Suvun pätevin lammas

Sini Numminen pohtii, miten ihmisen arvo määräytyy pakollisissa kohtaamisissa ja kakkukahveilla

Väärälleen kääntyneitä naamoja ja tiedottomia katseita on puutarha täynnä, jos kerrot puolituntemattomalle sukulaiselle, että et todellakaan tiedä, mitä tehdä elämälläsi. Kun tavataan sukulaisia, entisiä luokkakavereita tai naapureita, on aivan ensimmäiseksi tapana kuulla, mikä on jokaisen elämäntilanne. Kysytään, missä vaiheessa koulua, työtä tai perhettä ollaan. Senhetkisillä tuntemuksillaan repostelemiseen ei ole syytä lähteä.

Opiskelijalta kysytään, että miten opinnot ja olethan jo valmistunut. Rehellinen vastaus ei aina ole paras valinta, sillä ilmoille singautetut sanat epävarmasta tulevaisuudesta aiheuttavat vain huolestuneita kysymyksiä ja vääriä tulkintoja. Jos ei esiinny riittävän suoraselkäisesti, saa niskaansa ryöpyn kansanviisauksia. Jos vahingossa paljastaa insinööriuran sijaan aina haaveilleensa olevansa troolaaja Pohjois-Norjassa, varmasti saa kuulla, että setä-suutarikin pysyi lestissään ja että hyvin näyttää menevän.

Kunnollisempaan elämäntilanne- ja tunneanalyysiin — eli keskusteluun — ei kahvin loristessa kuppiin ja savulohivoileivän majoneesi suupielessä nimittäin ole aikaa. Valmistumisvaiheessa olevan henkilön mielessä kummallisesti poukkoilevat pitkäaikaiset haaveet, salaiset suunnitelmat ja epäilys omasta pärjäämisestä eivät ole niitä, joilla vaivataan pikkuserkkua. Elämäntilanneanalyyseissä varmistetaan, että verisukulaisten joukosta ei löydy haahuilijoita. Kun näytelmän käsikirjoitus on nyt tuttu, siitä voi ottaa kaiken irti.

Jämäkkä ja riittävän kaikenkattava repliikki kannattaa valmistella etukäteen. "Olen teekkari, luen sähkötekniikkaa ja parhaillani teen diplomityötä. Valmistun viiden kuukauden kuluttua." Vastaus on kunniallinen, se hyväksytään mainiosti ja se voidaan myös kertoa juhlista poissaolleille henkilöille. Mahdollisena jatkokysymyksenä on tiedustelu valmistumisen jälkeisestä elämästä. Näppärä teekkari on valmistellut tähänkin kohtaan vastauksen: "Paperit kourassa aloitan työskentelyn mielenkiintoisessa tuotekehitysprojektissa." Loistavaa!

Todellisuudessa urasuunnitelmasi eivät aidosti kiinnosta kuin ehkä vanhempiasi. Siispä valmistumisen jälkeisestä elämästä kysyttäessä voi myös vastata jotain yllättävää. Voi huomauttaa, että diplomi-insinöörin on terveellistä avartaa mailmankuvaansa joten valmistumisen jälkeen lähdetään viideksi kuukaudeksi Etelä-Intiaan. Ja mahtavaa, miten viimein on aikaa lukea romaaneja. Sattumalta keskustelukumppanisikin oli juuri saapunut ulkomaanmatkalta ja pitää ranskalaisesta näytelmäkirjallisuudesta. Ratkaisusi oli huojentava. Hänkin oli päivän aikana kyllästynyt kuulemaan, miten työstään mies tai nainen tunnetaan.

Sini Numminen