Tuominen vs. Luominen

Tuomaksen löytämässä Nature-lehden artikkelissa heti aluksi todetaan: "Moderni genetiikka on näyttävästi vahvistanut, että […] simpanssi ja kääpiösimpanssi ovat lähimmät elävät sukulaisemme". Niinpä. Artikkelista toistetaan lajien geneettisen eron olevan 2-3 %, josta jo olimmekin yhtä mieltä. Ehkä Tuomas sekoittaa geenien ja yksittäisten emäsparien erot keskenään. Ensimmäisiä tietysti havaitaan vähemmän yksinkertaisesti siksi, että yksi geeni koostuu lukuisista emäspareista aivan kuten lause koostuu kirjaimista. Kuten jo viimeksi osoitin, ero ei ole suurempi kuin mutaatiofrekvenssin nojalla voisi odottaa.

Tuomas kaipaa täydellistä fossiilistoa, jossa voisi seurata elämän kehitystä askel askeleelta. Valitettavasti vain fossiloituminen on äärimmäisen harvinainen tapahtuma, joten meillä on vain erittäin katkonainen arkisto elämän historiasta käytettävissämme. Mutta miten kaikki oudot muinaiseliöt ovat kallioon joutuneet? Tekikö luoja harjoituskierroksia pitkin vuosimiljoonia? Onko tyrannosaurus konseptieläin?

Elämän kehitys on jättänyt jälkensä kaikkialle ympärillemme. Katsokaa TKK:n päärakennuksen kivilattiaa, ja voitte siellä täällä erottaa muinaisten merieläinten fossiileja. Jokavuotinen flunssa on myös evoluution tuotos, muutenhan immuunijärjestelmämme olisi jo tottunut siihen. Synkempi muistutus kehityksestä on lääkeresistenttien bakteerikantojen syntyminen. Evoluutio on luonnonilmiö, joka yhä muovaa maailmaa joka päivä, joka paikassa minne elämä vain on tiensä löytänyt.

Pekka Tuominen