Ihan vaan poikamiesboksi

  TUPATARKASTUS

  Asukas: fuksipoika Mikko
  (lehden ilmestyessä jo teekkari)
  Asunto: soluhuone Otaniemessä
  Neliöitä: 14
  Asumissuhde kestänyt: tämän lukuvuoden

Annu Nieminen

Wappuviikon lauantaina Jämeräntaival 11:ssa on odottava tunnelma - fuksi Mikko Koski ei ole enää kauaa fuksi. Hän avaa oven reippain ottein, kutsuu sisään ja kysyy: "Saisiko olla simaa?"

Näin hyvää kohtelua en osannut odottaa vierailultani teekkaripojan poikamiesboksissa. Mutta Mikko on valmistautunut wappuun ja vierailijoihin hyvissä ajoin. Hän on laittanut kämppiksensä Sampon kanssa siman tulemaan, ja koti on koristeltu serpentiineillä ja ilmapalloilla.

Asunto on tyypillinen otaniemeläinen poikamieskylän solu. Siinä on kolme soluhuonetta ja kummallinen pitkulainen yhteistila, joka toimii keittiönä, eteisenä sekä yleisenä seurustelutilana.
Kauhukertomukset satunnaisarpomisen tuloksena saaduista teekkarikämppiksistä eivät käyneet toteen tämän solun kohdalla. "Me tulemme hyvin toimeen kaikki kolme," Mikko vakuuttaa.

Mikon soluhuoneesta avautuvat avarat näkymät Laajalahdelle. Sisustuksen suunnitteluteemana ovat olleet ilmaiset kalusteet. Tässä huoneessa ei ole langettu klassiseen toimintamalliin isin rahoilla Ikeasta koti. "En ole ostanut tänne mitään muuta kuin tuon maton. Se maksoi 35 euroa." Muut kalusteet ovat tulleet sukulaisilta ja ystäviltä ilmaiseksi.

Mikon asumistarina on melko tyypillinen teekkarille: saatuaan opiskelupaikan TKK:lta hän muutti ulkopaikkakuntalaisena Espooseen Salosta. Hoas tarjosi solua, ja nyt kämpässä on tullut asuttua lukuvuoden alusta lähtien.

Kokeeko Mikko itsensä tyypilliseksi teekkaripojaksi? "Teekkaripoika särähtää vähän pahalle. Tulee mieleen kuuden vuoden selibaatti ja semmoiset. Mutta ehkä minä tavallaan olen sellainen - paitsi että siivoan kyllä useammin!"

Ainakin Mikko Kosken lempiesineet viestivät jotain teekkarimaista. USB-kahvikupinlämmittäjä on aina koneen vieressä, "vaikkei niin tehokkaasti toimikaan". Suosikeista suosikein on kuitenkin suloinen valkoinen robottikoira, joka tanssii pöydällä ja kommentoi taustalla soivaa musiikkia. "Tämän persoonallisuus kehittyy ajan myötä," kohta entinen fuksi kertoo ystävästään.

Myös lempipaikka on se tavallinen. "No tuossa tietokonetuolilla tulee vietettyä kovasti aikaa," Mikko vastaa heti, mutta lisää sitten: "Oikeastaan ei se kuitenkaan lempipaikka ole, vaan sängyllä on kyllä mukavampi oleskella." Asukas myös myöntää auliisti tietokoneen merkityksen kodilleen. "Ilman sitä kotona on samanlainen fiilis kuin ilman kännykkää kaupungilla - vähän orpo."

Kurkkaus jääkaappiin kuitenkin todistaa ainakin yhden stereotypian vääräksi. "Teen lähinnä kasvisruokaa," Mikko kertoo. Tarkistushetkellä kaapista löytyy makkaraa, mutta ne ovat siellä vain "wappusyistä".

Nykyajan opiskelijoita soimataan usein suurista vaatimuksista elintason suhteen - äidin tarjoiluista ja isin autosta on vaikea luopua. Tämän opiskelijat toiveet ovat kuitenkin vaatimattomat. "Jos ruokapöytä mahtuisi jonnekin, niin olisi kiva. Ei tulisi niin helposti murusia kaikkialle," Mikko arvioi.

Teekkaripoikamiehen tupa on tarkastettu. Raportti: tytöt, rohkeasti kokeilemaan - teekkaripoikien solut voivat olla loppujen lopuksi varsin viihtyisiä.

Mutta miten on, onko Mikon kämppä siinä kunnossa, että tänne voi milloin vain tuoda tyttöjä kylään? "Sanotaan rehellisesti, että ilman varoitusta ei voi! Kaksi tuntia on kriittinen varoitusaika."