Kyyneleet kiihottavat virkailijan mielikuvitusta

Eri tutkinto-ohjelmien opiskelijat kehittävät vaihe vaiheelta uuden innovaation.

Vaihe 3: Psyyke

	Kuva: Maija Kuismanen

Teksti: Arto Meriläinen, bioinformaatioteknologia

Johannes Koponen infolta kertoi edeltävässä osassa, miten mekatronisen Kelan virkailijan käyttöliittymän tulisi toimia hien, veren ja kyynelien ohjaamana. Bion opiskelijat törmäävät opintojen edetessä ihmisaivojen rakenteeseen, ja sen viitoittamana esittelenkin kuvauksen siitä, miten Kelan virkailijan päätöksenteko tulisi toteuttaa, jottei se noudattaisi käyttäjän toiveita eikä välttelisi valheellisen tiedon antamista rahanyörien kireällä pitämiseksi.

Pitkän harkinnan jälkeen virkailijan tietoisuuden pohjaksi muodostui Sigmund Freudin kehittämä psykoanalyyttinen teoria, jonka mukaan psyyke koostuu biologisesta vietistä, minäkokemuksesta sekä moraalin ja ihanneminän muodostavasta superegosta. Minäkokemus pyrkii sovittamaan biologiset halut superegon asettamiin raameihin.

Mekatronisen Kelan virkailijan biologisen vietin muodostaa erilaisista sensoreista saadut tiedot asioivan uhrin yrityksistä kontrolloida järjestelmää. Ihanneminän avainominaisuuksiksi muotoutuvat nuukuus, perfektionismi ja byrokratia, joiden avulla miltein saavutetaan asetetut tavoitteet. Täydellinen moraalin puuttuminen superegosta viimeistelee psyykeen rakenteen estäen samalla virkailijaa kuolemasta liikaan kyynisyyteen.

Minäkokemus ei merkittävästi joudu painimaan halujen ja ihanneminän sovittamiseksi yhteen, joten kaikki tietoiset toiminnot voidaan keskittää miellyttävän sensoridatan maksimoimiseen. Tämän takia olisikin virhe tehdä virkailijasta vain tyhmää ja tapoihinsa kangistunutta konttorirottaa. Virkailijan tulee kyetä loogiseen päättelyyn ja luovuuteen, jotta se löytäisi ja keksisi aina uusia ja entistä tehokkaampia tapoja saada kyyneliä asiakkaalta ennen tämän poistumista tyhjin käsin.

Älyn varsinaisesta käyttämisestä päätettäkööt seuraavaksi. Päästänkin systeemianalyysiläiset matemaatikkojen ja tikkiläisten kanssa kehittämään varsinaisia päätöksentekomenetelmiä, joilla voitaisiin maksimoida virkailijan saamat miellyttävät kokemukset.