Mr Death: The Rise and Fall of Fred A. Leuchter

Maxim 2, la 27.1 klo 19.00

Santeri Kontinen

Fred Leuchterilla on varmasti maailman erikoisin ammatti: hän on erikoistunut teloituslaitteiden valmistamiseen. Äkkiseltään voisi luulla, ettei niiden suunnittelu ja rakentaminen ole työtä, jota kukaan voisi tehdä - mutta toisaalta onhan joku nekin värkit rakentanut.

Dokumentti on melko perinteiseen tyyliin rakennettu asiafilmi. Valkokankaalla nähdään puhuvia päitä ja välillä käydään ihmettelemässä tarkemmin Leuchterin toimenkuvaa. Toisinaan nähdään myös arkistomateriaalia vanhemmilta ajoilta. Muodoltaan se on siis melko samanlainen dokumentti, joita tulee telkkarista melkein joka päivä.

Aihe sen sijaan poikkeaa sitäkin enemmän tavallisesta dokumenttimassasta. On hämmentävää katsella, kuinka joku selittää ilmeenkään värähtämättä, millaisia eri näkökantoja pitää ottaa huomioon kun ihmiseltä ollaan ottamassa henki pois.

Outoa logiikkaa edustaa muun muassa se, kun Leuchter selittää sähkötuolin hienouksia ja sitä miten virran tulisi kulkea, jotta teloituksesta tulisi mahdollisimman inhimillinen.

 Teloitusvälineasiantuntija näytättää suhtautuvan asiaan insinöörimäisellä perinpohjaisuudella. Mieleen hiipii kysymys: "Onko kameran edessä puhuva, todella insinöörin näköinen mies innostunut työstään?"

Piilotettua mustaa huumoria filmissä on, kun Leuchter kertailee miten hän sähkötuoliprojektin jälkeen sai tehtäväkseen suunnitella kuolettavan myrkkyruiskeen antavan laitteen. Mies ihmettelee kameralle, minkälaisen pätevyyden sähkötuoli-osaaminen antaa myrkkyruiskeiden antamiselle. Vastausta tähän hän ei keksi. Seuraavaksi Leuchter suunnitteli hirttopuun.

Kuten tavallista, alun raflaavuudesta siirrytään syvemmän henkilökuvan rakentamiseen. Normaalisti se olisi pettymys, mutta tällä kertaa enemmänkin helpottavaa. Katsoja saa kaiken muun ohella tietää Leuchterin rakkauselämästä ja sen kuinka monta kuppia kahvia hän juo päivittäin. Filmissä näytetään myös miten kaikki menee Leuchterilla pieleen.

Dokkarissa nähdään myös niin kovin tavallista tilanteiden uudelleen lavastusta. Leuchter on tässä roolissa aivan loistava, sillä hän ei osaa näytellä vähääkään. Hän ei siis osaa näytellä aitoa mikä olisi tietenkin epäaitoa. Tästä seuraa, että Leuchter on kameran edessä yhtä luonnollinen kuin ammattinäyttelijä.