Iraq in fragments

Maxim 1, la 27.1. klo 19:00

Santeri Kontinen 

Voiko miehitetyn Irakin tilannetta käsittelevästä dokumentista kirjoittaa elokuva-arvostelua ottamatta kantaa politiikkaan? En tiedä, mutta yritetään!

James Longley on tehnyt vaikuttavan elokuvan tavallisesta irakilaisesta elämänmenosta keskellä hyvin epätavallista sekasortoa. Dokumentti on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa kameran linssi seuraa elämää sunnienemmistöisessä Bagdadissa, toinen näyttää shiiojen "arkea" ja kolmas, miten kurdialueilla hommat hoidetaan.

Media näyttää Irakista kuvaa, jossa tavallista elämää ei juurikaan ole: ääriainekset vain taistelevat amerikkalaisten kanssa. Kuten yleensä, meluisin 10 prosenttia on Irakissakin onnistunut kaappaamaan hiljaisen enemmistön äänen.

Kuitenkin Longley on tallentanut tyylikkäästi äänettömän enemmistön elämää. Juuri sen takia Longleyn dokumentti on niin erikoinen kuvaus Irakista. Näyttäisi myös siltä, että irakilaisten keskuudessa on aitoa halua demokratiaan ja itsenäisyyteen. Toisaalta pientä haikailua Saddamin perään on myös havaittavissa - mutta se tuskin on yllättävää, sillä tämän aikana maassa vallitsi sentään hyvä järjestys.

Longleyn elokuva on todella komea ja se palkittiinkin Sundancen filmifestivaaleilla useassa kategoriassa. Vähiten yllättävä oli palkinto kuvauksesta. Varsinkin loppupuolella mieleen tulee jonkinlainen filmattu versio National Geographic -lehdestä.

Dokumentti miellyttää muutenkin. Kamera lähinnä seurailee tapahtumia niihin juurikaan puuttumatta. Tämä antaa vaikutelman objektiivisuudesta ja kiihkottomuudesta. Myös filmin hidastempoisuus tuntuu hyvältä.

Ilahduttavinta on kuitenkin huomata, että edes kurdialueilla ihmiset saavat nähtävästi olla rauhassa. Mieleen tulee jopa sana ´idyllinen´. Tämä elokuva todella kannattaa käydä katsomassa.