Tero Jännes, Konetekniikka
Itävalta, Graz, TU Graz,
Konetekniikka
Omalta kohdalta opiskelu Grazissa painottui lähinnä kielen oppimiseen. Toisaalta olin jo pitkälti suorittanut kaikki pakolliset kurssit, joten pystyin aika vapaasti valitsemaan, mitä halusin opiskella. Grazissa oli käytössä JOO-sopimus, eli Erasmus-opiskelijat saivat opiskella kaikissa kaupungin yliopistoissa. Itse kävin useita, lähinnä kielen ja kaupallisen alan kursseja Karl-Franzens-Universitätissä.
Opiskelua tärkeämmäksi nousivat kuitenkin muut seikat. Oli mahtava kokemus olla vieraassa maassa ja hauskaakin tuli pidettyä! Kavereihin on tullut pidettyä yhteyttä myös vaihdon jälkeen, ja viime kesänä ollessani Saksassa harjoittelussa kävin myös tapaamassa joitakin vaihtarikavereita. On myös varmasti helpompaa lähteä esimerkiksi ulkomaille töihin tulevaisuudessa.
Vaihdon aikana tuli selväksi, että Keski-Euroopassa ei hoideta mitään asioita tietokoneen avulla, eivätkä luottokortit toimi. Kaupatkin olivat suurimman osan ajasta kiinni. Toisaalta jotkut asiat on hoidettu paremminkin kuin Suomessa ja hintataso on halvempi.
Eräs mieleen jäänyt kokemus oli kuitenkin uudenvuoden juhlat, jotka vietimme itävaltalaisten kavereidemme kanssa partiolaisten mökillä, syvällä Itävallan maaseudulla. Porukkaa oli kolmisenkymmentä koostuen pääosin itävaltalaisista ja noin kymmenestä suomalaisesta. Ulkona oli 10 astetta pakkasta ja ympärillä luminen kuusimetsä. Mökki oli todella karu ja lämmitys tapahtui pääosin puilla, tosin osassa huoneista oli sähkölämmitys. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli aivan kuin Suomessa!
Iina Kainulainen,
Materiaalitekniikka
Unkari, Miskolc, Miskolci Egyetem, Materiaalitekniikka
Suomalaiset otetaan Unkarissa tosi hyvin vastaan. Ruoka on hyvää ja Unkarissa on paljon nähtävää - Pusta, Egerin viinialueet, thermal spat, Balaton ja paljon muuta. Unkarilaiset osaavat juhlia, ja bileitä oli kampusalueella joka ilta, siellä kun sijaitsevat Miskolcin parhaat baarit.
Kun menin joskus aamuisin 8 aikaan luennolle niin yleensä toistakymmentä tyyppiä istui hörppimässä aamiaisolutta paikallisessa baarissa.
Koulu oli yleisesti helpompaa kuin Suomessa. Kävin kurssini englanniksi ja kurssien suorittaminen oli suoraan verrannollinen opettajan englannin kielen tasoon. Jos opettaja osasi hyvin englantia, kurssiin kuului yksityisluentoja pari kertaa viikossa (saattoi kestää yli 4 h ilman taukoja), ehkä labrat ja hyvässä lykyssä ekskursioita. Toinen ääripää oli, että sain opettajalta kirjan ja siitä piti kirjoittaa raportti.
Vaihtovuonna yllättää aina asioiden spontaanisuus. Sitä vaan yhtäkkiä päätetään, että nyt lähdetään Kroatiaan ja seuraavaksi ollaan juna-asemalla Kroatian lippu kädessä. No, vaihdossa ei ole niin sidottu arjen rutiineihin kuin mitä Suomessa. Mielenkiintoista on myös se, miten alkaa rakentamaan uutta elämää vieraassa maassa ja miten selviää ihan normaaleista asioista. Kokemuksesta voin kertoa, että kaupassa asioimisesta unkariksi voi saada ihan mielettömät kiksit!
Joonas Korhonen, Konetekniikka
Stuttgartin yliopisto, Saksa
Olin opiskellut saksan kieltä lukiossa ja sen vuoksi Saksa tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Stuttgartin yliopistossa on suuri konetekniikan tiedekunta, joten kursseja oli laidasta laitaan.
Tärkeintä mielestäni oli kavereiden kanssa yhdessäolo ja hauskanpito, jolloin tuli tutustuttua kulttuuriin sekä puhuttua saksaa.
Oli positiivista huomata, kuinka hyvin pärjäsi saksan kielellä, jota olin lukenut vain reilut kolme vuotta. Kielitaito kehittyi yllättävän nopeasti. Saksalainen byrokratia yllätti monimutkaisuudellaan. Ilmiön huomasi monesti jopa kaljaa ostaessa. Ensin piti ostaa kaljalippu sekä panttilippu, ja tämän jälkeen täytyi mennä toiseen kojuun hakemaan lipulla kaljaa. Lopuksi tuoppia palauttaessa sai panttilippua vastaan panttirahat takaisin.
