Aallosta Aleksanterin yliopistoon - Kohti yhtä ja monialaista yliopistoa

Ottaisiko sähkötekniikan rinnalle sivuaineeksi vaikkapa hammaslääketiedettä tai kirkkohistoriaa? Sitä voi päästä pohtimaan, jos kaikki tieteet saadaan saman katon alle.

Kuva: Maija Kuismanen

Teksti: Janne Luotola

Kolmen korkeakoulun nimellinen yhdistäminen Aalto-yliopistoksi kielii valtakunnan laajuisesta pyrkimyksestä keskittää koulutusta ja tutkimusta. Jos yhdistäminen jatkuu tätä vauhtia, Aalto-yliopisto jää pelkäksi välivaiheeksi. Miksi jättää yhdistäminen kesken, kun on kerran päästy vauhtiin?

Teknillinen korkeakoulu perustettiin 1908, jolloin kaikki tekniset tieteet siirtyivät yliopistolta nykyiseen korkeakouluun. Tieteiden erkaantuminen ja uusien koulujen perustaminen oli edistystä silloin; nyt edistystä on korkeakoulujen yhdistäminen.

"Uudistuvat korkeakoulurakenteet antavat nykyistä paremmat mahdollisuudet poikki- ja monitieteellisyyteen", opetusministeriön laatimat korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008-2011 linjaa.

Teknillisessä korkeakoulussa opiskellaan vain tekniikkaa. Aaltoon kuuluu sen lisäksi myös kauppatieteet ja taideteollisuus. Enemmän on kuitenkin aina enemmän, joten samaan pakkaan voisi lisätä vaikka hammaslääketieteen ja kirkkohistorian.

Kuinka pitkälle yhdistäminen voi mennä? Vuosina 1640-1919 maassa oli vain yksi yliopisto, jonka nimi oli vuodesta 1828 alkaen "Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto". Palaisimmeko kaikki sinne?

Aloitetaan maan pinnalta. Ainakin Aalto-yliopistosta on tulossa totta. Sen muodostaman kolmen korkeakoulun välillä riittää jo nyt yhteistyötä.

Symbolista merkitystä voi nähdä siinäkin, että TKK:n Tuotantotalouden laitoksen professori Hannele Wallenius ja kauppakorkeakoulun (HSE) Liiketoiminnan teknologian laitoksen professori Jyrki Wallenius ovat naimisissa keskenään.

Kahden eri korkeakoulun samantyyppiset laitokset ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä. Tuotantotalouden opiskelijoille markkinoinnin kurssit opettaa jo nyt kauppakorkean henkilökunta.

Hannele Wallenius myöntää, että laitosten yhdistämisestä on huhuttu mutta kiistää, että niin tulisi tapahtumaan. Silti hän intoutuu kangastelemaan uutta organisaatiota, jossa kolme koulua hajotettaisiin tiedekunniksi ja esimerkiksi tuotantotalouden, tietotekniikan, tietojenkäsittelytieteen ja liiketoiminnan teknologian laitokset muodostaisivat yhteisen tiedekunnan. Sen nimi voisi olla School of Information and Management.

"En pidä kolmen koulun mallia erityisen innovatiivisena. Se voisi toimia vain väliaikaisesti. Mielestäni palaset pitäisi koota uudella tavalla. Kouluja voisi hyvinkin olla enemmän kuin kolme", Jyrki Wallenius säestää.

Silti hän suhtautuu varauksellisesti yhdistämisvimmaan. "Vierastan ajatusta pakkoyhdistämisistä. Mikä on ihmisten motivaatio pakkoyhdistämisten jälkeen?"

Innovaatioyliopiston käsite syntyy eri tieteenalojen yhdistämisestä. Perinteisesti tieteet ovat kehittyneet aina jakautumalla erityistieteisiin. Eikö tiede ole nyt taantumassa, kun palataan takaisin pienempään yksikkömäärään?

Jyrki Wallenius pitää mahdollisena, että erikoistumismahdollisuudet häviävät, jos pieniä ohjelmia yhdistetään toisiinsa. Hannele Wallenius ei pidä laitosten yhdistymistä kuitenkaan taantumisena vaan uusina mahdollisuuksina.

Hannele Wallenius huomauttaa, että vaikka eri korkeakouluissa opiskellaan samoja asioita, niihin suhtaudutaan eri näkökulmista. Insinöörit keskittyvät esimerkiksi teknologiayritysten johtamiseen, kun taas kauppakorkeakoulussa käsitellään enemmän pienyrittäjyyttä ja yrittämistä ylipäänsä.

Hannele Wallenius teroittaa koulutusohjelmien ja tieteiden välistä eroa. Koulutusohjelmat voivat sisältää useita eri tieteitä. Jos laitoksia yhdistetään, sen ei tarvitse tarkoittaa tieteiden taantumista vaan niiden uudenlaista kytkemistä yhteen.

Samaa mieltä on myös TKK:n Mediatekniikan laitoksen johtaja Tapio Takala. Hän pitää opetusohjelmissa hyvänä "tiimalasimallia", jossa aloitetaan yleissivistävällä koulutuksella, erikoistutaan omaan alaan ja sen jälkeen eri suuntiin erikoistuneiden opiskelijoiden kanssa tehdään yhteisiä projekteja.

TaiKin Medialaboratorion johtaja Teemu Leinonen suhtautuu varauksellisesti Aalto-yliopiston kolmen koulun sekoittamiseen, vaikka myöntää, että se on ainoa tapa luoda jotain todella uutta. "Suuret innovaatiot syntyvät aina erikoistieteiden kohtaamisesta."

Yhteistyö näyttää sulkevan pois laitosten ja koulujen yhdistämiset. Yhteistyötä kolmen korkeakoulun välillä on jo nyt melkoisesti, vaikka koulut säilyvät ainakin alkuun erillisinä.

"Tämähän on jo nyt hirveän helppoa, proffilla on vapaus neuvotella keskenään. Ei tähän mitään Aalto-yliopiston apua tarvita", Leinonen muistuttaa.

Pilottihankkeina Aallossa ovat kolme pajaa, Design, Media ja Service Factory, jotka kokoavat korkeakouluista yhteen eri alojen opiskelijoita, tutkijoita ja ulkopuolisia yrityksiä. Design Factory on avattu syksyllä mutta kaksi muuta pajaa on jäämässä todennäköisesti virtuaaliselle tasolle.

Yhteistyö ei rajoitu kolmen korkeakoulun sisälle vaan ulottuu muuallekin. Esimerkiksi korkeakoulun ja yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitosten välillä on yhteistyöyksiköitä tai -ohjelmia kuten Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT, Helsingin tietojenkäsittelytieteen ja -tekniikan tutkijakoulu Hecse ja bioinformatiikan maisteriohjelma MBI. Yhteistyö painottuu kuitenkin tutkimukseen ja tutkijakoulutukseen eikä perusopetukseen maisteriohjelmaa lukuun ottamatta.

Perusteita laitosten yhdistämiselle löytyisi perusopintojen samanlaisuuden ja uusien koulutusohjelmien perustamisen vuoksi. "Se näyttäisi järkevältä, varsinkin jos katsoo ulkopuolelta", Leinonen arvioi TaiKin puolesta ainakin TKK:n Mediatekniikan ja TaiKin Uuden median laitosten yhdistämistä. "Ongelmana on vain se, että jos nämä yhdistettäisiin, niin mihin kolmesta koulusta se kuuluisi?"

Jos TKK:n Mediatekniikan ja TaiKin Uuden median laitokset yhdistettäisiin, Leinonen nimeäisi laitoksen Aalto Media Labiksi ja sijoittaisi sen TaiKin puolelle. "Jatkossa voitaisiin synnyttää yhteisiä maisteriohjelmia, esimerkiksi pelisuunnittelusta tai tietokoneanimaatiosta tai vuorovaikutussuunnittelusta. Olisi kuitenkin luontevaa, ettei kukaan omisi niitä, vaan ne olisivat eri osastojen yhteinen ohjelma."

"Visio on sellainen, että yhteistyö Medialaboratorion kanssa tiivistyy", Takala vahvistaa TKK:n puolesta. Suurimpana ongelmana yhteistyön kehittämiselle hän pitää resursointia. "Rahanjako jarruttaa yhteistyötä, jollei olla samassa organisaatiossa."

"Nykyistä -- sirpaloitunutta korkeakouluverkkoa tulee koota tiiviimmäksi kokonaisuudeksi. Tämä tapahtuu -- fuusioiden ja erilaisten strategisten liittoutumien ja allianssien kautta", opetusministeriön laatimat korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008-2011 linjaa.

Suunnitelman mukaan yliopistojen määrä kaventuisi nykyisen 20 sijaan enintään 15:ksi vuoteen 2020 mennessä, ja yksikön kooksi tulisi vähintään 3 000 opiskelijaa. Ylärajaa ei määritellä.

Jos aloitetaan Helsingistä, jossa Aalto-yliopisto ainakin aluksi sijaitsee, Handelhögskolanin, Helsingin ja Aalto-yliopiston opiskelijamäärät nousisivat yhteensä 41 000:een. Sievoinen summa seuraavaksi kokonaisuudeksi.

Laitosten tasolla suunnitelma ei sano, mikä on sopiva koko. Varmaan sellainenkin tarvitaan. Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtaja Hannu Toivonen pitää laitoksen vajaata paria sataa työntekijää ylärajana johdettavien määrälle. "Synergiaetujen tai resurssien jakamisen kannalta yhdistämisestä ei olisi meille mitään etua."

Myös kollega, TKK:n Tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtaja Pekka Orponen pitää 140 hengen laitostaan riittävän isona. Alarajasta hän toteaa, että ennen 1.1.2008 voimaan astunutta organisaatiouudistusta TKK:n laboratorioiden koot olivat liian pieniä, kymmenien ihmisten organisaatioita, ja niitä oli liian monta, kuusi yksikköä.

Aalto-yliopiston ulkopuolelle jää paljon oppiaineita, jotka olisi helppo mieltää yhteenkuuluviksi Aallon opetus- ja tutkimustarjonnan kanssa. Täytyy selvittää, voitaisiinko Aalto-yliopisto liittää naapuriyliopiston yhteyteen.

TKK:n ja Helsingin Tietojenkäsittelytieteen laitokset vaikuttaisi järkevältä yhdistää toisiinsa. Tukea ajatukselle antaa sekin seikka, että TKK:n laitoksen johtaja Orponen on valmistunut tohtoriksi Helsingin yliopistolta. Hän mainitsee esimerkkinä, että yliopistolta valmistunut Jukka Manner on siirtynyt TKK:lle professoriksi, ja TKK:lta valmistunut Jussi Kangasharju on vastaavasti siirtynyt yliopistolle professoriksi.

Orponen torjuu kuitenkin yhdistämisehdotuksen: "Voisihan laitoksen kokoa kasvattaa mutta mitä sillä saavutettaisiin? Jos laitoksesta tulee isompi, pitää johtajan ja henkilökunnan välille saada lisäorganisaatiokerros."

Eikö hierarkiaa voisi korvata juuri tieteiden välisillä, verkkomaisilla rakenteilla? "Laitosten verkottuminen on kaunis ajatus ja tieteellisestä näkökulmasta houkutteleva mutta johtamisen näkökulmasta painajainen", Orponen pudistelee päätään.

"Niin kauan kuin on erikseen Helsingin yliopisto ja TKK, ei perusopetusta voida ulkoistaa toiselle yliopistolle. Jos taas koko Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta haluaisi liittyä meihin, niin tervetuloa!"

"Siirrettäisiinkö meidän laitoksemme Aalto-yliopistoon? Jos resurssit kasvaisivat huomattavasti, niin mikä ettei", Toivonen heittää mutta korjaa sitten, ettei usko keskittämisestä olevan oikeasti hyötyä. "Saattamalla eri aloja yhteen voidaan ehkä löytää yllättäviäkin uusia mahdollisuuksia, kuten Aalto-yliopistossa toivottavasti tapahtuu, mutta yhden alan keskittäminen vain kaventaisi sen näkökulmaa ja tarjontaa."

Jollei kotimaasta löydy uskoa johonkin, sitä yleensä saadaan ulkomailta. On ihan pakko kysyä Tallinnan yliopiston Informaatiotieteiden tiedekunnan johtaja Peeter Normakilta, voisiko Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto tai kenties tulevaisuudessa kangasteleva Aleksanterin yliopisto jonakin päivänä liittyä Tallinnan yliopistoon.

Normak vastaa kunnioittavan asiallisesti TKK:n Tapio Takalan olevan mukana Tallinnan Interaktiivisen median ja tietoympäristöjen maisteriohjelman järjestämisessä. Muutakin yhteistyötä tallinnalaisella laitoksella on TKK:n, TaiKin ja muiden suomalaisten yliopistojen kanssa.

"Uusia yhteistyömuotoja voisivat olla esimerkiksi sellaisten teknologisten ratkaisujen kehittäminen, että voisi pitää kasvotusten kursseja ja seminaareja, joissa sekä oppilaat että opettajat olisivat osittain Tallinnassa, Helsingissä ja ehkä jossain muuallakin", Normak visioi.

"Maantieteellinen läheisyys on suhteellisen tärkeää muttei kaikki kaikessa. Kymmenisen vuotta sitten aloitimme tiiviin yhteistyön Tukholman kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun kanssa. Suunnittelimme lähettävämme heille tohtoriopiskelijoita mutta taloudellisista syistä johtuen ohjasimme heidät Suomeen."

Jollei Aalto-yliopisto ole liittymässä Helsingin yliopistoon, etelänaapurissamme vaikuttaa olevan siis suhteellisen innokas vastaanotto. Ties vaikka Aleksanterin yliopistosta syntyisi tieteen uusi ylikansallinen imperiumi.