Arkkitehti huonontaa maailmaa

Otsikko sopisi viime numeron pääjuttuun ja Helsingin läpibyrokratisoituneeseen rakennuslupa- ja -valvontakoneistoon. Esimerkkinä vaikkapa oma asumukseni Kannelkylä: kun oli niin filmaattinen kokonaisuus saatu aikaan - ihan kilpailulla, niin eihän sitä voi ikinä enää järkeväksi korjata.

Jo kymmenen vuoden kuluttua Domino-elementtisten talojen tasakatot vuotivat sisään asuntoihin. Pitkän kinan jälkeen saatiin sentään rakentaa aumakatot ja käytännössä merkityksetön 10 sentin räystäsylitys. Nyt sade valuu edelleen pitkin 10 millin ulkopaneeleita ja niinpä niitä saadaankin uusia koko ajan.

Pikku nippelinä yritettiin viime vuonna saada tippapellit yli ulkovajojen kantavien vaakapalkkien. Asunto-osakeyhtiömme arkkitehdit uhkasivat valittaa kaupungille, ja niinpä jo muutamaan katokseen kokeiltu pellitys palautettiin arkkitehtoniseen asuunsa. Ja taas sade valuu sekä seinille että mädättää kantavat palkit.

Lehden haastattelemat arkkitehdit - etenkin asemakaavapäällikkö Piimies - ja rakennuspäälliköthän sen itse todistavat: kukaan ei asu omissa tuotteissaan! Haastatellut asuvat mieluummin rakennusmestarin piirtämässä keskustan kivitalossa tai peräti klubiaskin kanteen suunnitellussa omakotitalossa kuin arkkitehtuurin tuotteissaan.

Timo Muinonen, Kannelmäki