, mutta kun naiseus nyt on lopulta aika tylsä asia. Sitä on mystifioitu kautta aikojen yhdestä yksinkertaisesta syystä: sitä ei pystytä selittämään ja rajaamaan. Naiseus on kuin piin likiarvo. Vaikka se aina jatkuisi johonkin tuntemattomaan, ei siinä ole oikeasti mitään maagista.

Kun naisista kirjoitetaan ylistyslauluja, miehetkin saavat huomionsa — katkeran tilityksen ja vihanpurkausten muodossa. Miettikää sitä vihaisten naisartistien määrää ja niitä sanoja, jotka tappaisivat jos voisivat! Miksemme koskaan vaan lempeästi kerro, miten ihana olento mies voi olla ja mitä lempeä ja huolenpitoa hänestä löytyykään? Ja lirkuta ylistyslauluja, jotka on nimetty miesten etunimien mukaan, niin kuin miehet laulavat naisista.

Miehessä on nimittäin paljon ylistettävää. Hän on usein mahtavan suorasanainen olento. Harvoin saa niin suoraa palautetta kuin mitä olen miehiltä saanut. Mies on kertonut minulle, että minun tulisi muuttua. Mies on myös kertonut, että talvisaappaani houkuttelevat raiskaajia puoleensa. Mies on kertonut minulle, ettei ole koskaan oppinut keneltäkään niin paljoa, mutta olen liian vahva. (Sen jälkeen kuuluu ottaa Ilonaa kädestä kiinni ja huutaa tyhmyyksiä, kunnes ei enää muista, kuka se Matti oikein on.)

Mies on myös ihana, kun hän on pyyteetön ystävä. Sellainen, jonka kanssa voi tehdä ryhmätyötä ja pohtia arkisia asioita. Hän ei vaadi kahdenkeskistä kontaktia kuunvalossa tai muita hämäryyksiä. Tai jos vaatii, hän ei kerro siitä minulle, ja sehän riittää.

Sitten voi myös olla sellainen mies, jonka kanssa on kaikki vähän väärinpäin ja nurin kurin ja ensimmäistä kertaa oikein ja täysin kohdallaan. Sellaisen kohdalla ei tarvitse miettiä, kauanko kestää vai kestääkö — koska vaihtoehtoja ei ole. Tässä ollaan, ja niin kauan kuin ollaan, se taitaa olla sen arvoista ja vähän enemmän.

Nyt olen saanut viimeisen kiven sydämeltäni ja samalla mitätöinyt kahden vuoden työni vokottelemalla puolet yleisöstä takaisin halvoin keinoin. On aika siirtyä muualle provosoimaan ja ärsyttämään. Elämäni miehet, pari naista ja kaikki lukijani: kiitos.

Ilonan nimeä ei ole muutettu.