Voihan V!

Lomakin on haaste väitöskirjan tekijälle

Miten väitöskirjaa tekevä tutkija voi hankkia itselleen lisää hankaluuksia entisten lisäksi. No esimerkiksi ottamalla itselleen reilun loman kesken väitöskirjan kirjoittamisen. Näin minäkin ajattelin perusjunttina tyyppinä tehdä. Vaihtaa maata ja ottaa neljän kuukauden totaalisen irtioton väitöskirjasta. Ei siis mitään normaalia kolmen viikon kesälomaa kuten nykyään on yritysmaailmassa tapana vaan kolmasosa vuotta.

Kollegoiden mielestä pitkä tauko on järjetöntä tutkimuksen kannalta mutta matka noin muuten on kuulemma kadehdittavaa. Pitkä loma ja tauko tutkimuksessa on riski monessa mielessä mutta onkohan tauko pelkästään huono asia. Voisikohan tauko sittenkin tehdä myös hyvää tutkimukselle. Tutkijalle itselleen tauko on ainakin erittäin tarpeen.

Tutkimuksellisesti tauko on varsin mielenkiintoinen. Osalla tutkimusalueista neljässä kuukaudessa ehtii käydä varsinainen myllerrys. Tietoliikenteessä tulee kasa uusia standardeja, innovaatiohautomoista lähtee käyntiin nippu spinoff-yrityksiä. Reilussa kvartaalissa iso N ehtii lanseerata pari totaalisesti uutta kuluttajatuotetta käyttäjän kaikkiin elämän tilanteisiin ja kansainväliset markkinat menevät kokonaan uusiksi kun iPuhelin saadaan vihdoin myyntiin. Eikä tietoliikenne taida olla alana nykyään edes se vilkasliikkeisin.

Myös tutkimuksellisesti näillä yritysmaailman vauhdikkailla aloilla tapahtuu paljon ja tauolla oleva tutkija joutuu kuromaan umpeen tauon aikana syntyneen raon tavalla tai toisella. Tauon pitäminen näillä aloilla ei tyypillisesti kannata kun kilpaileva tutkija voi tauon aikana julkaista tauolla olevan idean. Tästä syystä tutkimuksen tekijän on syytä roikkua ajan hermolla kaiken aikaa. Ikuinen kilpajuoksu on vallan rasittavaa ja alalla työtään tekevät saattavat helposti tuntea olonsa riittämättömäksi.

Tutkijoiden onnekseni on olemassa myös perinteisempiä aloja joilla ei tapahdu niin paljoa neljän kuukauden aikana. Oma tutkimusalani kuuluu onnekseni näihin hitaammin eteneviin aloihin. Lomani aikana ei ole odotettavissa teknologiamurrosta, enkä laittaisi rahojani likoon uusien tuotejulkistustenkaan puolesta. Voin siis tutkijana luottaa siihen, että tietoni ovat yhtä ajankohtaisia kesän jälkeen kuin mitä ne ovat tänäänkin.

Tutkijana minulle voi kuitenkin loman aikana tapahtua kaikenlaista. Voi olla, että unohdan tutkimuksen punaisen langan ja hukkaan ne muutamat hajanaiset ajatukset mitä minulla nyt sattuu olemaan. Ja sitten kun ne vähäiset ajatukset haihtuvat ilmaan, niin v-kirjan kurominen kasaan vaikeutuu entisestään. Sisällön unohtaminen on kieltämättä riski ja vasta kesän jälkeen nähdään miten sen kanssa kävi.

Toinen iso riski liittyy tutkimusmotivaatioon. Mitä jos lomalla koko väitöskirjan kirjoittaminen alkaa tuntua täysin turhalta ja ajatus teollisuuden pariin siirtymisestä alkaa tuntua erityisen houkuttelevalta. Entä jos haluankin jättää tutkimushommat muille. Motivaation totaalinen hukkaaminen on vallan potentiaalinen riski ja senkin suhteen saamme nähdä kuinka käy.

Riskeistä huolimatta olen siis lähdössä lomailemaan. Normaalia pidemmällä lomalla haen uutta puhtia kirjoittamiseen sekä uusia ajatuksia tutkimukseen. Uutta intoa olisi syytä löytää kun nykymeininki tympii. Tavoite on siis ottaa reippaasti etäisyyttä tutkimukseen ja siten päästä kiinni siihen kaikkein olennaisimpaan. Palatessa voin sitten kirjoittaa ne olennaisuudet kirjaan oikeille paikoilleen. Ja epäilijöille tiedoksi, tavoitteeni on pitkästä lomasta huolimatta saada se pirun väitöskirja kasaan.