Teekkarin harharetki

Elämyksiä Norjassa

Emilia Pöyry

Päädyin viime toukokuussa täyttämään peruutuspaikkaa Helsingin yliopiston geologian opiskelijoiden aineyhdistys Vasara ry:n ekskursiolle Norjaan. Excun ohjelma painottui TKK:­n vastaavista poiketen opiskeluun, ja yritysvierailut rajoittuivat Drammenin graniittilouhoksen vilkaisuun sekä käyntiin Kongsbergin entisessä hopeakaivoksessa. Yhden seminaaripäivän vietimme Oslon yliopistolla kuunnellen luentoja öljyn etsinnästä, loppuajan kentällä ajellen bussilla ympäri Etelä-Norjaa etsien kivinäytteitä ja mielenkiintoisia geologisia kohteita.

Majoituimme reissun aikana kolmessa hostellissa sekä yhdessä hotellissa. Ensimmäisessä hostellissamme oli erityisen tiukka alkoholipolitiikka, kiitos edellisen paikalla mellastaneen suomalaisryhmän. Osoitimme parasta mahdollista käytöstämme, koska olimme tulossa myöhemmin uudelleen samaan hostelliin, ja tiukka hostellitäti heltyi lopulta jopa tarjoamaan jääkaapistaan jauhelihapihvejä eräälle nälkäiselle fuksille. Hotellimme Jostedaalissa näytti jo ulkoapäin niin kotoisalta, että ajelimme iloisesti sen ohitse. Kun excutädit ihmeissään soittelivat ja kyselivät, miten löydämme perille, vastattiin puhelimeen: "We can see your bus, you are here!"

Ajelimme kaksiviikkoisen Suomesta vuokratulla pikkubussilla, jonka kuskina toimi bussikortillinen geologianopiskelija. Norjaan pääsimme menemällä ensin laivalla Pohjanlahden yli ja huristelemalla Ruotsin läpi määränpäähämme. Jänniäkin hetkiä koettiin, kun kerran ohi ajava rekka kolhaisi sivupeiliä, kerran kivi meinasi tulla tuulilasista läpi ja jäätiköltä alas ajellessa jarrut hiukan kärähtivät. Bussi ja kuski kestivät kuitenkin hienosti koko matkan ja pääsimme vielä turvallisesti takaisin Suomeenkin. Oslon joukkoliikenteeseen tutustuimme läheisesti, kun metsästimme tramiin eli paikalliseen raitiovaunuun unohtunutta matkamuistopussia. Pussukka löytyi onneksi hostellimme vieressä sijainneelta varikolta ja seikkailusta syntyi uusi, hieno säkeistö Olof Palme -visaniin.

Koska Norjassa kaikki on kallista, teimme ensimmäisen kauppareissun juuri ennen rajan ylittämistä Ruotsin puolella. Ravintoloissakaan emme liiemmin syöneet, vaan teimme eväät maastoretkille ja iltaisin valloitimme hostellien keittiöt. Vapaapäivänä lähdimme etsimään hyljeravintolaa eksoottisten makuelämysten toivossa, mutta harmiksemme huomasimme monien paikkojen menneen aikaisin kiinni helluntain kunniaksi. Jouduimme tyytymään pizzaan. Pikkukaupunkien pizzapaikat muuten rökittivät Oslon roiskeläppätarjoilun ja erityisen hyvältä edellisen päivän pizzarippeet maistuivat, kun ne söi jäätikkövaelluksella.

Oslon repeämä, rombiporfyyri, larvikiitti, impaktibreksia… Teekkarin geologiantuntemuksella norjalaisen oppaamme kohde-esittelyistä meni melkoinen osa yli hilseen, mutta kivien hakkaaminen vasaralla hyvien näytteiden ja hienojen kiteiden toivossa oli mainio tapa purkaa turhautumista. Norjalaista korkeakulttuuria pääsimme maistelemaan jo ensimmäisessä kohteestamme, josta näkyi  Edvard Munchin kuuluisan Huuto-maalauksen maisema. Rombiporfyyrin näkemiseksi kiipesimme hiki hatussa korkean vuoren huipulle, jonka piti olla ainoa paikka lähistöllä löytää kyseistä kiveä. Yllätyksemme oli suuri, kun pussikaljoitellessamme Vigelandin kuuluisassa patsaspuistossa huomasimme istuskelevamme rakkaan porfyyrimme päällä. Huvitusta paikallisissa saatoimme herättää ihmetellessämme Oslon keskustan rakennusten kiviseiniä. Reissun hienoimpiin kokemuksiin kuuluivat neljän tunnin jäätikkövaellus Jostedaalsbreenillä sekä fossiilien etsiminen viimeisenä päivänä.

Norjalainen oppaamme ei ollut kovin suopea alkoholin käytölle, joten pääsin nauttimaan vasaralaisten miellyttävästä "Keskipäivän skumppa" -perinteestä ainoastaan meno- ja tulomatkalla laivalla. Muutenkin illat tuli käytettyä tehokkaasti tumutteluun, jota harrastimme niin hostellihuoneessa korttia pelaten kuin myös urheilukentän laidalta löytyneessä kodassa teekkarilauluja laulaen. Ainoana vapaapäivänä vierailimme luonnontieteellisessä museossa katselemassa kivinäytteitä! Eräs porukka kävi tutustumassa paikalliseen musiikkiin metallibändin keikalla ja toivat mukanaan yleisöön heitetyn 1950-luvulta peräisin olevan seksioppaan.
Hetken mielijohteesta seuranneella matkalla tutustuin bussilastilliseen yliopisto-opiskelijoita ja sain uutta näkökulmaa sekä puhtia geoympäristötekniikan opintoihini. Pääsin ihailemaan niin Norjan pääkaupunkia kuin myös pikkukyliä ja luontoa metsästäessämme kivilajeja, joita ei Suomesta löydy. Keräsin matkalla uusia ystäviä, hauskoja muistoja ja säkillisen kivinäytteitä. Suosittelen lämpimästi poikkitieteellistä matkailua myös muille!