Käykö abin tie TKK:lle?

Muistatko vielä, miltä tuntui riehua penkkarirekan kyydissä tai painaa se valkoinen lakki vihdoin päähän, olla aikuinen ja astella koulun ovesta vapauteen? Nyt eletään kriittisiä hetkiä ensi vuoden fuksisadon kannalta: tällä hetkellä tuhannnet abit miettivät, olisiko juuri Teknillinen korkeakoulu se oma paikka. Polyteekkari tapasi kolme ­TKK:­lle halajavaa abiturienttia ja yhden teekkarin, jolle abivuosi on enää nostalginen muisto.

Penkkaripäivän aattona abiturientit Anssi Niemi ja Jukka Linna saapuvat haastateltavaksi Tapiolan Escaféhen. Miltä koulun loppuminen abeista tuntuu? "Onhan se siistiä, että taas yksi elämänvaihe on ohi", Jukka vastaa. "Vähän samanlainen olo kuin silloin, kun lähti yläasteelta, mutta monituhatkertaisena", hän jatkaa. "Vihdoinkin pääsee koulusta eroon, vähäksi aikaa ainakin! Pääsee olemaan tekemättä läksyjä ainakin vuoden, nyt kun tulee palvelus väliin", huokaisee Anssi.

Kaisa Teperi, abiturientti hänkin, tulee haastatteluun hieman myöhässä, suoraan penkkarihaalaria maalaamasta. "On tässä vähän epätodellinen olo, kun olen odottanut tätä kuitenkin noin kahdeksan vuotta, kymmenvuotiaasta lähtien. Hyvä fiilis!" hän hymyilee. Uusi elämänvaihe tarkoittaa myös omilleen muuttamista, minkä Kaisa myöntää hieman pelottavan, mutta itse lukion ja poissaolokiintiöiden loppuminen ei pelota yhtään. "Se on ihan mahtavaa!", Kaisa hehkuttaa. Jukkakin on luottavainen tulevaisuuden suhteen: "Jatko ei missään nimessä pelota, lukion loppuminen on enemmänkin vapauttavaa." TKK ei kaverien mukaan ole kovin paha paikka, eikä armeijassakaan nyt niin kamalaa voi olla.

Paikalla on myös Laura Liukkonen, toisen vuoden teekkari puulta. Laura muistaa hyvin abivuoden vapaudentunteen. "Se oli kiva se fiilis kun tuntui, että hei, koko maailmani muuttuu." Vanhana ja viisaana hän kuitenkin vähän toppuuttelee nuorempiaan: "Näin jälkeenpäin sitä ajattelee ihan eri tavalla. Silloin odotti paljon enemmän, kuin mitä se sitten loppujen lopuksi onkaan. Myöhemmin huomaakin, että ei se maailma muutukaan niin paljoa. Mutta olkaa nyt toiveikkaita!" Laura opastaa hymyssä suin.

"Ei tullut humanistia"

Lauralle ei ollut vielä lukiossa ollenkaan selvää, minne hän jatkaisi opiskelemaan. "Minulla oli hirveästi kaikkia vaihtoehtoja. Ennen kirjoituksia en halunnut edes ajatella koko asiaa, koska tuntui niin ahdistavalta, että oli niin paljon sellaista, mitä olisin halunnut tehdä. Sitten joskus kirjoitusten jälkeen TKK jotenkin valikoitui. Valinta oli lopulta kai aika looginen lukion pitkän fysiikan, kemian ja matematiikan jälkeen." Laura haki lopulta kemialle ja informaatioverkostoihin, ja pääsi molempiin. "Niistä oli tosi vaikea valita, sillä kemia on aina ollut minulle läheinen aine, ja infolle on taas vaikeampi päästä. Informaatioverkostoista ei oikein tiennyt, mitä se on, joten ajattelin, että menen sinne ja jos se on liian vaikeaa, vaihdan takaisin kemialle." Laura ei lopulta vaihtanutkaan kemialle, vaan puulle. "Se tulee taas ehkä verestä. Meillä on suvussa paljon puunjalostajia", Laura kertoo. Päätös vaihtamisesta muodostui vähitellen viime keväänä. "Vappupäivänä tein lopullisen päätöksen. Ja hyvältä on tuntunut", hän lisää.

Kaisalla ja Jukalla on molemmilla selvät sävelet: heistä tulee diplomi-insinöörejä. Anssilla taas on tulevaisuus vielä ihan auki. Hän on kiinnostunut toisaalta fysiikasta ja tekniikasta, toisaalta taas psykologiasta. "Minua kiinnostaa asioiden ymmärtäminen eri tavoin. TKK:lla fysiikan lukeminen auttaisi ymmärtämään sitä, miten maailma pyörii, mutta jos lähtisin yliopistolle lukemaan psykologiaa, ymmärtäisin, mitä ihmisen pään sisällä liikkuu", hän pohtii. Anssia ärsyttää, että usein oletetaan matemaattisista aineista kiinnostuneiden vieroksuvan humanistisia aineita. "Lukiossakin lukujärjestykset oli laadittu niin, että psykologian ja fysiikan kurssit olivat aina päällekäin", hän kiroaa.

"Minusta piti pitkään tulla humanisti. Jossain vaiheessa lukiota kuitenkin päätin, että vaikka nämä aineet ovat ihan mielenkiintoisia, ei niitä jaksa opiskella", Kaisa täräyttää. "Myös se auttoi, että minulla oli lukiossa hyvä kemian opettaja, joka opetti muutakin kuin sitä, mitä oli kirjassa. Sen ansiosta tuntui, että näitä aiheita jaksaa oikeasti opiskella. Että ei tullut humanistia sitten." Nyt hän aikoo hakea bioinformaatioteknologiaa opiskelemaan. Ammattihaaveita kysyttäessä hän vastaa, että tutkijana olisi ehkä kiva olla.

Jukalla on samankaltaisia opiskeluhaaveita, tosin hänen päätöksensä ei ollut yhtä dramaattinen. Jukka kertoo kiinnostuksen valuneen kemiasta ja fysiikasta enemmänkin biologiaan ja biokemiaan. Päätökseen vaikutti myös se, että Jukan mielestä TKK:n puitteet ovat paremmat kuin Helsingin yliopiston biotieteellisen laitoksen. Jukka myöntää, että myös vanhemmilla on ollut osuutensa asiassa. "Vanhemmat ovat jankuttaneet jo yläasteajoista lähtien, että ´sinustahan tulee sitten isona diplomi-insinööri ja sinähän menet TKK:lle´. Ehkä se jossain vaiheessa on iskostunut päähän."

Raikasta teekkarihenkeä

Kaisa mietti pitkään myös lääketieteelliseen hakemista, mutta luopui sitten ajatuksesta tutustuttuaan opinahjoon tarkemmin. Bioinformaatioteknologian teknisyys houkutti lääketieteellisen käytännöllisyyttä enemmän. "Oman alan kesätyöt ja se, että pystyy oikeasti valmistumaan viidessä vuodessa houkuttaa enemmän kuin 12 vuoden käyttäminen siihen, että pääsee erikoislääkäriksi", hän perustelee.

Laura mainostaa, että TKK:lla on rennompi meininki lääketieteelliseen verrattuna. "Mitä nyt olen kavereilta kuullut, niin lääkiksessä on todella tiukkaa: luennoilla on pakko olla ja opiskeltavaa on hirveästi. TKK:lla ehtii tehdä vähän muutakin kuin opiskella." Abeja houkuttaakin juuri se muu toiminta. "Kaveri kertoo, että siinä missä yliopistolla dokataan opiskelun ohella, niin TKK:lla opiskellaan dokaamisen ohella", Jukka nauraa, mutta ottaa vähän takaisin: "No ei nyt ehkä ihan kuitenkaan."

"Hyvä puoli on myös se, että saa asua teekkarikylässä: naapurissa ei ole 80-vuotiaita mummoja, jotka pyytävät laittamaan musiikkia pienemmälle", Kaisa iloitsee. Hänen mielestään myös tilat ovat hyvät: "Siellä on hienon näköistä! Varsinkin, kun on tottunut käymään koulua sellaisissa betonimöykyissä." Laura ei ole niin vakuuttunut: "Ovat ne talot kyllä aikamoisia laatikoita. Mutta jos tykkää Alvar Aallosta, niin viihtyy varmasti." "Myös harrastusmahdollisuudet nostavat nopeasti TKK:n arvoa", Jukka lisää.

I ♥ TKK

Juttua varten oli hankala löytää lukiolaisia, jotka tahtoisivat TKK:lle, ainakaan ensisijaisesti. Kaisankin mielestä aika harvan lukiolaisen unelma loppujen lopuksi on tulla diplomi-insinööriksi. "Varsinkin bio-it tuntuu olevan monen kakkosvaihtoehto lääketieteellisen jälkeen."

TKK yrittää kaikkensa, jotta kakkosvaihtoehtoajautumisen sijasta TKK:lle hakisi motivoituneita ihmisiä. Kampanja-ajan lähestyessä ulkomainonta saanee eniten huomiota, mutta hakijaehdokkaita houkutellaan myös muunlaisilla mainostempauksilla. Esimerkkeinä vuosien varrelta mainittakoon hammasharjat, Olen muuttanut Otaniemeen ‑postikortit sekä I ♥ TKK -tarrat. Tänä vuonna messuilla on jaettu Sisältää raikasta teekkarihenkeä -pastilleja. Tarrojen ideana oli, että niitä pystyi liimaamaan sellaisiin paikkoihin, joiden suunnittelu ei toiminut, koska niissä luki myös: "Tämän suunnittelija ei ole opiskellut teknillisessä korkeakoulussa." Milla Vaisto-Oinonen TKK:n Hakuinfosta kertoo, että nuorille suunnatun mainonnan pitää vaihtua usein, sillä he kyllästyvät helposti. "Viime aikoina olemme suuntautuneet enemmän internettiin muutamalle sivustolle. Lisäksi meillä on IRC-Galleriassa yhteisö Otaniemeen, jossa opintosihteerimme Atte Harjanne pitää Atte vastaa -palstaa, jossa abit voivat kysyä heitä askarruttavia kysymyksiä."

TKK:n Hakuinfosta tavoitettu Harjanne kertoo, että abeille pyritään yleisesti kertomaan, että TKK on isoin ja monipuolisin tekniikan alan opinahjo, ja että Otaniemessä on paljon muutakin kuin koulu. Viesti on näköjään mennyt hyvin perille, sillä kun abeilta kysytään, onko TKK yleisesti hyväksyttävä paikka abien keskuudessa, he vastaavat myöntävästi. Jukka selventää: "Monipuolinen ja sellainen, että siellä voi tehdä muutakin kuin vain päntätä."

Jukan mieltä mainoskampanjat eivät kuitenkaan hetkauta. "Onhan ne ihan siistejä, mutta olen kyllä päättänyt jo aika pitkälti, mihin menen." Ulkomainontakin herättää haastateltavissa hämmennystä: "Onhan ne ihan hienoja, mutta en oikein ymmärrä, miten ne liittyvät TKK:hon. Ennemmin menisin tuollaisilla graafisilla ja taiteellisilla kuvilla mainostamaan yliopiston humanistisia aloja kuin TKK:ta", Kaisa sanoo. Laura arvelee, että mainoksilla yritetään luoda kuvaa hauskasta ja seksikkäästä tekniikan opiskelusta. Vaisto-Oinonen kertoo, että ulkomainonnassa on kysymys vahvasti imagollisuudesta. "Ne ovat tarkoituksella pysäyttäviä, omaperäisiä ja vähän erilaisia, sillä haluamme niiden jäävän mieleen ja toivomme niiden herättävän ihmisissä tunteita." Pysäyttävissä kuvissa ei voi kertoa kovin montaa asiaa yhtä aikaa, mutta niillä halutaan muistuttaa TKK:n olemassaolosta ja kertoa, että tänne on monenlaisten ihmisten hyvä tulla opiskelemaan. "Teemana tänä vuonna on vapaus, vapaus valita erilaisia vaihtoehtoja, mikä liittyy tavallaan innovaatioyliopistohankkeeseen ja niihin kaikkiin uusiin mahdollisuuksiin, mitä se tuo mukanaan", Vaisto-Oinonen kertoo.

Innovaatioyliopisto ei taida kuitenkaan olla päällimmäisenä mielessä abeillamme toiseksi viimeisen koulupäivän jälkeen. Juuri nyt he pohtivat, mahtaako suosikki kemian opettaja tulla abi-illallisten jatkoille varoittamaan heitä etanolin haitallisista vaikutuksista. Laura toivottaa lähtiessään vielä onnea tuleviin kirjoituksiin, mihin Kaisa vastaa: "Kunhan nyt ensin abiristeilystä selviäisi."

Emmi Skytén
Etelä-Tapiolan lukiossa opiskeleva kirjoittaja työskenteli taksvärkkipäivänsä Polyteekkarin toimituksessa