Avaruuslaivan esikuva - USS Enterprise

Vesillelasku: 24.9.1960
Pituus: 342 metriä
Paino: 85 600 tonnia
Voimanlähde: 8 ydinreaktoria
Laivamiehistö: 3 350
Lentomiehistö: 2 480

Harva tekninen laite on yhtä laaja, monimutkainen ja toisaalta tiiviiksi pakattu kokonaisuus kuin nykyaikainen lentotukialus. Laivastoilmailu muodossa tai toisessa on oikeastaan yhtä vanhaa kuin sotilasilmailu ylipäänsä. Ensimmäiset lentotukialukset kuitenkin rakennettiin sotien välissä, ja toisen maailmansodan alkuun mennessä Japani ja Yhdysvallat olivat koonneet itselleen huomattavat lentotukialuslaivastot.

Tyynenmeren suuret laivastotaistelut osoittivat, että laivastosodankäynti oli muuttunut täysin. Lentotukialuksilta lähtevät pommittajat voivat tuhota laivoja horisontin takaa, kaukaa tykkien kantomatkojen ulkopuolelta. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton ja USA:n kilpavarustelun ryöpsähtäessä käyntiin, Yhdysvaltojen johtajat päättivät rakentaa uuden laivastonsa lentotukialusten varaan.

Laivasto koottiin taisteluryhmiksi, jonka keskuksena on suuri lentotukialus. Ryhmään kuuluu myös raskaasti aseistettuja risteilijöitä, nopeita hävittäjiä, sukellusveneitä ja huoltoaluksia. Uudet lentotukialukset kasvoivat todella massiivisiksi. Toisen maailmansodan suuret tukialukset olivat 20 000 tonnin kokoluokkaa. Amerikkalaisten uudet supertukialukset, kuten lehdistö alkoi niitä kutsua, olivat 75 000 tonnin luokkaa — siis suurimpien koskaan rakennettujen laivojen kärkikastia.

Samaan aikaan laivasto kokeili uutta mullistavaa tekniikkaa, joka toisi ennennäkemättömät tehot ja rajoittamattoman toimintasäteen sen aluksille: ydinvoimaa. 1950-luvun alkaessa alkoi näyttää selvältä, että laivaan sopiva ydinreaktori olisi mahdollista valmistaa. Vuosikymmenen ajan uuden ydinkäyttöisen lentotukialuksen suunnittelu ja rakentaminen eteni vaihtelevasti poliittisten päättäjien välillä kannattaessa, välillä vastustaessa hanketta.

Lopulta 1960 vesille laskettiin USS Enterprise, maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen lentotukialus. Enterprise suunniteltiin suurimmaksi, nopeimmaksi ja voimakkaimmaksi sota-alukseksi koskaan. Sen paino on massiiviset 85 600 tonnia ja se on edelleen maailman pisin, korkein ja nopein lentotukialus. Kahden potkurin ja peräsimen sijaan laivassa on niitä neljä ja jokaista kohden on oma pari ydinreaktoreita.

Laivan osoittautui nopeasti juuri niin suorituskykyiseksi kuin se oli tarkoitettu, ja enemmänkin. Jo ensimmäisissä kokeissa Enterprise karkasi saattueeltaan, joka koostui eräistä laivaston nopeimmista laivoista. Jättiläismäinen, 25 kerrosta korkea laiva miehistönään liki 6 000 miestä ja lastinaan 85 lentokonetta pyyhkäisi virtaviivaisten hävittäjien ohi. Toisaalta kahdeksan ydinreaktorin teholta ei kai voi vähempää odottaakaan.

Enterprise-nimisiä laivoja on ollut USA:­n laivastossa 1700-luvulta asti. Silti nykyisin tunnetuin USS Enterprise on Star Trek -sarjojen  ja -elokuvien tähtilaiva. Nimen valintaan oli syynsä. Star Trekin alkaessa 60-luvulla Enterprise hämmästyttävine ominaisuuksineen nähtiin huipputekniikan ja tulevaisuuden symbolina. Se osallistui myös avaruusohjelmaan tukitehtävissä miehitettyjen lentojen paluualueilla. Amerikkalaisten avaruuslennot ennen avaruussukkulan käyttöönottoa päättyivät kapselin laskeutumiseen mereen, joten tukialuksella ja sen lentokoneilla oli miehistön hakemisessa tärkeä rooli.

Lentotukialuksen päätehtävä on luonnollisesti ilmasodankäynti. Tähän tarkoitukseen Enterprise kantaa mukanaan laivaston 17. tukialuslentolaivuetta, johon kuuluu mm. tutkalentokoneita, kuljetuslentokoneita, torjuntahävittäjiä ja rynnäkköhävittäjiä. Viimeksi mainitussa tehtävässä palvelee suomalaisille tuttu F/A-18 Hornet.

Lentäminen lentotukialukselta on melkoisen ravisteleva elämys. Hävittäjän sinkoamaan lentoon noin sadan metrin matkalta vaatii lentokoneen kahdelta suihkuturbiinilta täyden tehon jälkipoltolla, joka syöksee moottoreista ulos pitkät rakettimaiset lieskat. Se ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi ydinreaktoreiden jäähdytyskierrosta otetaan höyryä, joka johdetaan laskutelineisiin kiinnitettyyn katapulttiin. Moottorit ja höyrykatapultti kiihdyttävät lentokoneen alle kolmessa sekunnissa 265 kilometrin tuntinopeuteen. Tehoa laukaisussa on 20 700 hevosvoimaa. Enterprisella on neljä höyrykatapulttia, jotka pystyvät ampumaan lentokoneen taivaalle joka kahdeskymmenes sekunti.

Laskeutuminen on vähintään yhtä rajua höykytystä. Lentäjän täytyy osua kapealle ja lyhyelle lentokannelle, joskus kovassa tuulessa ja sateessa, olosuhteissa joissa lentokone liikkuu ja kiitorata liikkuu. Liian matalaksi jäänyt lähestyminen ei pääty nurmikolle, vaan laivan perään. Parempi siis käyttää vaikka liikaa kaasua, mutta jos polttoaine on vähissä, vaihtoehto voi olla heittoistuinhyppy mereen.

Hävittäjät eivät mitenkään pysty jarruttamaan tarpeeksi lentokannen 300 metrin pituudella, joten niiden mahan alle on sijoitettu koukku, joka tarttuu lentokannen yli viritettyihin vaijereihin. Joskus koukku hyppii vaijereiden yli ja lentäjällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kaasu täysille ja nousta taas laivan toiselta laidalta uutta yritystä tekemään. Jos koukku tarttuu vaijeriin, seurauksena on repivä jarrutus yli 200 km/h:n nopeudesta nollaan alle 70 metrin matkalla.

Ydinkäyttöisenä aluksena Enterprise ei paljon polttoainetta kaipaa, tähän mennessä laiva on tankattu neljästi sen miltei 50-vuotisen uran aikana. Yleensä polttoaineenvaihdot hyödynnetään tekemällä samalla perusteellisia huoltotöitä ja teknisiä päivityksiä. Vuoteen 2014 mennessä nykyinen polttoaine alkaa olla kulutettu loppuun ja Enterprisen on aika jäädä ansaitulle eläkkeelle 64 vuoden iässä.

teksti: Pekka Tuominen