On tavanomainen päivä Espoon Neo-Piilaaksossa vuonna 2012. Karismaattisen johtajansa Gill Batesin innoittamat insinöörit koodaavat tauotta aamusta iltaan. "Hiljaa iloiten kuin karitsat laitumella emonsa vierellä jännitämme jokaisen sormemme näppäimistölle", insinöörit laulavat.
Kyllä, insinöörit laulavat, koska he esiintyvät it-maailmaan sijoittuvassa oopperassa Ihmiskunnan rakastajat.
Jazzlaulua, perinteistä oopperaa, antiikin draamaa ja tulevaisuuden it-utopioita yhdistävä ooppera sai ensi-iltansa TKK:n suurjännitehallissa tammikuun lopussa. Sibelius-Akatemian ja TKK:n yhteistyönä syntynyt Ihmiskunnan rakastajat on siitä erikoinen ooppera, että osa sen lavasteista on virtuaalisia.
"Virtuaalilavastus tarkoittaa, että perinteiset fyysiset lavasteet korvataan jossain määrin tai kokonaan projisoimalla kuvia esityksen taustalle", oopperan tuottaja Markku Nousiainen selittää. Esityksessä laulavat insinöörit pääsevät esimerkiksi uimaan virtuaalimereen, siis heidän takanaan näkyviin valoaaltoihin. Oopperan suurin juju on kuitenkin esiintyjän taakse heijastetut virtuaalikasvot, jotka laulavat samassa tahdissa oikean esiintyjän kanssa.
"Virtuaalilavastus ei ole sinänsä mitään kovin uutta. Sehän tarkoittaa vain, että esityksen taustalle heijastetaan kuvaa", Nousiainen kertoo. Suomessa ensimmäisen virtuaalilavastuksen toteutti Alvar Aalto, joka heijasti elokuvaprojektorilla kuvaa teatteriesityksen taustalle Vaasan kaupunginteatterissa vuonna 1930. "Mutta interaktiivisuus, eli se, että heijastettu kuva reagoi esiintyjään, on uutta. Tietääkseni Suomessa ei ole aiemmin tehty kasvojentunnistusta mihinkään esitykseen ennen tätä", Nousiainen toteaa.
Interaktiivisen virtuaalilavastuksen toteuttaminen hoituu kevyellä kalustolla: muutamalla verkon kautta toisiinsa yhdistetyllä tietokoneella ja yhdellä webbikameralla. "Lavan edustalla on pieni webbikamera, joka kuvaa esiintyjän kasvoja, ja sitten kameran kuva siirretään tietokoneeseen, jossa algoritmi tekee liikkeen tunnistuksen", Nousiainen kertoo. "Nykyään on sellaisia liikkeentunnistusohjelmia, jotka etsivät kuvasta tiettyjä piirteitä, esimerkiksi silmät ja suun. Näin saadaan heijastettua lavalle laulajan kasvojenliikkeiden tahdissa synkronisesti liikkuvat keinokasvot."
Ei ollut ongelma eikä mikään löytää
TKK:lta ohjelmointitaitoa, jota tarvittiin virtuaalikasvojen toteuttamiseen. Mutta oliko yhtä helppoa yhdistää runsaat virtuaalilavasteet taiteelliseksi kokonaisuudeksi oikeiden esiintyjien kanssa?
Ohjaaja Marielle Eklund-Vasama kertoo, että virtuaaliesitys aiheutti päänvaivaa etukäteen. "Kun mietin, miten ohjata voimakkaasti liikkuvaa elementtiä, joka ei ole näyttelijä, niin oli kaksi vaihtoehtoa. Piti toimia joko niin, että kaikkia osatekijöitä esineellistetään, tai sitten kohdella virtuaalilavasteita niin kuin ne olisivat elävä olio."
Virtuaalilavasteet sopivat saumattomasti Ihmiskunnan rakastajien tarinaan, joka sijoittuu Espoon Neo-Piilaaksoon vuonna 2012. Kaikkien ihailema it-yritys Apollosoft on tuomassa markkinoille uutta kannettavaa tietokonetta nimeltä Thyrsos 2. Hankkeeseen tulee mutkia matkaan, kun mustaan nahkaan verhoutunut teknologian vastustaja Benzedrine Penthouse kaappaa panttivangikseen Apollosoftin johtajan. Ohjelmointi saa tarinassa aivan uudet ulottuvuudet.
Teknologia ja sen tulevaisuus on ohjaaja Eklund-Vasaman mielestä kiinnostava aihe. Enemmän häntä kuitenkin kiinnostaa oopperassa ulkopuolisuuden teema, joka tulee esille teknologiakriittisen Penthousen kautta. Vaikka ei oopperaa vielä tällä summata. "Se on hyvin monisyinen. Esityksessä annetaan useita ehdotuksia, mistä se kertoo."
Testataan tätä. Kysytään oopperasta poistuvilta katsojilta, mistä esitys kertoo. "Juoni oli vähän vaikeasti avautuva", tuumaa nimettömänä pysyttelevä pariskunta. "Mutta olihan se ihan mukavaa vaihtelua."
"En voi sanoa muuta kuin että se oli mielenkiintoinen", luonnehtii esitystä Lea, jonka ystävä laulaa oopperassa. "Se käsitteli sitä, että mihin tämän teknologian kanssa oikein ollaan menossa. Ja oli siinä myös valta-teemaa."
Teema jäi vähän epäselväksi "vapaaksi kirjoittajaksi" esittäytyvälle naiselle. "Ehkä siinä yritettiin sanoa, että ihmisyys voittaa kaiken."
Teekkarille, ainakin materiaalitekniikan opiskelija Emilille, oopperan aihe on sen sijaan selviö. "Se tuntui viittaavan selvästi Appleen."
Hannele Okkonen
www.ihmiskunnanrakastajat.fi
Oopperasta ei ole tällä hetkellä suunnitteilla uusia esityksiä.
